[H-verkko] Arvosteltavaksi: Atrain & Nordin, Avaimen ja Aviadorin teoksia

[Marius Aho]

Agricola - Suomen humanistiverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X). Jos haluat arvostelukappaleen lähetä sähköpostia osoitteeseen <agricolan.arvostelut at gmail.com<mailto:agricolan.arvostelut at gmail.com>> ilmoita kirjan nimi ja kustantaja sekä oma postiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.

***
Kirjalistat kustantajittain:



Atrain & Nord:


Mikä meitä estää? — Valon Teatterin loistava historia

Anna-Kaisa Järvi


Valon Teatterin loistava tarina alkoi vuonna 1986. Eeva-Maija Haukinen ja Anna-Leena Mäki-Penttilä käsikirjoittivat ja tuottivat kahden naisen vakavamielisen iloittelun Elma ja Toini. Esitys sai valtavan suosion kiertueella ympäri Suomea. Oli aika perustaa oma teatteri. Elma ja Toini tuli yleisölle tutuksi myös TV2:n televisiotuotantona. Valon Teatteri toimi aktiivisesti vuoteen 2008. Kaikkiaan 22 vuoden aikana teatteri tuotti vuosittain ainakin yhden esityksen, jota esitettiin kiertueilla Turusta Inariin ja Kaustiselta Paltamoon. Yleisönä oli sekä lapsia että aikuisia. Esityksiä oli sekä kaupunginteattereiden suurilla näyttämöillä että pienten paikkakuntien seuraintaloilla. Valon Teatteri oli mukana Tampereen Teatterikesässä ja Inarin Teatterisavotassa useana vuonna. Valon Teatterin esitykset olivat näyttelijäntaiteen juhlaa. Esiintyjät tekivät käsikirjoitukset itse, ja tuotannot olivat kevyitä, mutta ammattimaisesti toteutettuja. 2000-luvulla teatterin tuotannoissa oli vaikutteita afrikkalaisesta ja arabialaisesta kulttuuripiiristä. Naisen kehollisuus, naisten huumori ja ajankohtaiset kysymykset olivat usein esitysten lähtökohtana. Valon Teatterin esityksissä vältettiin tosikkomaisuutta. Nauru ja itku olivat yhtä aikaa läsnä sekä näyttämöllä että katsomossa. Anna-Kaisa Järvi on oululainen kirjallisuuden maisteri, ohjaaja, esiintyvä taiteilija ja klovni. Hän on ollut Valon Teatterin hallituksen jäsen vuodesta 1989 ja osallistunut tuotantoihin dramaturgina ja ohjaajana.


Kemin Kivikko – mainettaan parempi. Kertomuksia ja muistelmia Kemin värikkäimmästä kaupunginosasta 1900-1980

Matti Ylipiessa


Kivikko oli kirjaimellisesti eri maata aina vuoteen 1931, jolloin se liitettiin Kemiin. Kaupunginosa tunnettiin Suomessa laajalti, sillä varsinkin kieltolakiaikana se oli usein otsikoissa. Meno oli reipasta ja kasvatti kivikkolaisista omanlaisiansa ihmisiä. Asiat sanottiin suoraan ja konstailematta. Maine seurasi pitkään. Kivikon identiteetti kärsi kolauksen vasta, kun ohitustie halkaisi kaupunginosan 1970-luvun lopulla kahtia. Sitä ennen oli kuitenkin saatu koulu jo 1960-luvulla. Tässä kirjassa valotetaan Kivikon erikoista historiaa: siirtolaisten rakentamaa mökkiperää ja sen alkuperäisiä asukkaita, kansalaissodan kipeitä muistoja, kieltolakiaikaa ja neuvostoloikkareita, sankarivainajia ja saksalaisyhteistyötä, kerrotaan myös Moskovan Tiltun ohjeista, kuvataan Kemin taistelun aikaista evakkoa, sotien jälkeä, hartiapankkia, kovanyrkkisiä Kivikon jätkiä ja upeita tyttöjä, Ruotsiin muuttoa, erikoisia henkilöhahmoja – ja paljon muuta. Kirja perustuu liki sadan entisen ja nykyisen kivikkolaisen kertomuksiin.


Kemi ja Peräpohjola 1905-18 – Osa II: Syksystä 1917 kesään 1918

Matti Ylipiessa

Lokakuusta 1917 kesäkuuhun 1918 tapahtui paljon: oli vallankumous, suurlakko, itsenäistyminen ja sisällissota. Jääkärit palasivat, tehtiin Brest-Litowskin rauha ja saksalaiset ottivat Suomen protektoraatikseen. Kemin seudulla ja Peräpohjolassakin koettiin myllerrys, kun helmikuun alun ”punaisen viikon” jälkeen suojeluskunnat saivat yliotteen ja kapinallisia punaisia pakeni, vangittiin ja teloitettiin. Tutkimuksen toinen osa käsittelee marraskuun suurlakkoa ja tammi-helmikuun vaihteen tapahtumia Rovaniemellä, Kemissä, Tervolassa ja Torniossa, suojeluskuntien organisointia, toimintaa ja vallankäyttöä sekä lopuksi valtiorikosoikeuksia ja pakolaisuutta. Tämä laajaan ja osaksi ennen tutkimattomaan arkistomateriaaliin perustuva tutkimus tuo uutta tietoa Kemin seudun kriisiajan tapahtumista mutta sen tavoitteena on myös löytää tunteva ja toimiva ihminen historiallisten tapahtumien kohinasta. FK Matti Ylipiessa on aiemmin mm. kirjoittanut useita artikkeleita Kemin alueen paikallishistoriasta.

Arja Havakka – Suuri tuntematon
Stella Vuoma

Arja Havakan tumma ja sielukas ääni kantaa kauas, ja valovoimaisena esiintyjänä hän osaa ottaa yleisönsä. Sydämellistä ja hersyvää persoonaa on myös helppo lähestyä. Hänet tietävät kaikki, mutta harva tuntee. Millainen ihminen ja taiteilija hän syvimmiltään on? Ensimmäisen levyn tehdessään laulaja-basisti Arja Havakka oli työskennellyt ravintolamuusikkona lähes kolme vuosikymmentä. Kun ”Lokki”-valssi lennätti hänet vuonna 1995 soittolistojen kärkeen, keski-ikäisestä rivityöläisestä tuli tunnettu levylaulaja. Arja Havakka – Suuri tuntematon kertoo lahjakkaan ja monipuolisen tulkitsijan vaiheista aina lapsuudesta 80-vuotispäivän kynnykselle saakka. Tarinaa täydentävät ystävien ja yhteistyökumppanien muistelukset. Arja Havakka (s. 1944) on Lahdessa syntynyt iskelmämuusikko, joka on elänyt ja vaikuttanut Lapin maakunnassa vuodesta 1967 lähtien. Stella Vuoma (s. 1969) on oululainen tietokirjailija ja kustannustoimittaja. Häneltä on aiemmin julkaistu Saana Kivirannan kanssa kirjoitettu Rekan alle jäänyt (Avain, 2024) sekä Suoraan sydämeen – Nyrkkeilijä Sonia Grönroosin tarina (Like, 2022).

Minä, Camée
Anu Sandelin

Camée vaeltaa halki Euroopan historian. Esinemotiivi eri omistajien kädessä näiden elämänkohtaloita seuraten on klassisen kirjallisuuden vanhimpia taidekeinoja. Suomen kirjallisuuden tunnetuin on Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomusten kuninkaan sormus. Anu Sandelinin kolmas teos Minä, Camée noudattaa perinnettä luovalla tavalla. Kamee on simpukankuoreen kaiverrettu pieni reliefi, jota yleensä käytetään rintakoruna. Tämä kamee, joka saa nimen Camée, ei ole mikä tahansa somiste, vaan rakkauden pantti. Itävällan nuori keisari Frans Joosef antaa sen vuonna 1853 kihlajaislahjaksi morsiamelleen, Baijerin Elisabetille. Korun kuvana on tietysti saajan piirteet. Vain viisitoistavuotias Sisi, myöhemmin kauneudestaan ja onnettomasta kohtalostaan tunnettu Itävalta-Unkarin keisarinna Elisabet, kantaa Caméeta huivinsa kiinnikkeellä hurjilla ratsastusretkillään Itävallassa, Baijerissa, Ranskassa ja Englannissa. Yhtä huolettomasti hän siitä luopuu antaen sen ystävänlahjana preussilaiselle kreivittärelle Carolina von Bülowille, jonka upseerimies pestautuu Venäjän armeijan palvelukseen. Näin Camée siirtyy uuden omistajansa rinnalla Ukrainan Harkovaan saaden edelleen vauhdikasta kyytiä nuorten aatelisrouvien ratsujen selässä. Anu Sandelin kirjoittaa vaiheikkaan ja kulttuurisesti rikkaan panoraaman Euroopan historiasta 150 vuoden ajalta, Dichtung und Warheit, totta ja tarua, kuten klassisessa sivistyksessä on tapana.

Kyllä tästä hyvä soppa tulee – neljännesvuosisata Mikin Vintin musiikkiteatteria Torniossa
Mirjam Kälkäjä, Matti Ylipiessa


Runsaasti kuvitettu historiikki! Mikin Vintti syntyi teatteria ja musiikkia rakastavien ja harrastavien ihmisten toimesta Torniossa 1990-luvun lopulla. Tehtiin musikaali ja toinenkin, jotka vetivät katsomot täyteen ja saivat muutamat mukanaolijat innostumaan musiikkiteatterista ja haluamaan jatkoa. Yleisö piti ensimmäisestä esityksestä, katsomot täyttyivät, ja kaikki halusivat tehdä lisää. Syntyi yhä uusia lumoavia kohtaamisia, verrattomia esityksiä, loistavia roolisuorituksia. Nuorimmat tulivat mukaan lapsirooleihin jo 8-12 vuotiaina, monet heistä ovat mukana edelleen. Mikä on Mikin Vintin salaisuus? Alusta saakka panostettiin ohjaajaan. Hänen tuli olla kulloisenkin näytelmän kapteeni, ohjata aloittelevia esiintyjiä ensiaskelista lähtien teatterin tekemisen saloihin ja edellyttää harrastajilta ammattimaisen kypsää sitoutumista harjoitusten aikoihin ym yhteisiin sopimuksiin. Vuosien mittaan uskallettiin tarttua mitä erilaisimpiin aiheisiin, musiikkidraamasta komediaan ja tragediasta aina vaikeaan farssiin saakka. Kriitikot alkoivat puhua ”Tornion ammattiteatterista”. Mikin Vintin merkitys Tornion ja koko lähialueen teatteritoiminnassa on vuosi vuodelta kasvanut. Taso on ihastuttanut katsojia ja tukenut tekijöitä yhä parempiin suorituksiin. Vuosikymmenten mittaan Mikin Vintin lavalla on käynyt useita satoja eri alan osaavia harrastajia, osa heistä on jäänyt pysyviksi esiintyjiksi, suurin osa haihtunut tahoilleen. He kantavat mukanaan Mikin Vintin peräänantamattomuutta, pyrkimystä yhä korkeampiin suorituksiin – ja muistoja yhteisyydestä, joka on yksi ihmisen katoamattomista omaisuuksista. Kirja sisältää myös näytelmäluettelon sekä otteita katsojapalautteista.


Avain:

Tulenkantajat – Taiteilijat ja kaupunki
Juha Järvelä

Olavi Paavolainen, Katri Vala, Väinö Kunnas, Yrjö Jylhä, Mika Waltari, Armas J. Pulla, Sulho Ranta, Elsa Enäjärvi, Martti Haavio, Pentti Haanpää, Anna Kaari, Arvi Kivimaa... Tulenkantajiksi on nimitetty monia taiteilijoita. Juha Järvelän teos katsoo heitä nyt uudesta näkökulmasta: kuinka he kohtasivat 1920- ja 1930-lukujen Helsingissä. Tulenkantajat – taiteilijat ja kaupunki on matka lähes sadan vuoden takaisille kaduille, ravintoloihin, taiteilija-ateljeihin ja opiskelijabokseihin. Ryhmän piirissä syntyi outoja runoja, värikkäitä matkakertomuksia, kaupunkia kuvaavia romaaneja, hätkähdyttäviä sävellyksiä ja kiehtovia maalauksia. Lähde mukaan matkalle taiteen ja taiteilijaelämän paikoille! Taiteilijaryhmän elämäkerta on runsaasti kuvitettu ja auttaa löytämään paikat myös nykyhetken Helsingistä. Juha Järvelä on jyväskyläläinen filosofian tohtori ja tietokirjailija. Aiemmin hän on käsitellyt muun muassa Helsinkiä Tove Janssonin ja Mika Waltarin silmin sekä komisario Palmun seikkailuja kirjoissa ja elokuvissa.

Neron tie – J. A. Hollon elämä
Timo Jantunen, Eero Ojala

Juho Hollo (1885–1967) oli merkittävä kasvatusajattelija, suomentaja, kirjallisuuskriitikko ja esseisti. Näitä kaikkia puolia käsitellään hänen elämäkertateoksessaan Neron tie. Hollo oli suomentajanero, jonka monipuolisuus on vertaansa vailla. Hän käänsi suomen kielelle lähes 200 kirjaa 15 kielestä, joukossa monia maailmankirjallisuuden klassikoita. Hän oli myös monipuolinen kirjallisuuskriitikko ja esseisti. Kasvatusajattelijana Hollo oli aikaansa edellä. Hänen tunnetun ajatuksensa mukaan kasvatus on kasvamaan saattamista; se on myös kasvamisen auttamista ja esteiden poistamista yksilön luonnollisen kasvun tieltä. Eero Ojanen on filosofian tohtori, filosofi ja kirjailija. Timo Jantunen on opettaja ja tietokirjailija. He ovat yhdessä kirjoittaneet teoksen Zacharias Topelius: Suomalaisten satusetä (Avain 2022).

Löydä! Täysin uudistettu tiedonhaun opas
Ari Haasio

Löydä! on suositun tiedonhaun oppaan kolmas, uudistettu laitos. Siinä on kiinnitetty huomiota seikkoihin, jotka ovat oleellisia nykypäivänä: medialukutaito on tärkeää, sosiaalinen media on entistä merkittävämpi tiedonlähde ja hakumenetelmät ovat kehittyneitä. Myös kuvien ja videoiden löytämiseen sekä tekijänoikeuksiin paneudutaan huolella. Teos tarjoaa jokaiselle vankan tietopaketin, jonka avulla voi kehittää omaa medialukutaitoaan ja onnistua entistä tehokkaammin tiedonhaussa. FT Ari Haasio työskentelee Seinäjoen ammattikorkeakoulun yliopettajana. Hänen erityisalaansa ovat tiedonhaku ja -hankinta sekä sosiaalinen media.

Iloinen ja kuohuva 1960-luku
Ismo Loivamaa

1960-lukuja on oikeastaan kaksi: vuosikymmenen alussa elettiin vielä suloista viattomuuden aikaa, vuosikymmenen loppupuolella taisteltiin, kapinoitiin ja kyseenalaistettiin entiset arvot. Nuori sukupolvi kuuli vanhempiensa mielipiteissä 1930-luvun lapualaisia kaikuja. Nuorten uhma synnytti kiehtovaa kulttuuria. Kesää vietettiin käpy selän alla, lähdettiin peukalokyydillä seikkailuun, luettiin Salamaa ja Saarikoskea, katseltiin telkkarin "porno-operettia" ja Jatkoaikaa Bonanza-lepotuolilla istuskellen. Yleisöä riitti myös tv-kirurgeille tri Kildarelle ja Ben Caseylle, Heikille ja Kaijalle, Euroviisuille, Kylli-tädille ja Robotti Ropsille. Luettiin Suosikkia ja Hymyä. Iloinen ja kuohuva 1960-luku taltioi vuosikymmenen ihmeellisiä ilmiöitä, erikoisuuksia, kulttuuririitoja ja julkkiksia – yhteisiä muistoja ja ilonaiheita unohtumattomalta vuosikymmeneltä. Ismo Loivamaa on toimittaja ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut runsaasti teoksia teatterista, iskelmistä ja lastenkirjallisuuden historiasta.


Aviador:

Kätketyn kieli, viinin välke
Hafez, suom. Joonas Maristo

Hafez (1315-1390) on yksi persialaisen kirjallisuuden tunnetuimpia hahmoja. Hafezin tekstit ammentavat persialaisesta mytologiasta, abbasidi-ajan runoudesta, suufilaisuudesta ja islamilaisesta kertomusperinteestä. Kätketyn kieli, viinin välke on kokoelma Hafezin runoutta ja tietokirja. Laaja esipuhe ja selitykset johdattavat Hafezin kirjalliseen maailmaan ja persialaisen runouden estetiikkaan. Hafezin tekstit ovat runoutta, mutta ne kertovat myös siitä sosiaalisesta todellisuudesta, jossa ne kirjoitettiin. Hafez omisti monet runoistaan mese- naateille, joiden tuesta hän oli riippuvainen. Mittaan kirjoitetut ghazalit oli tarkoitettu esitettäväksi, ja niitä esittivät niin hovin illanviettojen laulajat kuin Shirazin katujen kiertävät laulajat. Ajan tavan mukaisesti Hafez lainasi säkeitä muilta runoilijoilta ja myös hänen säkeitään lainattiin. Hän eli aikana, jolloin tekijänoikeus ei ollut tunnettu käsite. Valikoima on suomennettu suoraan alkukielestä. Joonas Maristo (s. 1983) on kustannustoimittaja, tutkija ja suomentaja. Hän tuntee persialaista kulttuuria monipuolisesti ja aiemmin hän on julkaissut teokset Persia - matkasanakirja ja kulttuuriopas ja Humalan ja lemmen lauluja - Rumin nelisäkeet. Persian lisäksi hän on suomentanut arabiasta ja ranskasta.

Arvottomat – tärkeintä on lähteminen
Mikko Mattila, Raija Talvio

Mika Kaurismäen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva Arvottomat oli läpimurto sekä ohjaajalleen että toisena käsikirjoittajana toimineelle Aki Kaurismäelle. Arvottomat teki myös Matti Pellonpäästä tähden. Elokuva oli irtonainen, nokkela, vauhdikas, haikea ja häpeämättömän romanttinen. Se oli ajankuva eikä kuitenkaan totta. Se oli hyvästijättö Kekkosen Suomelle ja katsojilleen sukupolvikokemus. Arvottomat oli sukupolvikokemus myös nuorelle tekijäryhmälleen. Kuvausmatka halki kesäisen Suomen oli unohtumaton keikka, jossa unelmat ja elokuva sekoittuivat ja tekemisessä oli euforista virtaa. Kirja Arvottomista on moniääninen kertomus elokuvasta ja sen tekemisestä. Haastattelut, valokuvat ja aikalaistekstit täydentävät toisiaan. ”Arvottomat ei ole kuin muut suomalaiset elokuvat”, kirjoitti Helena Ylänen Helsingin Sanomien ensi-ilta-arviossaan lokakuussa 1982. Ylänen oli oikeassa. Uusi aika suomalaisessa elokuvassa oli alkanut. Elokuvaohjaaja Mikko Mattila oli vuonna 1982 Arvottomien tuotannossa 24-vuotias still-kuvaaja ja harjoittelija. Käsikirjoittaja, professori Raija Talvio oli vuonna 1982 Arvottomien 23-vuotias leikkausassistentti.

Kansankodin suomalaiset naiset
Johanna Frondelius

Suomesta on muutettu Ruotsiin monessa eri aallossa. Ensin lähtivät sotalapset, joista moni surullisista lähtökohdistaan huolimatta löysi toisen, rakkaan perheen. 1960- ja 70-luvuilla kielitaidottomat suomalaiset muuttivat länsinaapuriin raskaisiin töihin, perustivat perheen ja Ruotsiin juurtuessaan suomalaisia yhteisöjä ja Suomi-Seuroja. Nykypäivän maastamuuttajat ovat usein koulutettuja ja kielitaitoisia maailmankansalaisia tai rakkauden perässä ulkomaille lähteviä. Teoksessa ääneen pääsevät ruotsinsuomalaiset naiset eri puolilta Ruotsia. Näkemyksiä ja kertomuksia elämästä Ruotsissa on yhtä monta kuin kertojaansakin. Kansankodin suomalaiset naiset on muun muassa olympiaurheilijan, Pohjois-Ruotsin ensimmäisen naispoliisin, suomen kielen aktiivin, monikulttuurisen perheen kasvatin, ruotsinsuomalaisen tangomuusikon, tanssijan ja tunnetun ruotsalaisen feministin tarina heidän omilla sanoillaan. Johanna Frondelius on kirjailija, joka on julkaissut teokset Mokaamalla menestykseen (Avain 2021), New York - Maailman paras shithole city (Avain 2022) sekä Feminismiä ihan kaikille (Minerva 2023). Kansankodin suomalaiset naiset on hänen neljäs teoksensa.

Nono – Kitaristina 60 vuotta
Nono Söderberg, Jaakko Riihimaa

Arno ”Nono” Söderbergin ura kitaristina ja sittemmin myös opettajana ulottuu 1960-luvun alusta 2020-luvulle - rautalangan kulta-ajoista Dannyn Islandersin ja The Boysin kautta Hectorin luottokitaristiksi ja omiin kokoonpanoihin. Nuoremmat kitaristipolvet tuntevat Nono Söderbergin erityisesti opetustyölle omistautuneena pedagogina. Tätä työtä hän teki vuosikymmenet niin Oulunkylän pop- ja jazzkonservatoriossa kuin myös Sibelius-lukiossa ja Teatterikorkeakoulussa sekä eri puolilla Suomea järjestetyillä soittoleireillä. Muistiinpanoihinsa ja arkistoonsa nojautuvaa omaelämäkertaa Nono valmisteli pitkään yhdessä Jaakko Riihimaan kanssa. Riihimaa tunnetaan muun muassa Albert Järvisestä ja Antero Jakoilasta kirjoittamistaan elämäkerroista.

Orjalauluista hiphoppiin – mustan musiikin sielua etsimässä
Markku Salo

Afrikkalais-amerikkalaisen musiikin monisatavuotiset juuret juontavat länsiafrikkalaisiin uskontoihin ja orjakauppaan. Uudella mantereella orjien laulut yhdistyivät eurooppalaisiin vaikutteisiin: puuvillapelloilla syntyi blues, kirkoissa gospel, bluesista ja gospelista jazz. Mustan musiikin historiassa maallinen on hengellistä ja päinvastoin. Valtaosalla musiikillisista uudistajista on lapsuus- ja nuoruusaikainen gospeltausta; heidän musiikissaan on kuultavissa sekä toivoa että raskaan elämän heijastamaa kipua. Markku ”Jazzpastori” Salo näyttää perusteellisessa teoksessaan afrikkalais-amerikkalaisen musiikin pitkät ja syvät yhteydet hengellisyyteen ja mustan väestön epäinhimilliseen kohteluun. Hän esittelee teoksessaan laajalti myös gospel- ja bluestekstejä varhaisimmista moderneimpiin. Salo myös pohtii teoksessaan, miten musiikin spirituaalisuuden voi tunnistaa myös instrumentaalimusiikista.

Suuri säkkipillikirja
Markus Rantanen

Vallitsevan mielikuvan mukaan säkkipilli on skotlantilainen kansansoitin, jota soitetaan kilttiasussa ja kovaa. Mielikuva kääntyy ensin päälaelleen ja sitten unohtuu, jos perehtyy Markus Rantasen tavoin säkkipillin kaksituhatvuotiseen historiaan. Se alkoi Lähi-Idästä ja Kreikasta; aluksi säkkipilli oli säkkiin yhdistetty ruokopilli. Sittemmin soitin kehittyi erityisesti Italiassa ja Ranskassa, ja ennen pitkää säkkipillien soitinperhe oli tunnettu koko Eu- roopassa niin kuningashovien barokkiorkestereissa kuin myös kansan parissa. Tavallisen kansan parissa säkkipillin säkin rakennusaineeksi on kelvannut periaatteessa mikä tahansa ilma- ja vesitiivis materiaali hylkeen mahalaukusta ja sian virtsarakosta vuohen ja koiran nahkaan. Ylhäisön parissa säkkipilli sen sijaan päällystettiin hienoimmalla sametilla, ja itse soitin tehtiin norsunluusta tai eebenpuusta. Säkkipilli oli suosituimmillaan barokin aikana erityisesti Ranskan hovissa. Vielä 1900-luvun alussa säkkipilli oli tärkein soitin häissä ja tanssiaisissa eri puolilla Eurooppaa. 1950-luvulta lähtien soitinta kohtaan virisi uudelleen laaja globaali kiinnostus, joka on jatkunut näihin päiviin asti. Muusikko ja musiikkikirjailija Markus Rantanen on aiemmin julkaissut erityisesti ukulelen soittoa käsitteleviä teoksia. Monet niistä hän on kirjoittanut yhdessä Arto Julkusen kanssa, muun muassa ensimmäisen suomenkielisen ukuleleteoksen Suuri ukulelekirja.



***

HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, joten jos et saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista myös muussakin julkaisussa – muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen Agricolan sivulle:https://agricolaverkko.fi/arvostelut/ josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina sekä tallentuu "Agricolan kirja-arvostelut" julkaisun sivulle: https://agricolaverkko.fi/arvostelut/

-------------- seuraava osa --------------
HTML liite on siirretty...
URL: <http://lists.utu.fi/pipermail/h-verkko/attachments/20240909/85c2207c/attachment-0001.html>