[H-verkko] Arvosteltavaksi: Docendon syksyn 2021 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen humanistiverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X). Jos haluat arvostelukappaleen lähetä sähköpostia osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com<https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko>> ilmoita kirjan nimi ja kustantaja sekä oma postiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.
***
Docendon syksyn 2021 kirjoja

Belton, Catherine:
Putinin sisäpiirissä — Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan

Tutkiva journalisti ja Moskovan kirjeenvaihtaja Catherine Belton kertoo, miten Vladimir Putin ja hänen lähipiirissään oleva KGB-miesten ryhmä kaappasi vallan Venäjällä.

Yhdysvaltojen vaalien häirintä. Ääriliikehdinnän tukemista Euroopassa. Sota Ukrainassa. Viime vuosina Vladimir Putinin Venäjä on kampanjoinut lisätäkseen vaikutusvaltaansa ja heikentääkseen länsimaisia instituutioita. Miten tämä kaikki tapahtui, ja kuka tämän kaiken orkestroi?

Belton paljastaa miten Putin korvasi Jeltsinin kauden suurliikemiehet uuden sukupolven uskollisilla oligarkeilla, jotka horjuttivat Venäjän taloutta ja oikeusjärjestelmää sekä ulottivat Kremlin kouran Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.
Tuloksena on paljastava kuvaus KGB:n paluusta - tarina, joka alkaa Neuvostoliiton romahduksesta, jolloin liikemiesverkostot pystyivät kahmimaan miljardeja dollareita valtion yrityksistä omille tileilleen länsimaihin. Putin sisäpiireineen saattoi ­asian päätökseen vahvistamalla Venäjän mahdin samalla kun otti talouskontrollin itselleen, tukahdutti epäsuosioon joutuneiden äänet ja käynnisti salaisen vaikutustoiminnan ulkomailla.

Putinin sisäpiirissä -teos osoittaa, miten toiveet uudesta Venäjästä valuivat tyhjiin - ja millaisia vakavia seurauksia sillä on ollut venäläisille ja ennen kaikkea koko maailmalle.

Catherine Belton on kirjoittanut kirjaan erillisen johdannon nimenomaan suomalaisia lukijoita varten.

Catherine Belton on Reutersin tutkiva journalisti. Hän työskenteli vuosina 2007-2013 Financial Timesin Moskovan kirjeenvaihtajana. Belton on aiemmin kirjoittanut Venäjästä mm. Business Week -lehteen. Hän asuu Lontoossa.
***
On syytä muistaa — Muistelmat II
Numminen, M.A.

M.A. Nummisen muistelmien toinen osa, On syytä muistaa, etenee alusta asti yhtä vauhdikkaasti kuin sen edeltäjä, Kaukana väijyy ystäviä.

Heti vuonna 1990 Numminen on vaimonsa kanssa Lontoossa, jossa mies osallistuu kansainväliseen seminaariin British Museumissa. Miehen 50-vuotispäivää vietetään Pariisissa. Mutta eihän Numminen olisi Numminen, jos hän malttaisi vain juhlia. Ei. Syntymäpäivänään hän on ranskalaisessa levy-yhtiössä neuvottelussa.

Tässä kirjassa M.A. Numminen kuvailee, kuinka hänen esiintymisensä laajenivat yhä useampiin maihin. Saksassa hänestä tuli kulttuuripiirien suosikki. Hänen taiteellinen työnsä laajeni suuriin näyttämöteoksiin ja tyyli muuttui. Kirjoittaminen lisääntyi, ja hän loi teoksiaan myös vierailla kielillä. Ilmestyi tangoromaani, josta saksankielisenä käännöksenä tuli hitti. Se ilmestyi myös italiaksi, ja miehen tie vei Roomaan ja Venetsiaan.

M.A. Nummisen runot saivat entistä suuremman aseman lavaesiintymisissä, ja niitä alettiin säestää elektronisesti. Myös toinen moderni kanava aukesi: hän osallistui musiikkivideoihin, jotka saivat kansainvälistä menestystä.

Kaukana väijyy ystäviä avasi lukijoille monta tuntematonta polkua M.A. Nummisen uralta. On syytä muistaa kuvaa kiihkeää työtempoa, joka hämmästyttää tekijää itseäänkin: olenko minä tehnyt kaiken tämän?
***
Aaltojen kuviot — Alvar, Aino ja Elissa Aallon suunnittelemat tekstiilit
Leskinen, Taru-Orvokki

Alvar, Aino ja Elissa Aallon arkkitehtuuri ja muotoilu ovat keskeinen osa suomalaista kulttuuriperintöä, mutta heidän suunnittelemansa tekstiilit ovat jääneet vähälle huomiolle. Nyt tämä kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoinen ja aikaisemmin hyvin vähän tunnettu aihe on koottu yksiin kansiin.

Taru-Orvokki Leskinen on tehnyt sitkeää pioneerityötä Alvar Aalto -museon arkistossa kokoamalla ja dokumentoimalla Aaltojen suunnittelemat tekstiilit. Aiemmassa Aalto-tutkimuksessa ne ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle. Nyt Leskinen on etsinyt pienillekin kangaspaloille tekijän, nimen ja syntymäajan.

Tekstiilien kuosit kertovat omaa tarinaansa tekijöidensä persoonasta, ammattista ja omasta ajastaan. Kirja on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka tuo esiin uuden puolen arvostettujen arkkitehtiemme työstä paljon tutkitun arkkitehtuurin rinnalle. Yllätyksiin kuuluivat mm. pitkään tuotannossa olleen Alvar Aallon suunnitteleman Siena-kuosin eri muunnelmat. Aaltojen tekstiilisuunnittelussa korostuu arkkitehtoninen asettelu. Poikkeuksen muodostavat Aino Aallon suunnittelemat herkät kasviaiheiset kuosit.

Leskinen tuo perustavanlaatuisessa kirjassaan upeat tekstiilit arkistojen pimeydestä päivävaloon ja herättää ne henkiin. Aaltojen perintöön tämä kirja tuo arvokkaan täydennyksen.

Sisustusarkkitehti Taru-Orvokki Leskinen innostui kymmenisen vuotta sitten tutkimaan Aaltojen tekstiilejä Alvar Aallon suunnittelemassa Villa Tammekannissa Tartossa, jossa hän oli tekemässä toimeksiannosta huvilan tekstiilisuunnitelmaa. Kirja perustuu hänen sisustusarkkitehtiopintojensa opinnäytetyöhön, ja aiheeseen liittyvä näyttely kiertää eri puolilla Suomea.


***
Gendrot, Valentin:
Kyttä. Kuinka soluttauduin poliisiin

Toimittaja soluttautui Ranskan poliisiin. Kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen hänelle annettiin ase ja asema. Karuissa lähiöissä työskennellyt Valentin Gendrot näki läheltä sekä poliisin rasismin ja väärinkäytökset että rankat työolot, jotka ajavat poliiseja jopa itsemurhiin.

Pariisin poliisi työskentelee vaikeissa olosuhteissa, ja se heijastuu poliisien elämään. Toimittaja Valentin Gendrot haki poliisiksi nähdäkseen läheltä poliisien koulutuksen, ajatukset ja lähtökohdat. Lyhyen koulutuksen jälkeen hänet komennettiin raskaaseen ja huonosti palkattuun työhön. Gendrot kuvaa, kuinka kehnoilla valmiuksilla ranskalaispoliisi joutuu kohtaamaan esimerkiksi perheväkivallan uhreja ja tekijöitä. Kollegoiden ihmisvihamielinen ajattelutapa tarttuu, ja pian toimittaja huomaa kutsuvansa asiakkaita pilkkanimillä. Rasismi kukkii työyhteisössä, mutta myös poliisit kärsivät työtovereidensa asenteista.

”Halusin työskennellä peitetehtävässä poliisilaitoksella, jotta voisin näyttää ne asiat, joita emme koskaan näe. Yhteiskunnassamme on kaksi suurta tabua: poliisin väärinkäytökset ja poliisin itsemurhat. Joko pidämme poliisista tai inhoamme sitä. Arvelin, että asia on monisyisempi.

Tämä kirja ei ole poliisivastainen. Se on todenmukainen kuvaus Pariisin hankalassa lähiössä työskentelevän poliisinvirkamiehen arjesta.” - Valentin Gendrot

***
Vaeltava vitsaus — Muistelmat 2
Röyhkä, Kauko

Vaeltava vitsaus jatkaa Marjatan pojan tarinaa: bändit, kirjailijanura ja julkisuus versus rakkaus- ja perhe-elämä. ”Perse edellä puuhun” voisi olla tämän kirjan motto.

Kauko Röyhkä & Narttu oli suomirokin valtavirrasta poikkeava yhtye, joka teki omaperäistä ja vaikuttavaa musiikkia. ”Lauralle”, ”Paska kaupunki”, ”Talo meren rannalla” ja ”Paha maa” ovat lauluja, jotka elävän suomenkielisen rockin kaanonissa.

Keikoilla tanssilavoilla Röyhkä sonnustautui pussihousuihin ja ratsastussaappaisiin. Eturivin tyypit näyttivät keskisormea, ja hän hakkasi heitä ratsastusraipalla. Suomi ei ollut valmis kohtaamaan Röyhkän kaltaista artistia, mutta hän ei siitä piitannut vaan puski läpi väkisin.

Nartun jälkeenkin Röyhkä on jatkanut uraansa hämmästyttävän monipuolisena kirjailijana ja muusikkona säilyttäen yleisön mielenkiinnon 40 vuoden ajan. Romaanit Kaksi aurinkoa ja Miss Farkku-Suomi sekä Ville Haapasalon kanssa tehdyt Et kuitenkaan usko -kirjat ovat olleet menestyksiä.

Vaeltava vitsaus on hauska, koskettava ja rietas kertomus erikoisesta taiteilijapersoonasta. Röyhkä ei piilottele vastoinkäymisiään tai virheitään vaan suhtautuu kokemaansa ilkikurisella virneellä. Satanismi ja seksiseikkailut saavat omat lukunsa. Hän osoittaa, että Suomessa voi menestyä tekemällä kaiken eri tavalla kuin toiset. Jos hän jotain vihaa, niin tekopyhyyttä: ”Taiteilijalle on tärkeintä ettei ole tylsä.”

***
Karjalainen, Toni-Matti:
Pohjoisen laulut — Suomalaisen hevimetallin matka maailmalle

Kymmenisen vuotta sitten maailmalla levisi presidentti Barack Obamankin siteeraama uutinen, joka rankkasi maat järjestyksen sen perusteella, kuinka paljon niissä oli hevimetallibändejä väkilukuun verrattuna... Selvä ykkönen oli Suomi.

Määrän lisäksi myös laatu oli kohdallaan, sillä lukuisat suomalaiset metallibändit ovat kiertäneet maailmaa ja faneja on maailman kaikista kolkista.

Miten tämä oikeasti tapahtui? Suomalaisen hevimetallin nousu arvostuksen alhosta kulttuuriviennin ja maabrändin johtotähdeksi on kehityskaari vailla vertaa. Neljän vuosikymmenen mittainen taival pitää sisällään luovuuden ja sitkeyden ohessa raakaa työtä ja onneakin.

Pohjoisen laulut purkaa kehityksen päävaiheet ja taustat sekä tuo tykö tuokiokuvia taipaleen varrelta. Kirjassa pohditaan, miten hevimetallin välittämä Suomi-kuva rakentui eritoten kansainvälisessä mediassa. Muisteloissa ääneen pääsevät myös itse artistit, jotka edustavat sellaisia bändejä kuin Nightwish, Apocalyptica, Amorphis, Stam1na, Turisas, Insomnium, Moonsorrow ja Arion, sekä tietysti fanit.


Hannu Himanen:
Iloniemi. Eminenssi

Ministeri Jaakko Iloniemen elämäntyö punoutuu tiiviisti sodanjälkeisen Suomen historiaan. Hän on todellinen eminenssi, johtava ja arvostettu osaaja, joka on vaikuttanut ulkopolitiikkaan kahdeksalla vuosikymmenellä. Hän nousi 1950-luvulla sukupolvensa eturiviin ja oli mukana perustamassa Paasikivi-Seuraa. Yhdessä Martti Ahtisaaren kanssa Iloniemi oli 1960-luvulla luomassa Suomen kehitysyhteistyön perusteita. Hän teki näyttävän diplomaatin uran, joka vei hänet Suomen Etyk-valtuuskunnan päälliköksi ja Washingtonin-suurlähettilääksi. Jaakko Iloniemi teki 1980- ja 1990-luvuilla toisen uran talouselämän vaikuttajana. Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtajana hänellä oli keskeinen rooli Suomen EUjäsenyyden toteutumisessa. Iloniemi on ollut presidenttien harmaa eminenssi. Kekkosen kaudella hän toimi ulkopolitiikan ytimessä. Koiviston aikana hän oli määrittelemässä ulkopolitiikan uutta suuntaa. Iloniemi oli Ahtisaaren luotettu neuvonantaja ja puheenkirjoittaja.
Suurlähettiläs ja tietokirjailija Hannu Himanen on tehnyt pitkän uran ulkoministeriössä. Hän osallistuu aktiivisesti ulkopolitiikkaa ja Venäjää koskevaan keskus - teluun. Kirjan keskeistä aineistoa ovat Jaakko Iloniemen laajat haastattelut ja hänen ainutlaatuinen yksityinen arkistonsa.
***
Lasse Laaksonen:
Kynän ja miekan kenraali Wallenius

Sodan ajan kenraaleista kirjoitetut teokset käsittelevät tavanomaisesti sankareita ja menestyjiä. Silmiinpistävänä poikkeuksena kenraalien keskuudessa erottuu jääkärikenraalimajuri Kurt Martti Wallenius. Hän oli paitsi antisankari, poliittinen kenraali ja Mannerheimin erottama ”epäonnistuja” myös maisteri, filosofi, kirjailija ja eränkävijä. Walleniuksesta historiankirjoitukseen jäänyt kuva on arvoituksellinen.
Filosofian tohtori, dosentti Lasse Laaksonen on tunnettu ja palkittu historiantutkija. Hän toimii dosenttina kolmessa eri yliopistossa. Laaksosen viimeisin teoksensa Viina, Hermot ja rangaistukset – Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelma 1918–1945 oli ehdolla sekä vuoden tiedekirjaksi että historian teokseksi.
***
Tuomas Marjamäki:
Uuno on numero yksi. Turhapuron koko tarina 1971–2021

Uuno Turhapuro -elokuvien historia kootaan kansiin nyt ensimmäistä kertaa kaikkine herkkuineen. Kertojina toimivat keskeisimmät hahmot Spede Pasanen, Vesa-Matti Loiri, Marjatta Raita ja Ere Kokkonen sekä lukuisat muut Uunoissa mukana olleet tekijät. Uuno Turhapuro ei ollut vain lottosketsistä versonut spontaani vitsi, vaan pitkään kehitelty ja harkittu rikos. Vesku Loiri suunnitteli uunomaista koomikkohahmoa jo vuosia ennen ensimmäistä elokuvaa. Siihen yhdistyi Spede Pasasen lapsuudesta asti vaalima huumori ja filosofia, Ere Kokkosen käsitys komediaelokuvista sekä Leo Lastumäen studiolle jääneet kengät.
Uunosta tuli ilmiö, joka poiki Suomen pisimmän elokuvasarjan. Turhapuro-leffoilla nauratettiin kansaa, ärsytettiin kriitikoita ja pidettiin elokuvateatterit pystyssä. Ne olivat parhaimmillaan nerokasta viihdettä ja huonoimmillaan kelvotonta kuraa. Miten ideat syntyivät, millaisia kommelluksia kuvauksissa sattui ja kuka riiteli kenenkin kanssa? Tämä kaikki kerrotaan otteessaan pitävän tarinan muodossa unohtamatta huumoria sekä Turhapuron omaa filosofiaa. Suuri osa kymmenistä haastatteluista on peräisin kirjoittajan omista arkistoista. Kirjassa on myös laaja Uuno-filmografia sekä tietoa elokuvien kuvauspaikoista.
Tuomas Marjamäki (s. 1978) on kirjoittanut aiemmin muun muassa Spede Pasasen, Simo Salmisen ja Mikko Alatalon elämäkerrat, tietokirjan viihderyhmä Kummelista sekä kaksi elokuvamaailmaan sijoittuvaa romaania. Uuno Turhapuro on kuulunut hänen elämäänsä keskeisesti 5-vuotiaasta lähtien.
***
Malcolm Gladwell:
Pommittajat. Matka toisen maailmansodan pisimpään yöhön

Malcolm Gladwell punoo yhteen tarinat hollantilaisnerosta ja hänen kotitekoisesta tietokoneestaan, Alabaman sydänmaiden veljeskunnasta, brittipsykopaatista ja Harvardin yliopiston kellarilaboratorion pyromaanikemisteistä. Näiden tarinoiden avulla hän tutkii yhtä lähihistorian suurimmista moraalisista kysymyksistä. Toisen maailmansodan alla useimmat sotilaat pitivät lentokonetta jonkinlaisena lisävarusteena. Eräs pieni idealistijoukko ajatteli kuitenkin toisin: entä jos yksin tärkeimpien tehtaiden, risteyksien ja muiden ”kapeikkojen” tuhoaminen tarkkuuspommituksilla riittäisi lamauttamaan vihollisen ja säästämään rintamasotilaiden henkiä?
Yhdysvallat pommitti Tokiota ensimmäisen kerran maaliskuussa 1945. Tuhot olivat valtavat, mutta oliko ilmaiskun hyöty sen aiheuttaman tuhon arvoista? Iskun takana oli kenraalimajuri Curtis LeMay, jonka säälimättömyys tappoi tuhansia japanilaisia siviilejä, mutta toisaalta Yhdysvallat vältti uhreja vaativan maihinnousun Japaniin. Kaikki olisi voinut käydä toisin, jos LeMayn edeltäjä, prikaatikenraali Haywood Hansell olisi saanut pitää tehtävänsä. Hansell oli ollut täsmäiskuja kannattavan ”pommittajamafian” kantavia voimia. Hansellin ja LeMayn tehtävienvaihto Guamin viidakossa ei tapahtunut hyvässä hengessä. LeMay pääsi toteuttamaan suunnitelmaansa, mistä seurasi toisen maailmansodan pisin yö. Pommittajat on mukaansa tempaava tarina päättäväisyydestä, kekseliäisyydestä ja sodan aiheuttamasta mittaamattomasta tuhosta.
Malcolm Gladwell (s. 1963) on journalisti ja kirjailija, jolta on aiemmin suomennettu teokset Leimahduspiste (2007), Välähdys (2008), Kuka menestyy ja miksi (2010) ja Daavid ja Goljat (2014). Vuonna 2005 hän oli Time-lehden sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalla.
***
Martti Backman:
Hirmuinen aika. Saksalaismielinen vastarinta 1944–1948

Syksyllä 1944 Suomessa elettiin hirmuista aikaa. Sota Neuvostoliittoa vastaan oli hävitty ja pelättiin punaarmeijan valtaavan Suomen lopullisesti. Maassa määräsivät NL:n valvontakomissio kommunistien tuella. Pieni joukko suomalaisia ei antautunut, vaan ryhtyi Saksan tuella vastarintaan miehityksen varalle. Hirmuinen aika johti isänmaan kohtalosta huolestuneita mahdottomien valintojen eteen. Jääkärien sairaanhoitaja ja lottajohtaja, vapaaherratar Ruth Munck matkusti Berliiniin salaperäisessä tehtävässä. Sen seurauksena hänet tuomittiin maanpetoksesta kuritushuoneeseen. Suomalaisen SS-pataljoonan kapteeni Jouko Itälä värväsi Lapin sodassa suomalaisia sotavankeja loikkaamaan Saksan, vihollisen puolelle, ja tuomittiin vankilaan.
Martti Backman on kirjoittanut historiamme dramaattisimpiin kuuluvasta, mutta vähän tunnetusta ajasta jännittävän, värikkään panoraaman. Toiminta etenee Suomessa, Norjassa ja Saksassa kuin elokuvassa. Backmanin Vakoojat oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana vuonna 2017.
***
Jussi Lehmus, Lasse Lehtinen:
Salaista sotaa. Mannerheimin demari Kalle Lehmus

Salaisen sodan paljastuneita toimia ovat olleet asekätkentä, kaukopartiomiesten jatkunut toiminta ja yhteydenpito länsitiedustelun kanssa. Kuitenkin nämä toimet on leimattu yksittäisten henkilöiden yksittäisiksi teoiksi. Tämä teos paljastaa järjestäytyneen varautumisen Neuvostoliiton uhkaa vastaan, jota johtivat ylin valtiojohto ja kenraalikunta. Salaista sotaa kertoo eversti Kalle Lehmuksen vertaistaan hakevasta urasta. Väinö Tannerin lähipiiriin kuulunut nuori sosiaalidemokraatti oli johtavia hahmoja välirauhan aikaisessa kommunisminvastaisessa toiminnassa. Lehmus toimi välikappaleena Mannerheimin ja etenkin työväen edustajien välillä. Samalla Lehmuksen vastuulle tuli organisoida Puolustusvoimien tiedotustoiminta uudelleen ja hakea mallia Saksan armeijan propagandatoiminnasta. Sotien jälkeen Lehmus johti Pääesikunnan tiedotusosastoa. Ura jatkui nousukiidossa aina puolustusministeriön kansliapäälliköksi ja puolustusministeriksi asti, kunnes kesällä 1958 presidentti Kekkonen vapautti yllättäen Lehmuksen kansliapäällikön virasta. Tiedotusvälineet uutisoivat kymmenien miljoonien pimeistä varoista Lehmuksen tileillä, hämäristä asekaupoista ja epäselvästä roolista vieraiden valtioiden tiedustelupalveluiden alaisuudessa. Oikeudenkäynnit jatkuivat eri oikeusasteissa lähes kymmenen vuotta, mutta mitään virallista tietoa Lehmuksen vapauttamisen syistä ei julkisuuteen annettu. Kaikkien oikeusasteiden pöytäkirjat salattiin.
Jussi Lehmus on yrittäjä ja historian harrastaja, joka ryhtyi selvittämään isoisoisänsä vaiettua kohtaloa, josta ei suvussa kukaan tiennyt tai halunnut puhua. Uteliaisuudesta alkanut tutkimus johti aina Korkeimman oikeuden käsittelyyn asti ja tietojen arkaluontoisuuteen otti kantaa niin Ulkoministeriö kuin Suojelupoliisikin. Tietokirjallisuuden Warelius-palkinnon saanut filosofian tohtori Lasse Lehtinen on toimittaja, poliitikko, diplomaatti ja kirjailija. Hän on kirjoittanut elämäkertoja, historiateoksia ja romaaneja sekä työskennellyt radiolle ja televisiolle. Tietokirjailijana Lehtinen osaa kansantajuistaa asiansa.
***
Mirja Turunen:
Elämänmerkki. Irma ja Urho Hälikän kenttäpostikirjeet

Kun Irma Hälikkä kirjoitti rintamalla olevalle miehelleen, kenraali Ruben Laguksen panssaripataljoonassa palvelleelle kapteeni Urho Hälikälle jatkosodan aikana, kirje oli yksi miljardista kenttäpostikirjeestä jatkosodan aikana. Muissakin sotaa käyvissä maissa kirjoitettiin, mutta ei samaan tahtiin. Kirjeiden merkitys sodan erottamien ihmisten jaksamiselle oli valtava, ja onkin sanottu, että kenttäposti oli Suomen armeijan salainen ase. Kirjeillä pidettiin yllä parisuhdetta, jaettiin lapsiperhe-elämää sodan särkemässä arjessa. Kirje oli kuitenkin ennen kaikkea elämänmerkki, josta tiesi, että puoliso oli elossa – ainakin vielä sinä hetkenä, kun se oli päivätty.
Häliköiden kirjeenvaihto tarjoaa sukelluksen kahden ihmisen maailmaan, jossa rakastetaan ja riidellään, pelätään pahinta ja toivotaan parempaa. Kirjeet ovat intiimiydessään vangitsevaa luettavaa. Niissä välittyy moni-ilmeinen kuva elämästä kotirintamalla neljän pienen lapsen yksinhuoltajana alituisen pulan ja pelon keskellä. Irma Hälikkä kirjoitti paperille muutaman rivin melkein joka ilta lasten mentyä nukkumaan. Mirja Turusen toimittama ja kommentoima valikoima Häliköiden kirjeistä kertoo millaista sodassa oli rintamalla ja kotona. Tavallisen perheen tarina voi kertoa nykylukijalle sodasta enemmän kuin kenraalitason muistelmat.
FT Mirja Turunen on kotkalainen toimittaja ja historioitsija, joka on aiemmin julkaissut kiitetyt teokset Veripellot (2005) ja Koska kotimaa meidät lähetti – SS-mies Sakari Haikala Hitlerin eliittijoukoissa (2016).
***
Matti Allonen, Jari Nykänen, Joel Sjögren:
Jatkosodan asevelimerkit

Asevelimerkit ovat samaan joukko-osastoon kuuluvien aseveljien yhteisöllisyyttä kuvaavia merkkejä. Jokaisella merkillä on taustansa ja tarinansa. Kirja sisältää ennen julkaisematonta tutkimustietoa sekä kuvitusta asevelimerkeistä vuosien 1941–1945 ajalta. Siinä on myös uutta tietoa joukko-osastotunnuksista. Päämaja vastusteli, mutta se joutui nöyrtymään sotilaiden omien asevelimerkkien teettämisen vyöryyn. Erilaisia merkkejä tehtiin yli 500 kappaletta. Sotilaiden omien asevelimerkkien tehtailu aloitettiin heti jatkosodan alussa välirauhan ja talvisodan innoittamina. Pienet ryhmät komppanioista aina divisiooniin aloittivat merkkien suunnittelun ja myös toteuttivat niitä melko vaikeissa olosuhteissa ja materiaalipulan vallitessa ja kaiken lisäksi korkeimpien esimiesten innoittamina.
Mittava teos antaa tutkijoille ja keräilijöille aivan uuden mahdollisuuden arvioida omia kokoelmiaan. Uudetkin harrastajat pääsevät mukaan merkkien maailmaan, ja toivottavasti piirongin laatikoista tehdään tärkeitä uusia löytöjä menneisyyden kartoittamiseksi. Erityisinä harvinaisuuksina esitellään muun muassa suurelle yleisölle tuntemattomat haavoittumismerkki, sodan 1941–1942 muistomitali sekä etulinjan sotilaan merkki, jotka jäivät toteutumatta.
Matti Allonen on eläkkeellä oleva DI ja liikennelentäjä, Jari Nykänen tietoturvatehtävissä toimiva DI ja Joel Sjögren on VTK, ja kaikki ovat kokeneita aihepiirin harrastajia. Alloselta ja Nykäseltä on aiemmin ilmestynyt kirja talvisodan asevelimerkeistä.
***
Mari Purola: Kaupat pirun kanssa

Mitä tekisit, jos saisit tilaisuuden toteuttaa toiveesi? Haluaisitko kassillisen rahaa? Haluaisitko aseman, jossa kaikki ihailevat sinua? Haluaisitko piilottaa salaisuuden ikuisesti niin, ettei koskaan tarvitsisi pelätä sen paljastumista? Mitä olisit valmis uhraamaan sen takia? Suomalaisessa kansanperinteessä on tunnettu konsti, jonka ansiosta nämä kysymykset eivät ole jääneet haihatteluksi. Paholaisen kanssa voi aina tehdä kaupat, jos uskalsi astua pimeälle puolelle ja paiskata kättä tämän maailman ruhtinaan kanssa.
FT Mari Purola on tutkinut kauppoja pirun kanssa. Purolan käsittelemissä tarinoissa piru oli sekä valmiina kauppoihin että auliina auttamaan toivottomassa tilanteessa ihmistä, jonka huutoja ei kukaan muu kuullut. Perkeleen kanssa kauppaa hierovat tavalliset ihmiset, naapurin miehet, kylän silmäätekevät ja onnettomat eukot. Usein ihmiset tavoittelivat satumaisia rikkauksia ja tarjosivat hetkeäkään epäröimättä maksuksi itsensä tai jopa lapsensa. Piru veti monesti pidemmän korren, mutta se pienikin onnistumisen mahdollisuus oli sen arvoista. Rikkaus ja menestys odottivat sitä, joka oli valmis kestämään veriset pidot Saatanan seurueen kanssa.
Mari Purola on perinnetieteestä väitellyt filosofian tohtori ja teologian maisteri. Hän on viehättynyt kansanperinteestä ja kauhutarinoista ehkäpä siksi, että on saanut kasvaa kummitustalojen, verenseisauttajatarinoiden ja noitakertomusten ympäröimänä.
***
Pasi Rein: Sinivalkoinen keihäskaari

Menestys ja värikkäät persoonat ovat luoneet keihäänheittoon ainutlaatuisen lajikulttuurin, joka synnytti 1970-luvun alussa Pihtiputaan keihäskarnevaalit. Keihäänheiton tietotaito ja lajiylpeys siirtyvät siellä edelleen sukupolvelta toiselle. Kirja kertaa suomalaisen keihäänheiton ja keihäskarnevaalien historian.
Suomalaiset tottuivat keihäsmenestykseen jo ennen itsenäisyyttä ja sotia. Sillä ja muilla urheilusaavutuksilla pönkitettiin kansallistuntoa. Keihäänheitto mielletään vuosikymmenestä toiseen jatkuneen mitalimenestyksen ansiosta suomalaisten lajiksi, jossa arvokisamitaleiden pitäisi suomalaiskatsojien mielestä vieläkin olla itsestäänselvyys. Ammattilaisurheilun aikakaudella urheilijat käsitetään jo yksilöinä, mutta keihäsmitaleita haikaillaan edelleen kansallisesta näkökulmasta. Kirja kertaa suomalaisen keihäshistorian aikalaisten äänellä 1950-luvun loppuun ja kertoo, miten 1960-luvun menestys toi tilauksen Keihäskarnevaaleille. Karnevaalien 50 vuotta muistellaan myöhempien menestysvuosien rinnalla.
Pasi Rein on seurannut urheilutoimittajana suomalaista keihäänheittoa yli 25 vuotta. Hän on kirjoittanut aikaisemmin kirjan Kaaret ja tarinat – keihäsmestarit Nevalasta Ruuskaseen (Docendo 2016).
***
Mato Valtonen — Hullunrohkea monitoimielämä
Kontiainen, Vesa; Starck, Kjell; Valtonen, Mato

Tarina yritteliäisyydestä, uskaltamisesta, hullunrohkeudesta, idearikkaasta kekseliäisyydestä ja peräänantamattomuudesta. Vaikka välillä tulee lunta tupaan, periksi ei anneta.

Markku ”Mato” Valtonen tuli tutuksi suomalaisille 70-luvun puolivälissä Sleepy Sleepers -yhtyeen voimahahmona. Pahennustakin herättänyt bändi oli aikanaan yksi Suomen suositumpia ja keikkamatkojen tapahtumia riitti legendoiksi asti.

Valtosen musiikkiura jatkui 90-luvulla Leningrad Cowboysien riveissä. Vaikka yhtyeen suosio oli maailmalla kovaa luokkaa, julkisuudessa bändin vaiheista tiedetään toistaiseksi vähän.

Mato Valtonen kertoo kirjassa monista muistakin aiheista kuin musiikista: millaista oli olla moottoripyörätaiteilijan, hurjapää Arto ”Artsi” Nyqvistin managerina Euroopassa, tekemässä suosittua Pullakuskit-radio-ohjelmaa Radio Cityyn tai elokuvanäyttelijänä lukuisissa elokuvissa. Onpa hän ylittänyt Atlantinkin pariin kertaan Hjallis Harkimon miehistössä, ollut mukana politiikassa ja ravintolabisneksessä, tuonut maahan amerikanrautoja ja perustanut lukuisia hyväntekeväisyystapahtumia. Hän perusti myös aikanaan kansainvälisesti isosti otsikoidun, maailman ensimmäiset matkapuhelinpalvelut tehneen yrityksenkin. Ideat eivät ole loppuneet ja katse on ollut koko ajan horisontin taakse.

Tämä huikeita tarinoita tihkuva kirja on samalla suomalaisen miehen selviytymistarina, jossa kerrotaan myös kipupisteistä. Tästä kaikesta rakentuu kokonaisuus nimeltä elämä.

Vesa Kontiainen on juvalainen suomalaisen rockmaailman monitoimimies: keikkajärjestäjä, tietokirjailija, toimittaja, festivaalipromoottori, visailuisäntä, juontaja, luennoitsija ja konsultti.
***
Hannu Hautala — Legendan perintö
Nykänen, Anna-Stina; Metso, Juha

Hannu Hautala asettuu paljaana kuviin ja tekstiin. Hän kertoo senkin, miltä tuntuu, kun elämä - ja ehkä myös ihmiskunta - lähestyy loppuaan.

Intiimi ja pohdiskeleva teos on kahden oman alansa huipun kunnianosoitus Hannu Hautalalle. Valokuvaaja Juha Metso ja toimittaja Anna-Stina Nykänen etsivät mestarin menestyksen salaisuutta.

Miksi juuri Hannu Hautalasta tuli luontokuvauksen mestari, vaikka kukaan ei häntä kannustanut? Miten hän loi kansainvälisen uran? Miten hänen vaikutuksensa näkyy ja tuntuu seuraavissa sukupolvissa?

Metso tanssittaa Hannu Hautalan omia luontokuvia tämän iholla. Nykänen seuraa maagisia kuvaussessioita Kuusamossa: kuuntelee, kyselee ja pyrkii ihon alle. Hautala muistelee, pohtii, itkee, nauraa ja välillä lauleksii.

Yhdessä vietetty aika ja jaetut tunteet tuottavat uutta ymmärrystä. Syntyy unohtumaton taiteellinen elämys ja inspiroiva lukukokemus, joka antaa sekä iloa että viisautta.

Juha Metso (s. 1965) on menestynyt sekä sanomalehti- että taidevalokuvaajana. Hän aloitti uransa lintujen kuvaamisesta. Hän on tehnyt yli 30 teosta, joiden aiheet vaihtelevat Venäjästä voodoohon. Kohteina ovat olleet muun muassa Ville Haapasalo, Pentti Linkola, Miina Äkkijyrkkä, Juice Leskinen, Kari Peitsamo ja Sielun Veljet.

Anna-Stina Nykänen (s. 1961) on Helsingin Sanomien toimittaja, yksi Suomen tunnetuimpia ja rakastetuimpia kirjoittajia. Hänet tunnetaan kolumnistina, humoristina ja kansakunnan mielialoja luotaavien esseiden kirjoittajana. Häneltä on julkaistu korona-aikaa käsittelevä kirjoituskokoelma Yksin kotona
***
Hämäläinen, Anna-Liisa: Diskokuningatar Eini

Diskokuningatar Eini kertoo kasvutarinan arasta lapsesta ja kiltiksi kesytetystä nuoresta vahvaksi naiseksi. Matkan varrelle mahtuu onnen hetkiä ja kipeitä vaiheita, joista Eini Pajumäki puhuu tässä kirjassa ensimmäistä kertaa.

Laulaja Einin ura on kestänyt jo 44 vuotta. Pellon Orajärven kylässä vaatimattomissa oloissa kasvanut tyttö oli aluksi niin ujo, että hän uskaltautui laulamaan vain ison tv-tuolin takana. 14-vuotiaana hän alkoi esiintyä lapsibändin solistina Lapin tanssilavoilla ja hiihtokeskuksissa, 18-vuotiaasta asti hän on johtanut bändiä ja tehnyt yli 8 000 keikkaa.

Eini on aina pitänyt elämän omissa käsissään pelosta välittämättä. On kuvaavaa, että hän itse lähetti lauluaan c-kasetilla Toivo Kärjelle pyrkiessään levylaulajaksi, samoin hän toi levy-yhtiölleen ensimmäisen hittinsä Yes sir, alkaa polttaa. Se teki hänestä hetkessä tunnetun loppuvuodesta 1977.

Uransa aikana Eini on kokenut myös viihdemaailman kovuuden: tytöttelyn ja vähättelyn sekä hyökkäykset äitiyden ja työn yhdistämistä kohtaan.

Kokenut journalisti, YTM Anna-Liisa Hämäläinen on toiminut pitkään aikakauslehtien päätoimittajana ja tunnetaan koskettavista henkilöhaastatteluistaan. Diskokuningatar Eini on hänen ensimmäinen elämäkertansa.
***
Oodi Berliinille
Seppovaara, Juhani

Tämän kuvitetun kirjan kertoja ajautui matkoillaan 1980-luvun alussa Itä-Berliiniin, josta löysi lapsuutensa Helsingin kadonnutta runollista tunnelmaa. Myöhemmin hän asettui tutuksi käyneeseen Prenzlauer Bergin kaupunginosaan.

Berliinin itäpuoli muuttui ratkaisevasti muurin murruttua. Samalla muuttui myös kertojan elämä. Hän jätti Berliinin kokemusten vauhdittamana piinaksi muuttuneen työnsä Suomen Pankissa ja ansaitsi leipänsä valokuvaajana ja kirjoittajana. Syntyi kuvapitoinen kirjasarja katoavasta Suomesta.

Oodi Berliinille kertoo Prenzlauer Bergin Helmholzplatzin tienoilla asuvien ja sinne eri puolilta maailmaa muuttaneiden kohtaloista. Rikkaasta ja rakkaasta ihmisten mosaiikista kutoutuu kaleidoskooppimainen kuva elämästä ohi ajan ja paikan. Vuosien saatossa Suomi, Saksa ja Eurooppa avautuvat kertojalle uudella tavalla.

Kirjoituskokoelmassa kiteytyy olennaisen kertojan kokemuksista; se on hänen henkinen testamenttinsa ja samalla oodi elämälle.

Juhani Seppovaara (1947) on Berliinissä vaikuttava valokuvaaja ja kirjailija. Oodi Berliinille on hänen 21. teoksensa. Seppovaaran tuotannon pääaiheina ovat olleet kansanomainen rakennuskulttuuri ja katoava Suomi. Hänen valokuviaan on ollut esillä useissa näyttelyissä Pariisissa, Madridissa, Berliinissä, Pietarissa ja Helsingissä. Aikaisemmin hän toimi ekonomistina Suomen Pankissa. Hän asuu vaihtelevasti Berliinissä ja Kirkkonummella.
***
MARIA O. S.
Vuodet Veijo Baltzarin sisäpiirissä

Kulttuurineuvos Veijo Baltzar vangittiin 2019 näyttävän poliisioperaation jälkeen. Hänelle on luettu raskaat ihmis- kauppa- ja hyväksikäyttösyytteet, joista päätöstä odotetaan Helsingin käräjäoikeudessa vuoden 2021 lopussa.
Vuodet Veijo Baltzarin sisäpiirissä -kirja on kertomus ajasta ja tapahtumista tunnetussa teatteriseurueessa. Se on mukana olleen silminnäkijän henkilökohtainen, päiväkirjamainen kuvaus siitä, mitä tapahtui ennen kuin poliisit ajoivat portin läpi ja vangitsivat taiteilijatalon asukkaat.
Millainen mies oli syytteisiin joutunut Veijo Baltzar ja keitä olivat hänen lähipiiriinsä kuuluneet ihmiset? Millainen dy- namiikka vallitsi yhteisössä? Kirja kertoo toisenlaisen tarinan kuin julkisuudessa on ehditty kuvata. Kirjoittaja on nuori nainen, joka joutui kohun vuoksi elämänsä pyöritykseen.
***
Tuhannen ja yhden iskun tarinat
Schildt, Saku

Nyrkkeily on yksi maailman kovimmista urheilulajeista. Se on niin äärimmäistä toimintaa, että ulkopuolisten voi olla vaikea ymmärtää, mikä ihmisiä ajaa sen pariin. Miksi jotkut pyhittävät elämänsä kurinalaiselle harjoittelulle ja nousevat vapaaehtoisesti kehään, kun kaikkien uhrausten palkintona saattaa odottaa vain ankara selkäsauna – tai pahempaa?
Tuhannen ja yhden iskun tarinat avaa nyrkkeilyn kiehtovuu- den salat. Kirjassa nyrkkeilijät kertovat omin sanoin, miksi he asettavat itsensä vaaralle alttiiksi ja mitä he tuntevat in- tensiivisten otteluiden keskellä. Urheilijat puhuvat avoimesti siitä, miten he käsittelevät voittoja, tappioita ja kaikkia tunte- muksia, mitä armoton laji herättää.
Kirja tarjoaa kattavan läpivalaisun suomalaisesta nyrk- keilykentästä. Ääneen pääsevät sekä uraansa aloittelevat amatöörit, kansainvälisen huipun nähneet ammattilaiset että valmentajat, tuomarit ja muut lajin parissa toimivat hahmot. Tarinoitaan jakavat esimerkiksi tähtinyrkkeilijät Edis Tatli, Robert Helenius, Eva Wahlström, Amin Asikainen ja Juho Haapoja.
***
Heidi Kalmari:
Lumen jäljillä

Lumi on vallannut toimittaja ja tietokirjailija Heidi Kalmarin ajatukset. Siihen tuntuu kiteytyvän tässä ajassa kaikki: lumi on merkki muutoksesta ja symboli mennees- tä. Puhummeko oikeasti pian vain menneiden talvien lumista?
Lumi ei ole enää talvien vakiovieras, vaikka välillä kinokset kasvavat ennätysmittoihin ja pyry saattaa olla silloin tällöin sakeampaa kuin vuosikausiin. Ilmastonmuutoksen myötä lumiraja katoaa silmiemme alla, talvi lyhenee.
Lumesta on moneksi. Se antaa luonnolle suojan, kaamokseen valon, lapsille leikin ja aikuisille arkiliikunnan. Monille se tuo elinkeinon, urheilijoille lajin ja taiteelle inspiraation. Lumi
on myös ikuinen riesa, ja kylmät hanget ovat vaaroja täynnä. Valkohiutaleet tuovat joulun tunnelman.
Lumen jäljillä -kirjassa kuljetaan pyryssä, loskassa ja umpi- hangessa, etelässä ja pohjoisessa. Tavataan ihmisiä, joille lumi on suuri rakkaus ja niitä, jotka eivät sitä voi sietää. Syvältä umpihangesta löytyy myös sisua, surua ja suurta rakkautta. Sekä selitys sille, miksi Kalmarikin on nykyisin niin paljon rohkeampi.
On aika kulkea lumen jäljillä, jotta huomaamme kunnolla sen, mitä olemme vaarassa menettää.
***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, joten jos et saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista myös muussakin julkaisussa – muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen Agricolan sivulle:https://agricolaverkko.fi/arvostelut/ josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina sekä tallentuu "Agricolan kirja-arvostelut" julkaisun sivulle: https://agricolaverkko.fi/arvostelut/.<https://agricolaverkko.fi/arvostelut/>



-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: <http://lists.utu.fi/pipermail/h-verkko/attachments/20210920/9e833ac0/attachment-0001.html>