[H-verkko] Arvostelu: Kaksinkertaisesti poissaoleva Karjala, muistin jäljet ja muita evakkotutkimuksen löydöksiä

[Agricola - Suomen humanistiverkko]

Agricolaan on lähetetty uusi arvostelu:
--------------------------------------------
Kaksinkertaisesti poissaoleva Karjala, muistin jäljet ja muita evakkotutkimuksen löydöksiä
--------------------------------------------
5.3.2019 | Jari Nikkola
--------------------------------------------
"Karjalani, Karjalani, maani ja maailmani" on pienin lisäyksin editoitu artikkelikooste Siirtolaisuusinstituutissa järjestetystä "Sodan pakolaiset" -seminaarista, jossa käsiteltiin Suomea koskettaneita historiallisia pakolaisuusilmiöitä ja evakkoväestön asuttamista sodan runtelemassa Suomessa. 
--------------------------------------------
Kanervo, Pirkko; Kivistö, Terhi; Kleemola, Olli (toim.): Karjalani, Karjalani, maani ja maailmani. Kirjoituksia Karjalan menetyksestä ja muistamisesta, evakoiden asuttamisesta ja selviytymisestä.. Siirtolaisuusinstituutti; Sigillum, 2018. 252 sivua. ISBN 978-952-7167-55-7.
--------------------------------------------

Teoksen ovat toimittaneet Pirkko Kanervo, Terhi Kivistö ja Olli Kleemola ja sen kirjoittajina ovat Tuomas Tepora, Tuula Eskeland, Antero Leitzinger, Outi Fingerroos, Ulla Savolainen, Heli Kananen, Eeva Riutamaa ja Marjatta Hietala.

Kirjoittajat lähestyvät karjalaisteemaa monista näkökulmista. Perinteinen sotahistorian näköala aiheeseen avautuu Pirkko Kanervon Karjalan menetyksen poliittisia taustaehtoja ja sodan jälkeistä maareformia tarkastelevissa artikkeleissa. Ajopuuteoriat ja talvisodan erikoiskysymykset nousevat esille ja ne käsitellään kriittisessä hengessä kuten varmasti kohtuullista onkin. Samoin Karjalan menetystä lähestytään kriittisessä sävyssä. Karjalalla teoksessa tarkoitetaan pääosin suomalaista Karjalaa erotuksena muista lähialueista.

Maareformin kohdalla katse kiinnittyy myös suomenruotsalaisten alueiden erikoiskysymykseen oletetun evakoiden asuttamishaluttomuuden osalta. Myytin varsinaiset purkuyritykset ovat kuitenkin vasta tulossa. Tekstin mukaan seuraavat akateemiset julkitulot aiheesta ovat tulossa kirjan toisen kustantajan Sigillumin tutkijoiden toteuttamina. Toivottavasti myös muut ammattitutkijat innostuvat aiheesta. Etnisen hierarkian ja syrjinnän piirteitä omaava tapahtumasarja ei ainakaan saisi jäädä pelkän sosiaalisen median kilpahuutelun varaan.


Teos yhdistää onnistuneesti mikrotason kokemukset tutkimukseen
Tasokkaimmillaan teos on käsitellessään mikrotason aineistoja: kirjeitä ja muistitietoa, joiden avulla on onnistuneesti liitetty ruohonjuuritason näkemyksiä tieteelliseen kuvaukseen. Etnisessä historiassakin argumentaatio usein rakennetaan organisaatioiden ja hallinnon ylärakenteiden jälkeensä jättämään sattumanvaraiseen lähdeaineistoon ja siitä tehtyyn akateemiseen keskusteluun, josta seuraa, että analyyseissa helposti kadotetaan ns. "tavallisen ihmisen" kokemuspiiri.

Outi Fingerroosin ja Ulla Savolaisen Luovutetun Karjalan ylirajainen muisti onkin tässä mielessä kenties teoksen kiinnostavin artikkeli. Olen itsekin karjalaissukua: isovanhemmistani kolme saapui Kuusiston ja Piikkiön alueelle Karjalan kannaksen evakkoina. Osa heistä kahdesti vanhat kotiseudut Johanneksessa (nyk. Sovetski) taakseen jättäneinä.

Evakkosukupolven tarinoissa menetetty Karjala on näyttäytynyt minullekin milloin menetettynä pastoraalina, milloin uuden elämän vääjäämättömyyteen liittyvänä fatalismina, milloin utooppisena toiveiden kohteena; muistojen kultamaana, jonne joskus vielä palataan. Tätä kautta "ylirajainen muistaminen" on henkilökohtaisestikin hyvin tuttua ja transnationaalisuuden ja diasporan kaltaisten käsitteiden käyttö analyysin tukena hyvinkin perusteltua.



Toisaalta, kuten tutkijat muistuttavat, paluu lapsuuden kotimaisemiin on ollut kahdella tavalla mahdotonta. Ensin kansainvälisen politiikan realiteettien pakottamana, ja myöhemmin 1990-luvulla rajojen avauduttuakin haasteellisena tilanteena, sillä vanhasta maisemasta, sen rakennuksista, metsiköistä ja maamerkeistä ei välttämättä viidenkymmenen vuoden venäläisasutuksen jäljiltä ollut mitään jäljellä. Muistin paikat ja muistin jäljet ovat kadonneet fyysisestä ympäristöstä. Sinnikkäällä matkustelulla alueelle toki tätäkin puutetta on päästy korjaamaan.

"Kaksinkertaisen poissaolon" tilanteessakin myyttinen Karjala luo silti identiteettejä Fingerroosin ja Savolaisen artikkelin lähteinä olevissa evakkojen muistelukirjoituksissa. Tätä kautta ajateltuna "uuskarelianismista" ja "mielen kodista" puhuminen ei varmastikaan ole kaukaa haettua.


Pikakertaus suomalaisen maahanmuuton historiasta
Teoksen kymmenestä artikkelista kahdeksan täyttää suoraan karjalaisuuteen liittyvän aiheensa puolesta paikkansa. Antero Leitzingerin Ulkomaalaisten asuttaminen Suomeen 1915-1945 ja Tuula Eskelandin Suomalaisia sotalapsia Pohjoismaissa jäävät valitun teeman puitteissa hieman irrallisiksi teksteiksi kokonaisuutta hahmotettaessa. Ristiriita selittynee kirjan pohjana olleen seminaarin kaksiosaisuuden kautta.

Sinällään Leitzingerin artikkeli on taattua laatua hänen aiempien julkaisujensa tavoin. Tekstiin tutustumista voi suositella vaikkapa pikakertauksena suomalaisen maahanmuuton historiaan. Muuttoliikkeet Suomen alueelle eivät todellakaan alkaneet vasta 1990-luvulla kuten aika-ajoin edelleen kuulee väitettävän. Välähdyksenomaisesti tekstissä nousee esille myös muun kuin Suomen Karjalan osuus karjalaisessa evakkohistoriassa. Eskelandin artikkelissa ehdotonta plussaa on viittaus Norjaan suuntautuneeseen sotalasten evakuointitoimintaan, joka aiemmin on jäänyt vähemmälle huomiolle tutkimuksessa.
Pakolainen vai evakko?
Alkuperäistä seminaaria inspiroineen "pakolainen vai evakko"-kysymyksen käsittely jää teoksessa hieman telineisiin. Kuten kirjassakin todetaan, "evakko" ja "maansisäinen pakolainen" ovat nykytermein synonyymeja, mutta laajempien kansankerrosten mieliin evakkojen "pakolaisuutta" ei välttämättä voi ongelmitta silti sovittaa. Evakko-termin historiallinen painoarvo on selvästi suurempi.

Osa suomalaisista ei välttämättä näe termien käytössä ristiriitaa, mutta osa kenties samaistaa karjalaisevakkojen ristiriitaisen vastaanoton turvapaikanhakijoiden saapumiseen Suomeen 2010-luvulla. Suuri osa väestöstä ei välttämättä reagoi asiaan mitenkään. Niin tai näin. Onko yksittäisistä termeistä kiistely lopulta erityisen mielekästä? Ja miltä evakkojen ja modernien pakolaisten välille vapaasti analogioita rakentava tulkinta toisaalta näyttää Turun vuoden 2017 terrori-iskun jälkeisessä tilanteessa?

Toisaalta teos hoitaa perustehtäväänsä ilmeisimmän kritiikin ulkopuolella hyvin. Evakko-termiä muistetaan laajentaa koskemaan myös pohjoisen Suomen siirtoväkeä. Usein Karjalan evakoiden rinnalta unohtuvat saamelaisten ja muun pohjoisen Suomen siirtolaistarinat. Ehkä seuraava seminaari rakennetaan spesifimmin juuri näihin pakotettuihin muuttoliikkeisiin liittyen?
Evakkohistoria kiinnostaa
Karjala-aihe näyttäisi joka tapauksessa kiinnostavan edellä mainittujen tutkimusten ohella jatkossakin. Koneen säätiön ja Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa tutkitaan karjalaista evakkohistoriaa laajasti erilaisista näkökulmista. Pohjoisen Suomen evakkohistorian ja jälleenrakennusvaiheen kriittisiä kysymyksiä voi jo nyt tarkastella Marja Tuomisen ja Mervi Löfgrenin toimittaman Lappi palaa sodasta -teoksessa.



Lisääkin tutkimuksia alalle varmasti mahtuisi. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa kaltaiseni kolmannen sukupolven tilanne. Mitä karjalaisuudesta on jäänyt jäljelle (jos on jäänyt) ja miten aiheesta oikeastaan pitäisi puhua? Onko evakkokeskeinen näkökulma ainoa olemassa oleva narratiivi asian käsittelyyn?

Kysymys nousi esille Timo Väntsin taannoisessa teatteri-esityksessä Kysymyksiä Karjalasta ja olisi herkullinen aihe käsiteltäväksi akateemisessakin kontekstissa. Miksi keskittyä pelkästään evakoiden tarinoiden tulkintaan? Keitä me jälkeläiset oikeastaan olemme?

Muunkin evakkouteen liittyvän laajemman historiakulttuurin tutkiminen voisi olla paikallaan. Onhan menetettyä Monrepos'ta muisteltu surun ja kaihon sävelin Suomessa 1950-luvulta saakka. Osaa teoksista voidaan jopa pitää kansallisina populaarikulttuurisina aarteina. Menetetyn Karjalan muistijäljet ovatkin paitsi ylirajaisia myös ylisukupolvisia ja poikkitieteellisiä ja -taiteellisia.  Ja ne ovat potentiaalisesti törmäyskurssilla taas nykyhetkessä, jossa samaisen viipurilaisen puistoalueen remontti näyttäisi aiheuttavan suuria tunteita molemmin puolin valtakunnan rajaa.

--------------------------------------------

Lisätietoja:
Teoksen voi ladata pdf-tiedostona Siirtolaisinstituutin sivulta: http://www.migrationinstitute.fi/files/pdf/tutkimuksia-sarja/t-01-isbn-978-952-7167-56-4-karjalani_karjalani_maani_ja_maailmani-reduced.pdf

--------------------------------------------

Kirjoittaja:
Jari Nikkola, Tohtorikoulutettava, Turun yliopisto, Yleinen historia, jarinik at utu.fi


Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/review/kaksinkertaisesti-poissaoleva-karjala-muistin-jaljet-ja-muita-evakkotutkimuksen-loydoksia/
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola