[H-verkko] Väitökset: Digitaalisia valheita vai historiallista tietoa? Aineellisen todellisuuden, kerronnan ja historiallisen tiedon suhde yhdistetyn todellisuuden teknologiaa hyödyntävissä menneisyyden esityksissä

[Agricola - Suomen humanistiverkko]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi tapahtuma:
--------------------------------------------
Digitaalisia valheita vai historiallista tietoa? Aineellisen todellisuuden, kerronnan ja historiallisen tiedon suhde yhdistetyn todellisuuden teknologiaa hyödyntävissä menneisyyden esityksissä

26.1.2019 klo 12:00 -  klo 15:00 Janus -sali https://www.google.com/maps/search/?api=1&query=Kaivokatu+12%2C+Turku%2C+Suomi
--------------------------------------------
FM Lauri Viinikkala esittää väitöskirjansa Digitaalisia valheita vai historiallista tietoa? Aineellisen todellisuuden, kerronnan ja historiallisen tiedon suhde yhdistetyn todellisuuden teknologiaa hyödyntävissä menneisyyden esityksissä julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 26.1.2019 klo 12.00 (Turun yliopisto, Artium, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku).

Vastaväittäjänä toimii dosentti Jessica Parland-von Essen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.

***

Turun yliopistossa väittelevä FM Lauri Viinikkala tarkasteli Suomen historian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan yhdistetyn todellisuuden teknologian mahdollisuuksia menneisyydestä kertomisen apuvälineenä. Tutkimus osoitti, että näkö- ja kuuloaistimukset sekä muut aistihavainnot voivat välittää historiallista tietoa ja kertoa, miltä asiat ovat menneisyydessä saattaneet näyttää tai kuulostaa. Menneisyyden aineellisia jäännöksiä ja digitaalisia tehosteita yhdistävät esitykset voivat siten tarjota enemmän tietoa menneisyydestä kuin perinteiset kirjalliset teokset.
Viinikkala perehtyi väitöskirjassaan mahdollisuuksiin, joita yhdistetyn todellisuuden teknologia, käytännössä virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus, tarjoavat historiantutkijoille. Viinikkalan tutkimus osoittaa, että kieli ei ole ainoa keino välittää luotettavaa ja perusteltua tietoa menneisyydestä.

– Periaatteessa ihmisen kaikki aistit voivat kertoa siitä, minkälaista menneisyys on saattanut olla. Niinpä erilaiset näkö- tai kuuloaistille tarkoitetut ennallistukset historiallisista rakennuksista tai kaupunkien äänimaisemasta samoin kuin omakohtaisesti opetellut, entisaikojen työvälineiden käyttämisen vaatimat liikesarjat ovat historiallista tietoa. Ne kertovat menneisyydestä asioita, joita sanojen avulla ei ole mahdollista ilmaista, Viinikkala kertoo.

Yhdistetyn todellisuuden avulla menneisyyden aineellisiin jäännöksiin on mahdollista liittää erilaisia digitaalisia ennallistuksia niistä ja niiden alkuperäisistä ympäristöistä.

– Teknologian avulla voidaan jopa näyttää useita toisilleen vaihtoehtoisia tulkintoja esimerkiksi siitä, miltä joku rakennus olisi aikoinaan voinut näyttää, mikäli tutkija ei suoraan pysty arvioimaan, mikä mahdollisuus olisi ollut todennäköisin. Tämän lisäksi teknologia antaa mahdollisuuden kertoa suoraan, minkälaisiin tietoihin ja lähdeaineistoihin mitkäkin esitysten osat perustuvat. Näin menneisyyden esitykset voidaan rakentaa myös akateemisen arvioitavuuden kriteerit täyttäviksi, Viinikkala toteaa.

Totta vai valetta?
Hyvin yksityiskohtaisia ennallistuksia sisältävien esitysten tapauksessa historiallisen tiedon tulkinnanvarainen luonne korostuu. Historiallista tietoa ei Viinikkalan mukaan olekaan mielekästä sitoa totuuden käsitteeseen, vaan päinvastoin tehtyjen tulkintojen lähteisiin pohjautuvaan arviointiin.

– Totuudesta puhuminen on historian tapauksessa hankalaa, sillä me emme koskaan voi täysin varmasti tietää, mitä menneisyydessä todella tapahtui. Kaikki lähteet eivät ole luotettavia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei menneisyydestä voisi tietää mitään. Tieto vain täytyy perustaa aineistojen huolelliselle arvioinnille eikä ehdottoman varmuuden vaatimukselle. Eräänlainen lopullinen totuus on, että täysin lopullista totuutta siitä, miten asiat ennen oikein olivat, ei kukaan pysty koskaan tavoittamaan, Viinikkala huomauttaa.

Kohti mielekästä digitalisaatiota
Viinikkalan väitöskirja sisältää kirjallisen osan lisäksi myös Sanan seppä -nimisestä, Turun tuomiokirkkoon toteutetusta lisätyn todellisuuden sovelluksesta. Viinikkalan mukaan sovellus osoittaa yhdistetyn todellisuuden lupaavat mahdollisuudet, mutta samalla myös sen, että teknologian käyttö menneisyyden esittämisessä on vasta hakemassa muotojaan.

Yhdistettyä todellisuutta käytetään menneisyydestä kertomiseen jo monilla eri tavoilla, mutta niistä kaikki eivät ole erityisen mielekkäitä.

– Vaikka kaikkea ei voikaan kertoa pelkkien sanojen ja kielen avulla, eivät myöskään digitaaliset ennallistukset tavoita kaikkia menneisyyden elämän puolia. Joissakin tapauksissa kirja on yhä paras tiedon käyttöliittymä, Viinikkala toteaa.

Lähde: Turun yliopiston väitöstiedote

--------------------------------------------


Lisätietoja:
http://www.utupub.fi/handle/10024/146572

Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/event/digitaalisia-valheita-vai-historiallista-tietoa-aineellisen-todellisuuden-kerronnan-ja-historiallisen-tiedon-suhde-yhdistetyn-todellisuuden-teknologiaa-hyodyntavissa-menneisyyden-esityksissa/
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola