[H-verkko] Väitökset: The Forestland’s Guests: Mythical Landscapes, Personhood, and Gender in the Finno-Karelian Bear Ceremonialism

[Agricola - Suomen humanistiverkko]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi tapahtuma:
--------------------------------------------
The Forestland’s Guests: Mythical Landscapes, Personhood, and Gender in the Finno-Karelian Bear Ceremonialism

19.1.2019 klo 11:00 -  klo 14:00 Helsingin yliopiston päärakennus, sali 12 (3. kerros) https://www.google.com/maps/search/?api=1&query=Fabianinkatu+33%2C+Helsinki%2C+Suomi
--------------------------------------------
Vesa Matteo Piludun väitöskirja ”The Forestland’s Guests: Mythical Landscapes, Personhood and Gender in the Finno-Karelian Bear Ceremonialism” tarkastetaan lauantaina 19.1.2019 klo. 11.00 Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 12 (Fabianinkatu 33, 3. kerros).

Vastaväittäjänä toimii Professori Andrew Wiget (Moscow State University ja New Mexico State University) ja kustoksena Professori Lotte Tarkka Helsingin yliopistosta.

Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/282220

Tutkimus tarkastelee suomalaisten ja karjalaisten karhuseremoniaan liittyviä runolauluja osana kansanuskoa ja sosiaalista kontekstia. Tutkimuksessa analysoidaan kronologisesti karhunmetsästykseen liittyvän seremonian vaiheet kokonaisuudessaan, laulut pyyntiin lähtemisestä ja vaaroihin varautumisesta aina kaadetun karhun lihan rituaaliseen syömiseen ja kallon petäjään ripustamiseen.Näitä monimuotoisia ja pitkiä runolauluja kerättiin intensiivisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Tutkimus luo kokonaiskuvan karhuseremonian eri vaiheiden merkityksistä osana kansanomaista uskonnollisuutta ja elinkeinoa. Tutkimuksen pääkysymykset ovat: miksi karhunpyynti vaati niin monimutkaisen rituaalin? Miten ja miksi kylän sekä metsän välisen rajan ylittäminen ritualisoitiin ja metsä, sen haltiat ja karhu personifioitiin? Entä miksi monet rituaaliset karhuvirret sisältävät viittauksia häälauluihin? Millä tavoin kristinusko, vauraiden karjankasvattajien ja tietäjien uskomukset vaikuttivat metsästäjien rituaaleihin muodostaen monitasoisen ja historiallisesti kerrostuneen perinteen?

Tutkimus osoittaa, että karhun identiteetti muuttui rituaalin eri vaiheissa: runolauluissa karhu esiintyi milloin metsänhaltioiden jälkeläisenä tai metsästäjän sukulaisena, milloin taas morsiamena tai sulhasena, pikkulapsena tai kunnioitettuna vanhuksena. Karhu oli tiukasti sidoksissa metsänhaltioiden sukuun, mutta samaan aikaan metsästäjä korosti sen inhimillisiä piirteitä, jotta kommunikointi karhun kanssa rituaalin aikana oli mahdollista. Karhunpeijaisissa kaikille kyläläisille oli tarjolla kaadetun karhun lihaa, vaikka samaan aikaan runolauluissa karhu kuvataan elävänä päävieraana, jolle tarjotaan olutta ja kunniapaikka pöydässä. Lopuksi karhun kallo ja luut palautettiin takaisin metsään karhun myyttisille syntysijoille ja kallo ripustettiin petäjään, jotta elämänkierto ja karhun uudelleensyntyminen olisi mahdollista.

Karhuvirsien analyysi osoittaa, että myös metsästäjän identiteetti vaihteli rituaalin aikana. Runolauluissa hän esitteli itsensä väkevänä miehenä, jota myyttinen ”rautapaita” tai ”rautavyö” suojeli, toisinaan taas komeana, naispuolisten metsänhaltioiden viettelijänä, milloin nöyränä orpona, joka tarvitsi metsänhaltioiden opastusta saadakseen saalista. Peijaisten aikana myös naisen rooli suhteessa karhuun vaihteli. Runolauluissa emäntä toivotti kontion lämpimästi tervetulleeksi vieraana tai sulhasena, mutta toisaalta miehet ohjasivat naisia myös suojelemaan kylän karjaa karhulta.

Karhuvirsissä metsä sai vaihtelevia myyttisiä piirteitä: se esitettiin vaarallisena, pimeänä Pohjolana, joka muuttui ”mieluisaksi Mehtolaksi”, kun naispuoliset metsänhaltiat hyväksyivät metsästäjien läsnäolon tai jopa rakastuivat heihin. Runolaulujen draamalliset käännekohdat noudattivat tarkkaa rituaalista logiikkaa: ne olivat taidokkaita retorisia keinoja, joiden perimmäinen tarkoitus oli saada peijaisten kutsuvieraat eli kontio ja metsänhaltiat suopeiksi metsästäjien toimille sekä käyttäytymään että reagoimaan halutulla tavalla rituaalin eri vaiheissa. Seremonian tarkoitus ei ollut pelkästään metsänhaltioiden ja karhujen koston välttäminen, vaan myös heidän miellyttäminen, kunnioittaminen ja viihdyttäminen. Tutkimus osoittaa, että karhuseremonian keskeinen tavoite oli saada peijaisten kunniavieras, karhu, tuntemaan olonsa juhlassa niin tervetulleeksi, että se halusi tulla taloon uudelleen vieraaksi. Tämä tarkoitti, että kylän metsästysonni oli turvattu myös tulevaisuudessa.


--------------------------------------------


Lisätietoja:
Vesa Matteo Piludu
vesa.piludu at helsinki.fi
050 57 144 79
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/282220

Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/event/the-forestlands-guests-mythical-landscapes-personhood-and-gender-in-the-finno-karelian-bear-ceremonialism/
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola