[H-verkko] Arvostelu: Suoraviivainen mutta mielenkiintoinen kirjailijakuva Erno Paasilinnasta

Ma Helmi 25 17:48:56 EET 2019

Agricolaan on lähetetty uusi arvostelu:
--------------------------------------------
Suoraviivainen mutta mielenkiintoinen kirjailijakuva Erno Paasilinnasta
--------------------------------------------
25.2.2019 | Tiina Harjumaa
--------------------------------------------
Matti Salminen on laatinut ensimmäisen Erno Paasilinnaa (1935–2000) käsittelevän elämäkerran ja keskittyy tarkastelemaan tätä laaja-alaisena keskustelijana ja yhteiskuntakriitikkona tunnetuksi tullutta miestä kirjailijana. Teos valottaa Paasilinnasta jo olemassa olevia ja muodostuneita käsityksiä mutta ei varsinaisesti horjuta niitä. Käytettyjen lähteiden perusteella Paasilinnasta piirtyy kuva päämäärätietoisesta miehestä, joka ehti pitkällä urallaan olla monessa mukana ja ottaa lähestulkoon kaikki kirjalliset tyylilajit haltuunsa. 
--------------------------------------------
Salminen, Matti: Erno Paasilinnan kirjallinen elämä. Into, 2018. 256 sivua. ISBN 9789522649430.
--------------------------------------------

Tietokirjailija Matti Salminen on keskittynyt viime vuosina kirjoittamaan suomalaisista toisinajattelijoista. Häneltä on aiemmin ilmestynyt Into-kustannuksen julkaisemana Yrjö Kallisen elämä ja totuus (2011), Pentti Haanpään tarina (2013) sekä tietokirja Toisinajattelijoiden Suomi (2016). Nyt vuorossa on saman kustantajan julkaisema Erno Paasilinnan kirjallinen elämä (2018).

Teoksen nimeä voisi luonnehtia turvalliseksi ja neutraaliudessaan myös eettiseksi valinnaksi. Se ei pyri huomionhakuisesti hätkähdyttämään tai yllättämään lukijaa tarjoamalla jotain aiemmasta poikkeavaa luonnehdintaa aiheestaan tai kohteestaan. Salminen myös itse huomauttaa, kuinka helposti jotkin kuvaukset ja luonnehdinnat jäävät elämään ja luovat yksiulotteista kuvaa ihmisestä josta on kyse (s. 230). Salminen ei siis yritä pusertaa Paasilinnaa johonkin tiettyyn muottiin tai määrittelemään häntä kirjailijana vaan tuo hänen laajan tuotantonsa varsin kattavasti esille teoksen kahdella ja puolella sadalla sivulla.
Toimiva rajaus kannattelee ilmaisutyyliltään vaihtelevaa teosta
Kirjan nimi sisältää myös toisen ratkaisevan näkökulman: Salminen keskittyy Paasilinnaan kirjailijana. Tämä on toimiva ratkaisu, monestakin syystä, varsinkin kun huomioi että kyseessä on ensimmäinen Paasilinnasta laadittu elämäkerta. Ensinnäkin Erno Paasilinna tuli tunnetuksi ahkerana kirjailijajana ja siten myös sanavalmiina ja kysyttynä keskustelijana ja yhteiskunnallisena kriitikkona. Tämä puoli hänestä ansaitsee oman kirjansa. Toiseksi Paasilinnan tarkastelu yksityishenkilönä, perhe- ja sukuhistorian kautta olisi laajentanut näkökulmaa liiaksi: tuolloin olisi pitänyt käsitellä myös hänen tunnetuimpia veljiään, europarlamentaarikko Reino Paasilinnaa ja sekä kirjailija Arto ja Mauri Paasilinnaa. Nyt teoksen fokus on rajattu ja selkeä, tarjoten mielenkiintoisia kurkistuksia muun muassa television ja radion puolelle.

Näyttäisi kuitenkin, että käytettävissä olleet lähteet ovat lähtökohtaisesti sanelleet millainen rajaus teoksessa on. Salminen mainitsee pariin otteeseen, ettei ole päässyt tarkastelemaan Paasilinnan suvun hallussa olevia arkistoja ja materiaaleja, ja lisäksi ”[s]isarukset ovat aikanaan keskenään sopineet, etteivät puutu toistensa asioihin eivätkä puhu niistä ainakaan ulkopuolisille” (s. 35).  Teoksen pääasiallisena lähdeaineistona on käytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoissa oleva Erno Paasilinnan arkistoa, joka sisältää muun muassa teostietoja, kirjoitus-, esiintymis- ja palkintoluetteloita, kirjeenvaihtoa, teoksista laadittuja arvosteluja, haastatteluja, elokuva- ja tv-käsikirjoituksia ja niin edelleen. Jo tämän materiaalin perusteella Salminen piirtää Paasilinnasta monipuolisen kirjailijakuvan.

Tyylillisesti teos muodostaa kuitenkin hajanaisen kokonaisuuden, mikä heijastuu myös kirjan sisältöön. Pentti Haanpäätä käsittelevässä tietokirjassa tyylin ja sisällön välinen tasapaino on säilynyt paremmin, mikä selittyy ainakin osin sillä, että Salminen on tarkastellut Haanpäätä myös yksityishenkilönä. Aihe on ollut laajempi, työn rajauksen on täytynyt pysyä kasassa eikä tilaa omille, varsinaisesta asiasta sivuun hyppääville kommenteille ja värikkäille ilmaisuille ole niinkään ollut. Teoksessa esiintyy runsaasti erikoisempia sanavalintoja ja sukkeluuksia, joiden hillitseminen olisi tehnyt teoksesta ansiokkaamman kokonaisuuden.

Kertojan ääni on vahvasti esillä varsinkin luvuissa kolme ja neljä. Tämä tuo tervetullutta vaihtelevuutta tekstiin, mutta paikoitellen myös rönsyilevyyttä ja asiaa, jonka paikka ja siitä käytävä keskustelu olisi jossain muualla. Aineistonostojen väliin jäänyttä tilaa on käytetty muun muassa joidenkin nykykirjailijoiden kritisointiin, ja myöhemmin osansa kritiikistä saa entiset ja nykyiset apurahajärjestelmät.

Salminen tekee siis osin saman kuin Paasilinna Timo K. Mukasta kirjoittamassaan elämäkerrassa, joka oli Salmisen mukaan enemmänkin yhteiskuntakriittinen teos kuin varsinainen elämäkerta: Paasilinna osoitti kirjailijaystävänsä kautta ”kirjailijan tukalan aseman yhteiskunnassa” (s. 131).  Nyt teos paikoitellen toimii tämän saman keskustelun alustana ja lisäksi teoksessa kytketään Paasilinnan kokemukset ja nykyaika hieman ongelmallisesti suoraan toisiinsa.

Tietyt sanavalinnat herättävät kysymyksen siitä, onko ne poimittu Paasilinnan teksteistä, jolloin teoksessa pyrittäisiin selittämään asiat siten kuin Paasilinna on ne ilmaissut vai kokeileeko Salminen ilmaisutyylinsä rajoja Paasilinnan kielestä innostuneena.  Lähdeviitteiden – edes suurpiirteisten – käyttö auttaisikin lukijaa paremmin hahmottamaan missä kirjailijan oman tulkinnan ja aineiston referoinnin väliset rajat oikein kulkevat. Paikoitellen Salminen kyllä kirjoittaa oman näkökulmansa auki tai jättää kysymyksen ja erilaisia mahdollisuuksia ilmaan. Välillä on vaikea hahmottaa mihin jokin esitetty väite tai sanavalinta oikein perustuu. Toisinaan argumentaatio taas on hajautettu ympäri teosta.

Teos kuitenkin kuljettaa lukijaansa sujuvasti vuosikymmenestä toiseen, kietoen yhteen eri kirjailijanuran vaiheet ja käytetyt lähteet.
Suoraviivainen edistyskertomus
Teoksen lähtökohtana toimiva rajaus näkyy napakassa ja informatiivisessa sisällysluettelossa: "I luku Poliisin pojasta kirja-arvostelijaksi"," II luku Toiminnanjohtajasta osastopäälliköksi," "III luku Satiirikosta Finlandia-voittajaksi" sekä neljäs ja viimeinen luku "Yhteiskuntakriitikosta muistelijaksi" kuljettavat lukijaa Ernon nuoruusvuosien lukuinnosta tavoitteellisen urakehityksen kautta aina Paasilinnan viimeisiin vuosiin ja kuolemaan saakka.

Otsikot rakentavat kuvaa Paasilinnan kirjallisen elämän suoraviivaisesta kulusta. Tässä kohtaa kirjassa törmätään siihen ongelmaan, jonka teoksen nimi taitavasti kiertää. Otsikoissa ja nimikkeissä tulee tiivistetyksi aiheita ja tapahtumakulkuja, jotka eivät aina ole tiivistettävissä. Sinällään lukujen otsikot alaotsikkoineen kuvaavat hyvin Paasilinnan kirjallisen uran kehitystä ja sitä miten hänestä tuli ”suomalaisen kulttuurin kiivas toisinajattelija”, kuten kirjan takakannessa mainitaan.

Ensimmäisessä luvussa ("Poliisin pojasta kirja-arvostelijaksi") Salminen taustoittaa hieman Paasilinnan perhe- ja sukuhistoriaa ja kartoittaa tämän kirjallisen polun alkaneen kirja-arvosteluista. Uran alkuvaiheisiin kuului muun muassa romaanin (julkaisematon) käsikirjoitus sekä vuoden 1955 Kaltio-kulttuurilehteen 20-vuotiaana laadittu kotiseutuartikkeli. Salmisen mukaan Paasilinna ”rakensi kirjalliseen suunnitelmaansa sekä maakunnallisen että kirjallisen tason” (s. 21) ja että tämä sittemmin teki kaiken mihin oli tähdännytkin, vain pitkä proosa jäi ottamatta haltuun. Käytetty aineisto tosiaan tukee kuvaa Paasilinnasta päämäärätietoisena kirjailijanalkuna, sillä sen perusteella nuori, sanavalmis ja mielipiteissään jyrkkä Erno rakensi kirjallisia verkostojaan suurien suunnitelmien varaan.

Toinen luku ("Toiminnanjohtajasta osastopäälliköksi") kertoo pääasiassa Paasilinnan vauhdikkaasta, erilaisia työsotkuja sisältäneestä ja muutoinkin työntäyteisestä 1960-luvusta, jonka alkupuolella Paasilinna kärsi ylirasituksesta, oli vahvasti esillä ja sai paljon huomiota osakseen. Salminen pitää punaisen langan tiukasti käsissään huomioiden missä kaikessa Paasilinna ehti olla mukana – muun muassa Nuoren Voiman Liiton vastaavana toiminnanjohtajana, TV-ohjelman haastattelijana sekä oululaisten kulttuurilehtien parissa.  Luonteeltaan vakinaisempia työtehtäviä Paasilinna sai Karistosta, ensin osastopäällikkönä ja myöhemmin puolipäiväisenä kustannustoimittajana. Noihin aikoihin koviin kansiin päätyi muun muassa useampi kirjoitus, joiden aihepiiristä, Lapista, Paasilinna on tunnettu myös myöhemmältä uraltaan.

Teoksen kolmannessa luvussa ("Satiirikosta Finlandia-voittajaksi") käsitellään Paasilinnan läpimurron ja vapaan kirjailijan vuosia 1970–1980-luvulla. Luku rakentuu aineistonostojen, kuten kirjeiden ja kirja-arvostelujen sitaattien ja referoinnin varaan, minkä avulla rakennetaan käsitystä siitä miten Erno Paasilinnaan suhtauduttiin kirjailijana ja yhteiskunnallisena keskustelijana, millaista keskustelua hänen lukuisista teoksistaan ja julkaisuistaan käytiin eri yhteyksissä ja miten Paasilinna itse tähän kaikkeen suhtautui. Teoksen ansioksi on laskettava se, että tämä kaikki kytketään helppolukuisesti yhteen.

Kirjan neljäs ja viimeinen luku ("Yhteiskuntakriitikosta muistelijaksi") kattaa ajallisesti 1980–1990-luvut sekä Paasilinnan viimeisen elinvuoden (2000). Luvussa kerrotaan, miten Paasilinnasta tuli haluttu keskustelija ja kommentoija eri yhteyksissä ja kuinka ”[v]iimeistään 1990-luvun laman aikoihin Erno Paasilinnasta tuli valtakunnan virallinen toisinajattelija, halusipa hän tai ei” (s. 208). Luku myös käsittelee Paasilinnan muistelmia ja kirjeenvaihtoa kirjailijaystäviensä kanssa, jotka kertovat hieman Paasilinnasta yksityishenkilönä.
Lukusuositus kaikille Paasilinnan kirjailijakuvasta ja tuotannosta kiinnostuneille
Kokonaisuutena teos pitää lukijan mielenkiinnon yllä loppuun saakka ja tekee sen helppolukuisesti. Ainakin itselleni, joka tiedän Paasilinnan tuotannosta lähinnä vain ne tunnetuimmat, Salmisen tietokirja antoi runsaasti uutta tietoa, ja ymmärrykseni Paasilinnasta yhteiskunnallisena keskustelijana ja kriitikkona monipuolistui.

Kirjailijakuvaan keskittyvässä teoksessa on selvästi ollut välillä vaikeuksia löytää mielekästä sanottavaa runsaan referoinnin ja lukuisten sitaattien keskelle. Tämän ongelman olisi voinut ratkaista vaikkapa kontekstualisoimalla ympäröivää aikaa, paikkaa ja kulttuuria. Taustoitus auttaisi myös paremmin ymmärtämään Paasilinnan kirjailijauran kehitystä ja yhteiskuntakriittisiä näkemyksiä. Nyt laajemman ymmärryksen rakentaminen jää lukijan oman tietämyksen ja kiinnostuksen varaan.

Erno Paasilinnan kirjallinen elämä on mielenkiintoinen ja suoraviivaisuudessaankin monipuolinen kuvaus yhden tunnetuimman suomalaisen kirjailijan urasta. Suosittelen kirjaa sekä heille jotka jo tuntevat Paasilinnan tuotantoa että aihetta entuudestaan tuntemattomille mutta siitä kiinnostuneille lukijoille. Käytössä ollut aineisto osoittaa kuinka laaja-alainen kirjailija ja keskustelija Paasilinna aikanaan oli ja teos auttaa hahmottamaan Paasilinnan asemaa ja merkitystä suomalaisen kirjallisuus- ja kulttuurielämän piireissä.

--------------------------------------------

Lisätietoja:
Tuhlaajapojan päiväkirja (Yle, Elävä arkisto): https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/01/27/tuhlaajapojan-paivakirja
Erno Paasilinna oli kärjekäs kulttuurikriitikko (Yle, Elävä arkisto): https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/erno-paasilinna-oli-karjekas-kulttuurikriitikko
Vuonna 1966 myös heinäladot kuuluivat urbaaniin maisemaan (Yle, Elvä arkisto): https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/11/08/vuonna-1966-myos-heinaladot-kuuluivat-urbaaniin-maisemaan

--------------------------------------------

Kirjoittaja:
Tiina Harjumaa, kulttuurihistorian sivutoiminen tuntiopettaja ja väitöskirjatutkija, Lapin yliopisto, tiina.harjumaa at ulapland.fi

Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/review/suoraviivainen-mutta-mielenkiintoinen-kirjailijakuva-erno-paasilinnasta/
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola