[H-verkko] Arvostelu: Venäjän varjoista

Ma Huhti 29 13:21:19 EEST 2019

Agricolaan on lähetetty uusi arvostelu:
--------------------------------------------
Venäjän varjoista
--------------------------------------------
29.4.2019 | Kari Kaunismaa
--------------------------------------------
Galeottin kirja "Voima ja valta" avaa perusteellisesti rikollisuuden asemaa Venäjällä ja sen vaikutusta valtion toimintaan. Keskeinen merkitys on siinä, että teos perustuu vankkaan lähdemateriaaliin ja haastatteluihin, joita ei ole näin laajasti aiemmin esitetty. Historiallisesti vaikutus ulottuu tsaarin ajasta bolshevikkivallan yli nykyiseen Venäjän federaatioon.
--------------------------------------------
Galeotti, Mark: Voima ja valta. Venäjän mafia Kremlin suojeluksessa.. Käännös: Hannu Tervaharju. Docendo Oy, Jyväskylä, 2019. 432 sivua. ISBN 978-952-291-597-9.
--------------------------------------------

Kansainvälisen rikollisuuden ja Venäjän turvallisuuskysymysten asiantuntija Mark Galeotti toimii tutkijana Prahassa ja Lontoossa. Hän on työskennellyt useiden maiden viranomaisten neuvonantajana. Asiantuntijuus käy ilmi tästä teoksesta, joka on nyt käännetty suomeksi. On heti kiitettävä kääntäjä Hannu Tervaharjua siitä, että venäläiset ja muita kansallisuuksia edustavat nimet on translitteroitu kunnolla suomeksi. Aivan liikaa joutuu monesti lehdistä tavaamaan englannin- tai ranskanmukaisia nimiä kuten Kruschev tai Poutine (po. Hruštšov ja Putin). Neuvostoaikana tätä kirjaa olisi luultavasti ollut hyvin vaikea julkaista suomeksi, koska vielä 1970-luvulla Solženitsynin Vankileirien saaristo jouduttiin kierrättämään Ruotsin kautta.

Galeottin lähdeluettelo käsittää yli 20 sivua englanniksi ja venäjäksi kirjoitettuja teoksia. Hän ei ole kuitenkaan käyttänyt esimerkiksi saksankielisiä Dimitrij Geden, Jürgen Rothin tai Ulrich Schmidin tutkimuksia. Gede kysyi vuonna 2011 julkaistun kirjansa otsikossa: ”Miten järjestäytynyt rikollisuus pystyi Venäjällä muodostamaan valtion valtiossa?” Ansiokkaita ovat Galeottin muistiinpanot keskusteluista romahtavassa Neuvostoliitossa ja 1990-luvun väkivaltaisella Venäjällä. Kaikkien keskustelukumppanien nimiä ei ole voitu mainita näiden suojelemiseksi. Kielellisesti ovat monelle suomalaisellekin tuttuja termit ”bratva” (veljeskunta), ”kryša” (katto eli suojelu), ”suka” (narttu, perinteistä poikkeava), ”tšekist” (turvallisuuspalvelun poliisi) sekä myös suomeen omaksuttu ”vor” (varas, rosvo).

Galeotti ei mene kovin kauas historiaan, vaikka toteaakin poliisien määrän riittämättömäksi aina Iivana Julmasta 1500-luvulla alkaen. Huono palkka, riittämätön koulutus ja ala-arvoinen moraali johtivat korruption paisumiseen alusta alkaen. Kansan tuki oli myös olematonta. Varsinaisesti Galeotti aloittaa 1740-luvulta, jolloin keisarinna Elisabet armahti muiden muassa rikollinen Vanka Kainin. Kain suostui hallituksen ilmiantajaksi, mutta ajan myötä hän ei kyennyt tyydyttämään valvojiaan lahjoittamalla näille osaa ryöstösaaliistaan.

Tämän vuoksi Kain joutui loppuiäkseen kuritushuoneeseen ja muuttui kansanperinteen romanttiseksi sankariksi Robin Hoodin tapaan. Samaan aikaan kehittyi käsite ”vor v zakone” eli lainkuuliainen varas, joka merkitsi kuuliaisuutta pelkästään varkaiden omalle laille, ei valtiolle. Tämä perinne jatkui lähes neuvostoajan loppuun, mutta sitten sen korvasi ”avtoritet”, auktoriteetti. Rikollisten tatuoinnit piilotettiin valkoisten paitojen ja siistien pukujen alle, ja uusiksi herroiksi nousivat gangsteri-liikemiehet.

Ansiokas lähde on Vladimir Giljarovskin teos Muistojen Moskova. Elämää ennen vallankumousta”. Tämä on ilmestynyt Esa Adrianin suomentamana 1993, mutta tekijä on tietenkin käyttänyt englannin- ja venäjänkielisiä kirjoja vuosilta 2005 ja 2013. Kumpikin kuvaa elävästi Moskovan Kitai-gorodin itäpuolella, vielä Bulevardikehän sisällä sijaitsevaa Hitrovkan aluetta, joka oli koko Venäjän kuuluisin slummi. Kaupunkiin muuttavat talonpojat ja onnenonkijat sijoittuivat sinne ja muodostivat helposti ”vorovskoi mirin” eli varkaiden maailman.

Moskovan etsivien päällikön mukaan vuonna 1909 poliisin avukseen palkkaamat dvornikit eli talonmiehet tekivät 90 % lukittuihin tiloihin tehdyistä varkauksista. Rikollisten kärkeen kuuluivat huijarit, jotka kykenivät esittämään aristokraatteja ja kynimään uhrinsa puille paljaille. Tämä piirre on säilynyt nykyiselle Venäjälle asti: joku liikemies pystyy tarvittaessa kutsumaan avukseen korruptoituneen poliisin, tuomarin tai joukon nahkatakkisia mukiloitsijoita.

Bolševikkien vallankumouksen jälkeen kerrotaan Jakov Kuznetsov –nimisen rikollisen joukkoineen pysäyttäneen Leninin auton. Gangsteri ei tuntenut Leniniä, vaan otti itselleen Leninin Rolls-Roycen, dokumentit ja aseen. Vasta jonkin ajan kuluttua Kuznetsov tajusi, että olisi voinut ottaa panttivangin ja kiristää runsaasti rahaa. Hän kuitenkin myöhästyi, joutui metsästyksen kohteeksi ja ammutuksi heinäkuussa 1919.

Stalinin myrkyllinen perintö
Stalinin luoma teollistumisen, terrorin ja vankeuden järjestelmä mullisti myös varkaiden maailman. Gulag- eli vankileirijärjestelmä käsitti kaukaisia karkotettujen metsäleirejä, mutta myös Moskovan metro rakennettiin tämän modernin orjuuden avulla. Rangaistuksiin tuomittiin ennen muuta niitä, jotka osoittivat itsenäistä ajattelukykyä. Toisen maailmansodan aikana leiriläisiä siirrettiin rangaistuspataljooniin sadoin tuhansin. Kun he palasivat, he saivat todeta menettäneensä kunniansa varkaina.

Kuitenkin Stalinin kuoltua 1953 leireistä vapautettiin niin runsaasti vankeja, että vuoteen 1960 mennessä heitä oli vain 20 % vuoden 1953 luvusta. Vorien uusi sukupolvi teki yhteistyötä halutessaan epärehellisten puoluepamppujen kanssa. Tämä oli Galeottin mukaan Stalinin myrkyllinen perintö Neuvostoliitolle.

Rikollisten naiset – ja äidit
Kirjassa usein siteeratun Varlam Šalamovin mukaan rikolliset halveksivat naisia. He idealisoivat tosin äitinsä, mutta yksikään ei ole lähettänyt äidilleen yhtään kopeekkaa tai muulla tavoin yrittänyt auttaa häntä. – Tämä ei tosin eroa mitenkään koko Venäjän suhtautumisesta naisiin. Kodin seinien sisällä naisella on valtaa, mutta yhteiskunnassa varsin rajallisesti.

Uuden Venäjän aikana hallinto on jotenkin pyrkinyt integroimaan rikolliset valtioon. Presidentti Putin käyttää rikollisten slangia julkisissa puheissaan: ”roiskia kusella”, ”märkä homma” (verenvuodatus/murha). Rangaistukset eivät uhkaa niitä, joiden uskotaan ajavan Venäjän asiaa. Sen sijaan kostotoimet eivät ole loppuneet vieläkään: Tunnetuin tapaus nk. takinkääntäjän kohtalosta on Lontoossa 2006 tapahtunut entisen tiedustelu-upseerin Aleksander Litvinenkon myrkyttäminen poloniumilla. Jokainen yrittäjä joutuu maksamaan veroa paitsi viralliselle hallitukselle, myös varjohallitukselle eli mafialle. Moskovan taloustieteellisessä korkeakoulussa on jopa analysoitu, että on olemassa vahva sitoumus säilyttää tietty hyväksyttävä korruption aste.

Galeotti käyttää Italiaa ja Japania esimerkkeinä siitä, että mafian ja jakuzan hallitsema valtio voi kehittyä laillisuuden suuntaan. Näissä maissa on kuitenkin kehittynyt vahva keskiluokka teollisen vallankumouksen ajoista alkaen. Venäjän historiassa on aina hallinnut eliitti, olipa se sitten tsaarin hovi, pajarit, NKP:n keskuskomitea, oligarkit tai ennen muuta turvallisuuspalvelu. Ohranan intresseissä on pysyvästi se, että mikään ei saa muuttua.

Nykyiset vallanpitäjät sijoittavat miljoonansa ulkomaiden pankkeihin ja kouluttavat lapsensa länsimaiden yliopistoissa. Tällaisten syiden vuoksi Venäjän varjotalouden, ”tenevaja ekonomikan”, sekä valtion luonteen muuttuminen kestää todennäköisesti paljon pidempään kuin monien muiden kohdalla.

--------------------------------------------

Kirjoittaja:
Kari Kaunismaa, valtiotieteiden tohtori, Paimio, kari_kaunismaa at hotmail.com

Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/review/venajan-varjoista/
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola