[H-verkko] Arvostelu: Puhetta kielestä ja kaikesta sen ympärillä

[Agricola - Suomen humanistiverkko]

Agricolaan on lähetetty uusi arvostelu:
--------------------------------------------
Puhetta kielestä ja kaikesta sen ympärillä
--------------------------------------------
23.10.2018 | Tuukka Karlsson
--------------------------------------------
Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi pureutuu esseessään suomen kieleen, kansallisvaltion rakentumiseen ja kielipolitiikkaan. Polveilevan teoksen ydinsanoma tiivistyy suomen kielen puolustuspuheeksi tilanteessa jossa englanti valtaa alaa yhteiskunnan eri tasoilla.
--------------------------------------------
Saarikivi, Janne: Suomen kieli ja mieli. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2018. 240 sivua. ISBN 978-951-851-553-4.
--------------------------------------------

Kansallisvaltio rakentuu kielen ympärille

Kieli luo ja muokkaa todellisuutta, ei vain kuvaa sitä. Tästä performatiivisuuden lähtökohdasta Janne Saarikivi lähtee esseessään luotaamaan suomen kielen roolia kansallisvaltion rakennusprojektissa 1800-luvulla. Saarikivi etenee wittgensteinilaisten kielipelien kommentointien kautta suomen kielen puolustukseen sivistyksen ja myös arkisemman kanssakäymisen korvaamattomana osana.

Kirjan alku saa suorastaan Juha Hurmeen Niemimäisiä kaikuja kirjoittajan lähtiessä ruotimaan Suomen historiaa ja (ruotsinkielisen) sivistyneistön pienen piirin projektia monimuotoisen väestön kokoamiseksi yhdeksi kansaksi ja kansallisvaltioksi. Nationalismin ja sen tuotteiden kritisointi on Saarikivellä lennokkaasti kirjoitettua ja asettuu tieteellisen tutkimuksen ja omakohtaisten kokemusten väliseen vuoropuheluun. Kansallisvaltiota ja kansaa konstruktiona voi olla varsinkin tämän hetkisessä populismin ilmapiirissä hyvä valaista ja käsitteitä tuulettaa.

Pidän kuitenkin jonkin asteisena ongelmana sitä, että asia on ollut tutkimuksessa ja yleisemmässä diskurssissa esillä jo pitkään: mistään uudesta ja mullistavasta havainnoista ei ole kyse. Voi tosin olla, että katselen asiaa omasta akateemisesta kuplastani. Siinäkin tapauksessa ongelmana ehkä on se, että kirjan lukijat ovat ilmiöstä tietoisia jo vanhastaan ja asia ei lienee kovinkaan kiistelyä aiheuttava ainakaan akateemisessa yhteisössä. He, joiden kanssa asiasta kannattaisi keskustella eivät taas välttämättä kuulu Saarikiven esseen yleisöön.

Myyttejä murtamassa?

Kirjan takakansi lupaa ”epäselvien myyttien – kansallisvaltioiden rakennuspilarien” purkamista. On valitettavaa, että myytit nähdään tässäkin tapauksessa ainoastaan jonain vääränä ja purettavana, varsinkin kun kirjoittaja itsekin ottaa osaa myyttidiskurssiin kirjoittaessaan ”Suomen alueella paikallisten kulttuurien, kuten eeppisten runojen ja kanteleen soiton […]” korvautumisella pikaruoka-aterioilla ja sähkösaunalla sekä jääkiekolla. Näin hän myyttien ”purkamisen” sijaan uusintaa niitä ja myyttisiä mielikuvia jotka koskevat sitä mitä elämä joskus tarkemmin määrittelemättömässä menneisyydessä oli.

Kansallisvaltiot ovat konstruktioita, mutta niiden ontologia ei rajoitu vain sosiaaliseen maailmaan. Kuten Saarikivi toteaa, nationalismi kenties muutti ”Euroopan modernin historian heimosotien sarjaksi”, mutta uskonto (tai sen käyttö politiikan osana) tuskin saa sen puhtaampia papereita historiassa tai nykyisyydessä. On myös syytä huomauttaa, että toisin kuin Saarikivi väittää, Kalevalan aineistoa ei kerätty kokonaan nykyisen Suomen rajojen ulkopuolelta Karjalasta, vaan myös silloisen suuriruhtinaskunnan alueelta päätyi Lönnrotin eepokseen aineistoa.

Rakkaus suomea kohtaan on pysyvää

Koska kyseessä on essee, polveilevat aiheet ja vahvan omakohtaiset kuuluvat asiaan, ja Saarikiven kieli on kauttaaltaan sujuvaa. Satunnaiset (mustan) huumorin väläykset keventävät opettavaista otetta – vastapainona tosin esiin nousee kirjoittajan kärkeviä ja provosoivia näkemyksiä. Saarikivi tuntuu paheksuvan epäaidoiksi koettuja vieraita vaikutteita, kuten kansallisromanttisen taiteen ulkomaisia esikuvia. Epäselväksi kuitenkin jää, miksi toiset, juuri nationalismin nousun aikana muotonsa saaneet kansalliset kliseet olisivat niitä autenttisempia.

Teos on vahvimmillaan käsitellessään suomen kieltä ja verratessaan sitä joihinkin muihin puhuttuihin kieliin. Tekijän innostus ja intohimo aiheeseen paistaa tekstistä läpi ja tarjoaa oivalluksia, jotka saavat aikaan ”näinhän se muuten on, en ollut ajatellutkaan” -hetkiä. Se on aina merkki sekä hyvästä kirjoittamisesta että punnituista ajatuksista.

Kielillä on fyysinen ulottuvuutensa ja sanojen merkitykset ovat kulttuuri- ja kontekstisidonnaisia, kuten Saarikivi sujuvien esimerkkien kautta esittää. Puolustuksensa saa ja iloa herättää myös ruotsin kielen asema Suomessa ja sen nivoutuminen osaksi kulttuuria. Sen sijaan on varsin vaikea ymmärtää, miksi Saarikivi tuntuu toisinaan taas uskovan vahvasti reduktionismiin: hänen mukaansa esimerkiksi folkloristiikka ja filosofia ovat pelkistettävissä osaksi kielentutkimusta, siinä missä ”kemia on pelkkää fysiikkaa”. Jokainen toki arvostakoon vapaasti omaa tieteenalaansa, mutta nähdäkseni tällaiselle vanhakantaiselle ajattelulle ei ole tarvetta, kuten ei myöskään filosofian kutsumiselle spekuloinniksi ja vertaamalla sitä ”oikeaan” tutkimukseen.

Vaikka jotkin kirjan provosoivat näkemykset aiheuttavat lukijassa hyvin eriäviä mielipiteitä, on Saarikiven näkemykseen sivistysyliopiston alistamisesta talouden yksiköksi ja englannin ylivallasta tieteen kielenä helppo olla samaa mieltä. Tämän hetkisessä talousdiskurssissa ei nähdäkseni ikinä ole liikaa niin sanottua vanhaa, mutta silti korvaamatonta sivistystä puolustavia ihmisiä – miten sitten kukin sivistyksen itse haluaa määritellä.

Valppautta tarvitaan

Janne Saarikivi ilmaisee huolensa yliopistojen nykytilasta ja englannin valumisesta jopa suurimpaan osaan suomen kieltä käsittelevistä väitöskirjoista. Vaikka ei jakaisikaan hänen näkemystään suomen kielen ja sen mukana kieleen liittyvien kulttuuristen mallien ja näkemysten väistämättömästä häviämisestä, on silti syytä pysyä valveilla ja puolustaa molempien kotimaisten kielten asemaa yhteiskunnassa. Tällaisessa tehtävässä Suomen kieli ja mieli toimii hyvänä ilmentymänä suomen kieltä kohtaan tunnetusta rakkaudesta ja huolena sen asemasta ja sitä voi suositella ajatusten herättäjänä ja kieltä ja kulttuuria koskevan keskustelun osana.

--------------------------------------------

Kirjoittaja:
Tuukka Karlsson, Tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto, tuukka.karlsson at helsinki.fi


Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/?post_type=review&p=36124
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola