[H-verkko] Väitökset: Väitös: Alexander Uexkull-Gyllenbandin teatterikäsitys 1894–1923

[Agricola - Suomen humanistiverkko]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi tapahtuma:
--------------------------------------------
Väitös: Alexander Uexkull-Gyllenbandin teatterikäsitys 1894–1923

9.6.2018 klo 12:00 -  Pinni B, luentosali 1097 https://www.google.com/maps/search/?api=1&query=Kanslerinrinne+1%2C+Tampere%2C+Finland
--------------------------------------------
FM Timo Lipponen väittelee 9.6.2018 klo 12 Tampereen yliopiston viestintätieteiden tiedekunnassa aiheesta ”Alexander Uexkull-Gyllenbandin teatterikäsitys 1894–1923 (The theatre comprehension of Alexander Uexkull-Gyllenband 1894–1923)”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Tampereen yliopisto, Pinni B, luentosali 1097, Kanslerinrinne 1.

Väitöskirja kuuluu teatterin ja draaman tutkimuksen alaan.

Vastaväittäjänä on professori Anneli Saro (Tarton yliopisto, Viro). Kustoksena toimii professori Hanna Suutela.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

***

Tutkimusaiheeni on venäläinen paroni, Alexander Uexkull-Gyllenband, josta kehittyi vaimonsa, suomalaisen tähtinäyttelijän Ida Aalbergin rinnalla, teatterivaikuttaja ja ohjaaja. Tärkein materiaalini on ollut Uexkull-Gyllenbandin ja Ida Aalbergin kirjeenvaihto, yhteensä 1090 kirjettä. Paroni piti alussa teatteria valheellisena. Mustasukkaisuus vaimon ammattia kohtaan on selvästi läsnä vuosien 1894–1898 kirjeissä. Uexkull-Gyllenband kirjoitti runsaasti teatterista ja estetiikasta kirjeenvaihdon varhaisvaiheessa. Hän pyrki vuosina 1898 ja 1900 kriittisiin analyyseihin Ibsenin Kummittelijoista ja Sudermannin Kodista. Vuosisadan vaihteesta alkaen hän oli usein virkavapaalla Venäjän valtioneuvostosta, koska hän koki teatterityön mieluisammaksi kuin virkamiestehtävänsä. Kun hän oli aloittanut ohjaajantyön, teatterista filosofointi miltei katosi hänen kirjeistään. Ida Aalbergin suuren kiertueen aikana (1904–1905) hän ryhtyi ohjaamaan Ida Aalbergia ja itävaltalaista ryhmää. Kritiikkien ja ohjaajankirjojen perusteella hän ohjasi ensembleä kohti realismia, joka toteutui esimerkiksi Uexkull-Gyllenbandin suuresti ihaileman Henrik Ibsenin näytelmissä Hedda Gabler ja Rosmersholm, mutta selvimmin uudessa näytelmässä Tshehovin Vanja-enossa.

Kun Ida Aalberg nimitettiin Kansallisteatterin taiteelliseksi apulaisjohtajaksi syksystä 1909, Uexkull-Gyllenband osallistui vaimonsa nimiin kirjattuihin ohjauksiin ja on vankkaa evidenssiä siitä, että esimerkiksi Ostrovskin Ukonilman ohjaus oli paronin tekemä. Tultuaan erotetuksi Suomen kansallisteatterista vuonna 1911 Ida Aalberg ja hänen miehensä vetäytyivät Viipuriin, Augustenhofin huvilaansa ja teatteritoimintaa he harjoittivat hyvin vähän. Ida Aalberg kuoli vuonna 1915 ja Alexander Uexkull-Gyllenband ryhtyi kesällä 1918 pönkittämään vaimonsa muistoa monin hankkein. Tärkein näistä oli Ida Aalberg -teatteri, joka toimi vuokratiloissa yhden näytäntövuoden ajan 1918 – 1919. Tärkein teatterin tuottamista esityksistä oli Gerhart Hauptmannin Rauhanjuhla, joka edusti naturalistista näytelmäkirjallisuutta. Se yllätti Helsingin teatteriväen korkeatasoisuudellaan ja ennen kaikkea yhteisnäyttelemisellään. Teatterin selvänä esikuvana olivat Moskovan Taiteellisen teatterin ja Konstantin S. Stanislavskin näyttelijäntyötä tutkivat studiot. Ida Aalberg -teatterin esitykset muodostivat laskevan kaaren, mikä johtui ainakin osin siitä, että Alexander Uexkull-Gyllenbandin rahat olivat lopussa. Vielä vuonna 1921 hän suunnitteli nostavansa teatterinsa jaloilleen, mutta ei löytänyt mistään rahoitusta hankkeelleen. Uexkull-Gyllenband kuoli vuonna 1923.

Yhtenä tutkimuskysymyksenä on ollut, miten ja mihin suuntaan Uexkull-Gyllenband kehitti vaimonsa näyttelijäntyötä. Oletus siitä, että Ida Aalbergista kuoriutui realistinen näyttelijä, on totta vain osittain. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa Ida Aalbergin näyttelemisestä ja näyttelijänlaadusta. Aalberg saattoi nimittäin palata diivatyyliin, deklamaatioon ja suuriin eleisiin realististen tehtävien jälkeenkin, ilman mitään sisäistä ristiriitaa.

Uexkull-Gyllenbandin teatterikäsitykseen vaikuttivat suuresti kaksi hahmoa, Henrik Ibsen, jonka näytelmiin Uexkull-Gyllenband jatkuvasti peilasi muiden kirjailijoiden tekstejä sekä Konstantin S. Stanislavski, joka pyrki jo 1900-luvun ensi vuosikymmeneltä lähtien universaaliin järjestelmään näyttelijän kouluttamista ja luovuuden kehittämistä varten. Uexkull-Gyllenband peri Stanislavskilta myös vaativaisen suhtautumisen yleisöä kohtaan. Hän oli Eino Kaliman ja Bertha Lindbergin ohella ensimmäinen, joka toi stanislavskilaisen teatterikulttuurin Suomeen.

***

Timo Lipposen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2389, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1898, Tampere University Press 2018.

Väitöskirjan tilausosoite: Juvenes Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa at juvenesprint.fi.

Timo Lipponen on syntynyt Oulussa ja suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa.

Lisätietoja: puh. 040-5490471 ja sähköposti: timo.lipponen at hotmail.fi.


--------------------------------------------


Lisätietoja:
timo.lipponen at hotmail.fi
040-5490471
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0773-8

Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/?post_type=event&p=27189
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola