[H-verkko] Arvosteltavaksi: Tutkijaliiton, Moreenin ja Koalan kevään ja kesän 2018 kirjoja

Ti Kesä 5 11:23:36 EEST 2018

Agricola - Suomen humanistiverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X). Jos haluat arvostelukappaleen lähetä sähköpostia osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com> ilmoita kirjan nimi ja kustantaja sekä oma postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi. Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.
***

TUTKIJALIITTO

François Dosse: Strukturalismin historia II Joutsenlaulu 1967–

Strukturalismin historia II on toinen osa ranskalaisen semiologian, strukturalismin ja jälkistrukturalismin yleisesityksestä, jossa teorioita ja teoreetikoita käsitellään suhteessa Ranskan 1900-luvun tiede- ja kulttuurihistoriaan. Samalla teos kuvaa värikkäitä persoonia ja kiivaita keskusteluja tuoden näin lihaa käsiteluurangon ympärille.
Historia esittelee tunnetuimpia teoreetikoita Jakobsonista ja Lévi-Straussista Lacaniin, Foucault’hon, Barthesiin ja Derridaan, mutta esiin nousee myös Suomessa vähemmän tunnettuja ranskalaisia ajattelijoita. Paitsi strukturalismin kolmea ydinaluetta – antropologiaa, kielitiedettä ja psykoanalyysia – teos käsittelee myös filosofiaa, sosiologiaa, kirjallisuudentutkimusta, taloustiedettä ja historiaa.
Strukturalismi on tieteiden rajat ylittävä teoreettinen hanke, jonka päämääränä on ollut rakentaa ihmistieteitä yhdistävä yleinen merkkiteoria. Sen kultakausi oli Ranskassa 1960-luvulla, mutta suuntauksen vaikutukset näkyvät yhä selvästi nykytutkimuksessa ja tavassamme hahmottaa maailmaa. Siksi strukturalismin historian tunteminen on edelleen tärkeää, ellei välttämätöntä.
François Dosse on ranskalainen historioitsija, joka on erikoistunut ranskalaisen 1900-luvun ajattelun historiaan. Hän toimii nykyhistorian professorina IUFM de Créteil -yliopistossa. Strukturalismin historian lisäksi Dosse on tutkinut muun muassa annalisteja, Paul Ricœuria ja Michel de Certeauta, Cornelius Castoriadista sekä kirjoittanut Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin yhteiselämäkerran. Viimeisimmässä kirjassaan Le philosophe et le président (2017) Dosse analysoi Paul Ricœurin vaikutusta Emmanuel Macronin ajatteluun.

***

Luigi Russolo: Hälyjen taide

Hälyjen taiteessa Russolo julistaa, että moderni elämä oli mullistanut ihmisen akustisen kyvykkyyden ja musiikin taidetta tuli nyt rikastuttaa kaupungin, luonnon ja elämän äänillä. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1916 Russolon taistellessa vapaaehtoisena ensimmäisessä maailmansodassa Pohjois-Italian vuoristossa.
Kirjassa keskeisen osan saa hälyviritinorkesteri. Russolo rakensi yhdessä toisen futuristimaalarin Ugo Piattin kanssa joukon mekaanisia, hälyääniä tuottavia soittimia, hälyvirittimiä, joiden oli tarkoitus korvata perinteinen orkesteri kokonaan. Ulistajat, jyristäjät, rätistäjät, hankaajat, pamauttajat, päristäjät, pulputtajat ja suhistajat ovat eräänlaisia varhaisia syntetisaattoreita – joskin pääosin mekaanisesti toimivia.
Hälyjen taide esittelee useita 1900-luvun uuden ja kokeellisen musiikin keskeisistä teoreettisista teemoista, kuten ajatuksen kaikkien äänten käyttökelpoisuudesta musiikin materiaalina sekä eräitä sointivärimusiikin perusajatuksista. Se on musiikin avantgarden perusteos, joka on vakiintunut osaksi uuden, kokeellisen ja elektronisen musiikin, äänitaiteen ja akustisen ekologian peruslukemistoa.
Luigi Russolo (1883–1947) oli italialainen futuristinen kuvataiteilija ja soitinrakentaja. Parhaiten Russolo tunnetaan vuonna 1916 julkaistusta manifestikokoelmasta Hälyjen taide (L’arte dei rumori). Musiikin avantgarden keskeisistä säveltäjistä muun muassa John Cage, Igor Stravinsky, Edgard Varèse sekä lukuisat muut säveltäjät heidän jälkeensä inspiroituivat Russolon ajatuksista. Viimeistään 1960-luvulla kokoelma vakiintui osaksi kokeellisen, uuden ja elektronisen musiikin, äänitaiteen ja akustisen ekologian peruslukemistoa. Russolo toimi kuvataiteilijana ennen ja jälkeen hälytaiteilijan uraansa. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat La Musica (1912) ja Impressioni di bombardamento shrapnels e granate (1926). Russolon kirjoitustuotantoon kuuluu kymmeniä esseitä, konserttiarvosteluja sekä vuonna 1938 julkaistu metafysiikan tutkielma Al di là della materia.

MOREENI

Juho Kuorikoski, Leo Lönnroth: Hirsitalo muuttaa – Opas hirsitalon siirtäjälle

Vanhan hirsitalon siirtäminen on kulttuuriteko, joka osaltaan säilyttää suomalaista rakennuskantaa ja -perinnettä. Se on myös työläs projekti, joka vaatii verta, hikeä ja joskus kyyneleitäkin. Palkintona on terve ja pitkäikäinen asumus, jonka tarina jatkuu pitkään tulevaisuudessa.
Ennen hankkeen aloittamista on kuitenkin pidettävä pää kylmänä ja mietittävä tarkasti, miksi ja miten toimeen ryhdytään. Tämä kirja on kirjoitettu vastaamaan niihin moninaisiin kysymyksiin, joita hirsitalon siirtoprojektia harkitseva kohtaa.
Kirjassa seurataan tekijän omaa hirsitaloprojektia alusta loppuun. Lisäksi on haastateltu muita vastaavan hankkeen toteuttaneita.
Juho Kuorikoski on toimittaja ja tietokirjailija, jonka viime vuosien vapaa-aika on kulunut hartiapankkirakentajana. Leo Lönnroth on koristeveistäjämestari ja siirtoprojekteihin sekä restaurointiin perehtynyt perinnerakentaja.

KOALA-KUSTANNUS, kevät ja kesä 2018

Kari Stenman: Gladiator-laivue - Lentolaivue 16 sodassa

Lentolaivue 16 operoi talvisodassa Laatokan koillis- ja pohjoispuolella täysin vanhentuneella lentokalustolla, sillä Riponit ja Junkersit alkoivat jo olla kymmenen vuotta lentäneitä. Näillä koneilla ei ollut mitään asiaa ilmaan kirkkaalla säällä hävittäjävaaran vuoksi. Pilvisellä säällä ja yöaikaan tiedustelulennot saatiin kuitenkin tehtyä.
Jatkosodan ajan laivueella edelleen vanhentunutta kalustoa: 1. lentueella Gladiatorit, 2. lentueella Lysanderit ja 3. lentueella Fokker C.X:t. Asemasodan aikana tiedusteltava alue ulottui Äänisen itärannan eteläpäästä 250 kilometriä pohjoiseen Uikujärvelle. Maaselän rintama oli kummallekin sotijalle toissijainen, mikä näkyi lentokalustossa.
Kesään 1944 mennessä laivueen koneet oli käytännössä ajettu loppuun ja viimeisenä vaiheena 1. lentue sai varikolla seisseet I-153-sotasaaliskoneet. Ennen vihollisuuksien päättymistä laivue ehti vielä saada puoli tusinaa Myrskyjä, mutta ne eivät ehtineet mukaan sotalennoille.
Lisäksi käsitellään heti talvisodan jälkeen lakkautettu Lentolaivue 10, joka oli ainoa syöksypommitukseen erikoistunut yksikkö. Sen kalustona oli Fokker C.X -koneet, joilla onnistuneesti hyökättiin muutamia pistemaaleja vastaan.
Sotapäiväkirjanomaista esitystä on täydennetty muun muassa laivueen tehtävien määrittelyllä ja kaikki laivueen huomattavat ilmasotatapahtumat on kuvattu. Osaa niistä on elävöitetty ohjaajien ilmataistelukertomuksilla, suoritusilmoituksilla ja muista virallisista asiakirjoista poimituilla otteilla.
Ensimmäistä kertaa julkaistaan laivueen kokoonpano koneen ja lentäjien tarkkuudella. Tämä tehdään kunkin luvun tai suurempien muutosten alussa.
Liiteosa on laaja sisältäen paljon uutta tietoa: komentajat ja päälliköt, lentäjäluettelon palvelusaikoineen, koneluettelon palvelusaikoineen, tukikohtaluettelon, konevahvuustilaston, sotalentotilastot, ilmavoittoluettelon ja kone- sekä henkilömenetykset.
***

Mikko Uola: Kotkanpojan lentoonlähtö - Suomen ilmavoimien varhaisvuodet 1918–1923

Kotkanpojan lentoonlähtö kertoo Suomen ilmavoimien synnystä. Siitä, miten sittemmin vuosikymmenien mittaan tehokkaaksi ja iskuvoimaiseksi puolustushaaraksi kehittynyt ilma-ase sai alkunsa tyhjästä sata vuotta sitten. Se on tosipohjainen kertomus miehistä, jotka niukoissa, vaikeissa ja alkeellisissa oloissa uskoivat siihen, että sotilasilmailulla on Suomessakin tulevaisuus. Suomalaisen sotilasilmailun pioneerit olivat, niin hyvässä kuin pahassa, se perusta, jolle Suomen ilmavoimat sittemmin rakentui. Vaikeuksitta uuden puolustushaaran perustaa ei suinkaan rakennettu.
Kotkanpojan lentoonlähtö on Mikko Uolan monivuotisen tutkimus- ja kirjoitustyön tulos. Hän on päässyt tutustumaan lukuisiin arkistolähteisiin niin Suomessa kuin Ruotsissa. Värikästä ja moniulotteista kirjaa täydentävät lukuisat harvinaiset valokuvat ja dokumentit.
***

Kyösti Partonen: Suomen ilmavoimien suihkuhävittäjät - Historia, maalaukset ja merkinnät

Tässä uudessa kirjassa perehdytään Suomen ilmavoimien monipuoliseen suihkuhävittäjäkalustoon, jota hankittiin niin idästä kuin lännestä. Ilmailuhistorioitsija Kyösti Partonen syventyy konetyyppeihin ja niiden suojamaalauksiin ja merkintöihin ennen näkemättömän yksityiskohtaisesti. Kirjassa on runsaasti ennen julkaisemattomia valokuvia ja tätä teosta varten tehtyjä väriprofiilipiirroksia.
Kirjassa perehdytään seuraaviin konetyyppeihin: de Havilland Vampire, Folland Gnat, Fouga CM 170 Magister, Iljushin Il-28, MiG-15UTI, MiG-21F, MiG-21BIS, Saab 35 Draken, BAe Hawk, Gates Learjet 35, F-18 Hornet.
***
Lawrence Paterson: Vaitelias Otto - Sukellusveneässä Otto Kretschmer

Otto Kretschmer (1912–1998) oli Saksan sukellusvenelaivaston tonnistokuningas. Hän upotti syyskuun 1939 ja maaliskuun 1941 välisenä aikana 47 laivaa, yhteensä 274 333 tonnia.
Ennen värväytymistään merivoimiin nuori Otto Kretschmer opiskeli kirjallisuutta Exeterin yliopistossa ja oppi samalla puhumaan sujuvaa englantia. Vuonna 1930 Kretschmer liittyi Weimarin tasavallan pieniin merivoimiin upseerikokelaana palvellen koulualus Niobella ja kevyillä risteilijöillä ennen kuin hakeutui vasta perustettuun sukellusvenelaivastoon. Lokakuussa 1937 Kretschmer sai komentoonsa U-23:n ja toimi sen päällikkönä aina huhtikuuhun 1940 asti, jolloin hänellä oli jo tilillään kahdeksan upotusta. Tuolloin hän sai uudemman ja suuremman tyypin VII B -sukellusveneen, U-99:n. Kretschmerin taistelutaktiikan tuoma menestys todisti, että laivasaattueita vastaan parhaat tulokset saavutettiin pysymällä pinnalla hyödyntäen veneen suurta nopeutta ja pientä siluettia. Hänen lempinimensä Vaitelias Otto viittasikin yhtä lailla Kretschmerin kykyyn välttää havaituksi joutuminen kuin hänen vastentahtoisuuteensa lähettää radiolla raportteja esikuntaan.
Sodankäyntitaitojensa ohella Kretschmerissä heijastui preussilainen sotilasperinne. Siinä missä muut sukellusvenemiehistöt palasivat partiomatkoilta parta rehottaen, U-99 saapui aina satamaan sileäposkisten miesten seistessä kannella muodostelmassa. Maaliskuussa 1941 Kretschmerin upotti U-99:n sen vaurioiduttua syvyyspommeista ja hän vietti seitsemän vuotta sotavankeudessa. Sodan jälkeen hän liittyi uudelleen Saksan merivoimiin ja jäi eläkkeelle lippueamiraalina vuonna 1970.
***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, joten jos et saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista myös muussakin julkaisussa – muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen Agricolan sivulle: https://agricolaverkko.fi/arvostelut/ josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina sekä tallentuu "Agricolan kirja-arvostelut" julkaisun sivulle: https://agricolaverkko.fi/arvostelut/.

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: <http://lists.utu.fi/pipermail/h-verkko/attachments/20180605/0afeec88/attachment-0001.html>