[H-verkko] Väitökset ja lisensiaatintyöt: Väitös: Digging Hitler’s Arctic War – Archaeologies and Heritage of the Second World War German military presence in Finnish Lapland

[Agricola - Suomen humanistiverkko]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
--------------------------------------------
Väitös: Digging Hitler’s Arctic War – Archaeologies and Heritage of the Second World War German military presence in Finnish Lapland

2.3.2018 klo 12:00 -  klo 14:00 Päärakennus, auditorium XV, Fabianinkatu 33 https://www.google.com/maps/search/?api=1&query=Fabianinkatu+33%2C+Helsinki%2C+Suomi
--------------------------------------------
M.A.; M.Sc. Oula Seitsonen väittelee 2.3.2018 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Digging Hitler’s Arctic War – Archaeologies and Heritage of the Second World War German military presence in Finnish Lapland” (Hitlerin arktisen sodan jäljet. Toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen sotilaallisen läsnäolon arkeologiat ja perintö Suomen Lapissa). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, auditorium XV, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on Professor, Department of Anthropology Paul Mullins, Indiana University-Purdue University, Indianapolis (IUPUI), ja kustoksena on professori Suzie Thomas.

Tämä väitöskirja käsittelee arkeologisten ja monitieteisten tutkimusten kautta saksalaisten toisen maailmansodan aikaisen sotilaallisen läsnäolon materiaalista kulttuuriperintöä Suomen Lapissa. Natsisaksan joukkojen läsnäolo aseveljinä Pohjois-Suomessa on ollut sodanjälkeisinä vuosikymmeninä vaikea ja vähätelty aihe. Tämä työ on ensimmäinen laaja-alainen, teoreettisesti suuntautunut tutkimus saksalaisjoukkojen materiaalisten jäänteiden arkeologiasta, materiaalisuudesta ja perinnöstä Suomen Lapissa. Tämäkin tutkimus kuitenkin raaputtaa vain hieman tämän monikerroksisen aiheen pintaa ja tarjoaa tulevia tutkimussuuntia.

Toisen maailmansodan kokemukset Lapissa erosivat merkittävästi muusta maasta. Saksalaisjoukoilla oli rintamavastuu pohjoisessa 1941–1944 ja enimmillään alueella oli enemmän saksalaisjoukkoja ja heidän monikansallisia vankejaan kuin paikallista väestöä. Suomen tehtyä tulitauon Neuvostoliiton kanssa 1944, entisten liittolaisten välille puhkesi Lapin sota (1944–1945). Koska saksalaisten läsnäoloa on pitkään vältelty kansallisella tasolla, myös pohjoissuomalainen ja saamelainen sotakokemus on jäänyt syrjään. Vastaavasti saksalaisten materiaaliset jäänteitä on usein vähättelevästi nimetty ”sotaromuksi”, joka sotkee Lapin luonnon. Paikallisille nämä jäänteet ovat kuitenkin olleet tunnettuja ja tärkeitä läpi vuosikymmenien osana paikallista kulttuurimaisemaa sekä yhteisöllisten ja yksilöllisten muistojen aktiivisina materiaalisina ilmentyminä. Tällä työllä on kaksi päätarkoitusta. Ensinnäkin tutkin saksalaisten ja heidän vankiensa sodan aikaisia kokemuksia Lapissa materiaalisten jäänteiden ja arkeologisen tutkimuksen avulla. Toisekseen selvitän tapoja, joilla eri yhteisöt ovat merkityksellistäneet näitä jälkiä sodan jälkeen. Materiaaliset jäänteet heijastelevat monilla tavoin saksalaisten ja heidän vankiensa sotakokemuksia vieraassa pohjoisessa ympäristössä. Sodanjälkeiset näkemykset saksalaisjäänteiden merkityksestä alleviivaavat niiden sosiaalista arvoa osana paikallista pitkän aikavälin kulttuuriperintöä ja –maisemaa.

Monet paikalliset näkevät itsensä ”oman menneisyytensä” vartijoina ja toivovat voivansa valvoa ulkopuolisten toimintaa sota-aikaisilla kohteilla. Lisäksi he usein kokevat, että viranomaiset ylenkatsovat heidän kulttuuriperintöänsä. Tämän johdosta saksalaisten jäljet maisemassa ovat muodostuneet myös nykyisen Pohjois- ja Etelä-Suomen vastakkainasettelun sekä pohjoisen marginalisoinnin symboleiksi. Nämä näkemykset heijastelevat myös Lapin pitkää kolonialistista historiaa. Erilaiset tavat lähestyä saksalaisten toisen maailmansodan jäänteitä vaikuttavat olevan lähtöisin perustavanlaatuisista eroista maailmankatsomuksessa ja tavassa tulkita maisemaa. ”Sotaromun puhdistamista” kannattavat henkilöt näyttävät lähestyvän aihetta ”länsimaisella” katseella, joka vetää rajan ”luonnon” ja ”kulttuurin” välille. Tämä leimaa samalla paikallisten historiallisen kulttuurimaiseman tyhjäksi, luonnolliseksi erämaaksi.

Toisaalta pohjoisessa ympäristötietoisuudessa ei ole mielekästä erotella “luontoa” ja “kulttuuria”. Sen sijaan maisema ja sen eri kerrostumat muodostavat kognitiivisesti kontrolloitujen ja kehollistuneiden suhteiden kokonaisuuden, joka sitoo yhteen menneen, nykyisen ja tulevan. Eri toimijoiden tulisikin tiedostaa ja hyväksyä toistensa eroavat lähtökohdat, ennen kuin he pystyvät rakentavaan keskusteluun aiheesta.

 

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

 

 


--------------------------------------------


Lisätietoja:
http://hdl.handle.net/10138/231761

Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/event/vaitos-digging-hitlers-arctic-war-archaeologies-and-heritage-of-the-second-world-war-german-military-presence-in-finnish-lapland/