Agricolan kirja-arvostelut: Pa��asta Suomi100-juhlaan - Matti Klingen päiväkirjasta 2016–2017

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Teemu T Nieminen <teemu.t.nieminen at helsinki.fi> Teol. yo., Espoo
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Klinge, Matti: Paŝŝan epäsuosio. Päiväkirjastani 2016–2017. Siltala,
2017. 300 sivua.


Paŝŝasta Suomi100-juhlaan - Matti Klingen päiväkirjasta 2016–2017
---------------------------------------------------------

Etiketti, Suomi100 -juhlinta, Yhdysvallat, brexit, Venäjä ja Nato.
Emeritusprofessori Matti Klingellä on näistä kaikista sananen sanottavanaan
uusimmassa päiväkirjateoksessaan. Kuten aiemminkin, Klingen “sanaset” on
kirjoitettu terävällä kynällä.

 

Matti Klingen päiväkirjasarjaa lukiessa ei tylsisty. Suorat mielipiteet
värittävät toisinaan esitelmiltä tuntuvia päiväkirjatekstejä ja paikoin
tuntuu, kuin istuisi Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa
kuuntelemassa historian professorin luentoa suurelta yleisöltä unohtuneesta
suurmiehestä “Bonneval Ahmet Paššasta, Sulttaanin mörssärijoukkojen
päämiehestä”, jonka harjoittamat diplomatiapyrkimykset Ruotsin ja
Ottomaanien välillä 1700-luvun puolivälissä tuovat Klingelle mieleen
ajankohtaisen “Nato-huuman” ja Venäjän pelon. Klingen päiväkirja on
mielenkiintoinen sekoitus elämää nähneen, sivistyneen miehen ajatuksia sekä
yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvan oppineen esseistin kirjoituksia.



Kuva: Humbaracı Ahmet pašša (Claude Alexandre de Bonneva)

“Naturens öra det är af metall: “Kling Kling eli! Klang!” Matti Klinge
täytti vuonna 2016 elokuun 31. päivänä kunnioitettavat 80 vuotta ja viittaa
päiväkirjassaan Esaias Tegnérin pilkkarunoon vuodelta 1815.
Syntymäpäiväonnitteluistaan Klinge siteeraa runoilija Bérangeria “pourquoi
ces fleurs?” Miksi nämä kukat?

Klingen päiväkirjasarja on hyvä esimerkki siitä, miten julkinen päiväkirja
taipuu moneen. Nykyaikaisena blogina tai Twitter-tilinä Klingen
päiväkirjasarja olisi verraton: se kommentoi ajankohtaisia asioita
terävällä kielellä, arvostelee kirja-uutuuksia, luennoi ja esitelmöi
aiheesta kuin aiheesta. Paššan epäsuosio -päiväkirjassa Klinge arvostelee
Matti Vainion kirjoittaman elämäkerran edesmenneestä musiikkitieteen
professorista Erik Tawaststjernasta. Klingen mukaan häneltä ei pyydetty
haastattelua kirjaa varten, vaikka kuitenkin tunsi hyvin Erik Tawaststjernan ja
pieni närkästys paistaa Klingen päiväkirjassa siitä, miten Vainio on
kirjoittanut eräästä Matti Klingenkin todistamasta tapahtumasta ilman
viitteitä. Klinge kirjoittaa, ettei pidä Vainiota parhaana mahdollisena
biografina tätä elämäkertaa varten mutta tärkeintä kuitenkin oli, että
muistelmateos tehtiin. Tätä lukiessa ainakin itselläni heräsi kysymys,
olisiko Klinge kenties itse halunnut kirjoittaa elämäkertateoksen Erik
Tawaststjernasta?

Risuja ja ruusuja Matti Klingeltä

Erkki Tuomiojan Poliittiset päiväkirjat 1995–1997-muistelmateos on ollut
myös Matti Klingen lukulistalla ja kyseisiä muistelmia hän kuvailee paksuksi
ja raskaslukuiseksi, mutta myös hyödylliseksi ja rehelliseksi. Jälkimmäinen
adjektiivi on omiaan kuvaamaan Klingen päiväkirjasarjaa. Kaunokirjallisuuden
vuoden 2016 Finlandia-voittajaa, Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista
-teosta Klinge kehaisee hyväksi mutta niukaksi. Klinge kuitenkin kysyy,
tunteeko Viikilä Pietaria, Engelin ihannekaupunkia? Klinge arvostelee
päiväkirjassaan myös Markku Kivisen uuden romaanin Lähetin loppu sekä
kollega Kimmo Rentolan Stalin ja Suomen kohtalo -teoksen.

Helsingin Sanomat toimittajineen ovat aiemmissakin Klingen päiväkirjasarjan
osissa saaneet kritiikkiä osakseen historian tietämättömyydestään ja myös
suoranaisesta russofobiasta. Tällä kertaa Klinge kritisoi muun muassa Laura
Saarikosken Yhdysvaltoja koskevaa artikkelia. Myös Yhdysvallat ja Nato
muistetaan mainita tuttuun tapaan negatiivisessa sävyssä. Muutenkin median
angloamerikkalais-keskeisyys on asia, johon Klinge kiinnittää (ehkä liiankin)
usein huomiota.

Helsingin Sanomien nykyisestä kielenkäytöstä tulee pyyhkeitä ja vertaapa
Klinge hesaria myös jo iltapäivälehtiin, mikä lienee jo tuttu yleistys
aiemmista päiväkirjoista. Iltapäivälehdet saavatkin Klingeltä kovaa
kritiikkiä esimerkiksi Mauno Koiviston kuolemaan liittyvästä uutisoinnista:
“Aivan näin halpahintaista ei historiankirjoitus saisi olla edes
iltapäivälehdessä!”.

Suomi100 kritiikkiä

Klingen päiväkirja valottaa myös Helsingin Sanomien mielipidepalstallakin
käytyä keskustelua Suomen itsenäisyyden juhlavuoden Suomi100-teemasta.
Hyvissä ajoin juhlavuoden tietämillä Klinge toi julkisesti näkemyksensä
esiin Suomen “oikeasta iästä”: “Suomi100” on terminä Klingen mukaan
“väärä ja vahingollinen”, koska se johtaa harhaan, ettei Suomea olisi
ollut tai se olisi ollut rutiköyhä ennen vuotta 1917. Myös turhaa
itsenäisyysjuhlinnan ympärillä vellovaa sotakeskeisyyttä Klinge kritisoi.
Suomen itsenäisyyteen mahtuu kuitenkin paljon muutakin kuin kolme sotaa.
Klingen mukaan suomalainen isänmaallisuus on kuitenkin Maamme-laulun hengessä
perusteiltaan rauhanomaista. Suomi100-juhlavuosi olisi voinut tuoda mukanaan
enemmän julkista keskustelua Suomen olemassaolosta ennen vuotta 1917.

Suomi100-teeman kriitikkona Matti Klinge on kuitenkin ollut erittäin haluttu
puhuja teemaan liittyviin tapahtumiin, kuten hän tammikuun 16.:ntena 2017
kirjoittaa. Aiheeseen liittyen Klinge pohtii historian käyttöä ja
merkitystä, tavoitteita ja vaikutuksia. Gedenktage -tematiikan mukaan muisto-
ja juhlapäivät eivät ole itsestään selviä, koska se mikä jonkin kansan
tai ryhmän kannalta on arvokasta muistettavaksi, saattaa olla toiselle kansalle
tai ryhmälle tappion tai vääryyden korostamista. Klingen mukaan esimerkiksi
Suomen “itsenäisyyspäivän viettäminen” keksittiin vuonna 1919, jotta
voidaan sivuuttaa vuoden 1918 vaiheiden muistaminen.

Suomi100 -jälkipuintia varmasti nähdään Klingen päiväkirjasarjan
seuraavassa osassa, mikäli se tuttuun tapaan julkaistaan syksyllä 2018.

Äärimmäisen mielenkiintoisia Klingen päiväkirjassa 2016–2017 ovat ne
pienet väläykset, joissa hän paljastaa omien muistelmiensa synty- ja
ajatusprosessia. Maaliskuun 12:ntena 2017 Klinge paljastaa edistyneensä
muistelmiensa kirjoittamisessa 1990-luvun kynnykselle. Klinge kirjoittaa, miten
hän pyrkii minimoimaan muistinvaraisen tiedon osuuden ja pyrkivänsä
käyttämään totuudenmukaisia lähteitä, esimerkiksi virallisia dokumentteja
ja muita todisteita – kuten historioitsijan kuuluu! Klingen mukaan vaikkapa
päiväkirjat “ovat puolueellista lähdeaineistoa”. Matti Klingen
muistelmien viimeisin osa “Yliopistoa ja Itämerta. Muistelmia 1982–1990”
julkaistiin loppukesällä 2017.



Kuva: Matti Klinge:Yliopistoa ja Itämerta. Muistelmia 1982–1990.

Emeritusprofessori Klinge käy yhä pitämässä luentosarjoja yliopistolla ja
on mieltä lämmittävää lukea, kuinka positiivisesti Klinge suhtautuu nuoriin
ylioppilaisiin ja tutkijoihin sekä muistaa myös kehua heitä pohdiskeleviksi
ja tiedonhaluisiksi. Vasta väitellyttä Riikka-Maria Pöllää Klinge kutsuu
huhtikuussa 2017 “uuden ajan airueeksi” eurooppalaisen ihmisihanteen
tutkimuksen kentällä (toki Pöllän väitöskirjassa kiitellään myös
Klingen panosta tutkimusaiheeseen). Omien oppilaidensa oppilaat ovat saaneet
Klingeltä lempinimen “akateemiset lapsenlapset”.

Matti Klingen päiväkirjasarjan siirryttyä Otavalta kustannusyhtiö Siltalalle
olemme saaneet monen päiväkirjan kohdalla ihastella kirjan kansipaperissa
Klingen omaa taiteellista tuotantoa. “Paššan epäsuosiossa” kirjan kantta
koristaa Klingen vesivärityö, jonka nimeä ei valitettavasti kerrota kirjan
kansissa (tässä olisi Siltalalle ja Klingelle kehitysehdotus). Edellisessä
päiväkirjasarjan osassa “Palmyran raunioilla. Päiväkirjastani
2015–2016”tulkitsen maalauksen esittävän juuri Palmyran raunioita, joten
ehkä tässä uusimmassa osassa tummanpuhuvassa maalauksessa on itse Pašša?



Kuva: Matti Klingen akvarelli teoksenPalmyran raunioilla. Päiväkirjastani
2015–2016 kansikuvasta. Siltala.

Matti Klinge on koko akateemisen uransa aikana kunnostautunut historian
puolustajana ja puolestapuhujana. Aihe kulkee tietysti mukana
päiväkirjasarjassa. Klinge suosittelee lokakuun 1:senä 2016 historiasta
kiinnostuneita tutustumaan lähdejulkaisuihin ja -sarjoihin – lukemaan
“tilkkutäkkimäistä” historiaa, joka kuvittaa ja elävöittää “vakavaa
ja asiallista menneisyyden kertomusta”. Vain historian avulla voidaan
ylläpitää arvokasvatusta, mutta nykyinen tehosuorituskoulutus
(opetushallitusbyrokraatit saavat päiväkirjassa ankaraa kritiikkiä) ei anna
siihen puitteita. Filosofiaa Klinge pitää koululaisille liian abstraktina
aiheena mutta toteutunut menneisyys antaisi konkreettisempaa aineistoa nuorille.

Historia – etenkin vanhempien aikojen historia – voi Klingen mukaan
nimittäin kertoa parhaiten moraalin ja moraalittomuuden seurauksista.

Paŝŝan epäsuosio. Päiväkirjastani 2016–2017 on taattua, tuttua ja
turvallista Matti Klingeä. Ovathan Klingen suorasanaisuus, uskallus sekä
tekstin purevuus ja raikkaus höystettynä ajankohtaisuudella ne elementit,
jotka tekevät Klingen päiväkirjasarjasta pakollisen lukukokemuksen vuodesta
toiseen.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/