[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Upea kasvikirja

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi <leena.rossi at icloud.com> FT, KK, tietokirjailija, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Nordenstam, Bertil (toim.): Bröderna von Wrights växter. Svenska
litteratursällskapet i Finland, 2017. 151 sivua.


Upea kasvikirja
---------------------------------------------------------

Kasvitieteilijä Bertil Nordenstam on toimittanut Bröderna von Wrights
växter -teoksen, joka sisältää Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wrightin
aikaisemmin julkaisemattomia kasvikuvia. Ulkoasultaan tyylikäs A4-kokoinen
kirja täydentää erinomaisesti käsitystä etupäässä lintumaalareina
tunnettujen taiteilijaveljesten luontokuvituksista.

 

Pohjoismaissa von Wrightin taiteilijaveljeksiä pidetään 1800-luvun johtavina
lintu- ja luontomaalareina, ja suomalaiset rakastavat varsinkin heidän
lintumaalauksiaan. Professori emeritus Bertil Nordenstam (s. 1936) on
työskennellyt vuodesta 1969 lähtien Tukholmassa http://www.nrm.se/
Naturhistoriska riksmuseetissa ja toiminut siellä kasvitieteellisessä
osastossa alanaan siemenkasvitiede. Hän on Kungliga Vetenskapsakademin jäsen,
ja hänen julkaisunsa käsittelevät systemaattista kasvitiedettä,
kasvimaantiedettä ja tieteenhistoriaa.

Kuvat sata vuotta kateissa

Bröderna von Wrights växter -teoksen synnyn taustalla on sekä onnekkaita
sattumia että sinnikästä salapoliisityötä. Nyt julkaistavat kasviplanssit
oli nimittäin alun perin ollut tarkoitus julkaista Svensk botanik -teoksessa
(1802–1843), mutta kun hanke keskeytyi, kuvat joutuivat unohduksiin.
1900-luvun alkuvuosina luonnonhistoriallisen museon professori ja intendentti
Carl A.M. Lindman kirjoitti kuviin lyijykynällä kasvin lajinimen latinaksi
sekä kopioi seitsemän von Wright veljesten maalaamaa kuvaa ja käytti omia
akvarellejaan Bilder ur Nordens flora-teoksen (1901–1905) kuvituksessa. Sitten
taiteilijaveljesten akvarellit unohtuivat melkein sadaksi vuodeksi jonnekin
museon kokoelmiin.

Vasta noin 25 vuotta sitten professori Nordenstam löysi alkuperäiset
akvarellit luonnonhistoriallisen museon pohjoismaisen kasvikokoelman
prässättyjen kasvien joukosta. Ensin hän löysi yhden kuvan, jonka oikeaan
alakulmaan oli kirjoitettu koneella Magnus v. Wright, ja kiinnostui etsimään
lisää kuvia. Tehtävä ei varmasti ollut helppo, sillä museon kokoelmat
kuuluvat maailman suurimpiin; niin kasveista kuin eläimistä, fossiileista ja
mineraaleista on kokoelmissa miljoonia eksemplaareja. Etsintänsä aikana
Nordenstam sai selville, että Svensk botanikia varten oli 1840-luvulla maalattu
62 akvarellia, mutta hän löysi näistä vain 59, joten kolme kuvaa on edelleen
kadoksissa.



Kuva: Magnus von Wright, Blechnum spicant.

Vajaan kahdenkymmenen sivun johdannossa Nordenstam tiivistää ensin Magnus,
Wilhelm ja Ferdinand von Wrightin vaiheet ja tuotannon noin sivun mittaisiksi
pienoiselämäkerroiksi. Sitten hän kertoo myös Svensk Botanik-teoksesta ja
luonnehtii veljesten tekemiä akvarelleja, näiden ulkonäköä ja historiaa.
Kirjan tärkeimmässä osassa – ”Planscher och växtbeskrivningar” –
tekijä esittelee akvarellien kasvit alkaen kampasaniaisesta (Blechnum spicant)
ja päättäen ahdekaunokkiin (Centaurea jacea). Kirjan lopussa on vielä
ruotsin- ja  latinankielinen lajihakemisto sekä kirjallisuus- ja
lähdeluettelo.

Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wright



Kuva: Wilhelm, Magnus ja Ferdinand von Wright

Von Wrightin taiteilijaveljekset kuuluivat 15 lapsen sisarusparveen, josta vain
yhdeksän – kuusi poikaa ja kolme tyttöä – selvisi aikuisikään. Magnus
(1805–1868) oli eloon jääneistä sisaruksista vanhin, Wilhelm (1805–1887)
toiseksi vanhin ja Ferdinand (1822–1906) nuorin. He viettivät lapsuutensa ja
nuoruutensa Haminalahden kartanossa Kuopion lähellä vanhempiensa, majuri
Henrik Magnuksen ja äitinsä Maria Elisabethin hoivissa etupäässä
kotiopetusta nauttien. Suvussa ei ollut taiteilijaesikuvia, eivätkä muiden
sisarusten taipumukset suuntautuneet taiteeseen. Mutta kauaskantoiset
vaikutukset oli sillä, että Magnus näki alle 10-vuotiaana Svensk Zoologin
(1806–1825) eläinkuvia. Hän innostui niistä niin, että alkoi piirtää ja
maalailla itsekin eläimiä. Tärkeää oli varmasti myös se, että majuri-isä
ampui lintuja ja opetti poikansakin ampumaan jo varhain. 13-vuotiaana Magnus
alkoi maalata lintuja ja 16–17-vuotiaana hän arveli voivansa verrata omia
akvarellejaan ruotsalaisen kirjan kuviin. Hän liittyi Suomen eläin- ja
kasvitieteelliseen yhdistykseen jo teini-ikäisenä ja lähetti yhdistykselle
sekä havaintojaan että täyttämiään lintuja. Vanhimman veljen harrastukset
vaikuttivat varmasti myös kahteen nuorempaan veljeen.

Vuosina 1826–1827 Magnus oleskeli Ruotsissa ja opiskeli Tukholmassa muutaman
kuukauden ajan akvarelli- ja maisemamaalausta. Hänen lintumaalauksensa
herättivät huomiota sekä taiteilijoiden keskuudessa että tiedeakatemian
piirissä niin, että hän pääsi tekemään litografioita Svenska Foglar
-teokseen (1828–1838). Työn paisuessa hän pyysi avukseen 17-vuotiaan
Wilhelmin, joka myös oli jo hyvin taitava maalari. Wilhelm jäi Ruotsiin
lopuksi elämäkseen, ja Magnus palasi Suomeen, mutta teki Ruotsiin vielä
muitakin kuvituksia. Wilhelm pääsi 1835 Taideakatemian piirtäjäksi ja kun
hän sai maalattavakseen Scandinaviska Fiskar -teoksen (1836–1857) kuvituksen,
hän pyysi vuorostaan avukseen Ferdinandin, joka oli aloittanut lintukuvien
maalaamisen alle 10-vuotiaana. Pikkuveli oli 15-vuotias 1837 saapuessaan
Ruotsiin, mihin hän jäi kuudeksi vuodeksi, mutta palasi lopulta Suomeen. von
Wrightin veljekset olivat siis saavuttaneet jo mainetta luonnonkuvaajina, kun
heitä pyydettiin maalaamaan ruotsalaisia kasveja.

Svensk botanik kasvikuvituksen perinteessä

Länsimaisilla luontokuvilla on juurensa jo antiikissa, ja keskiajalla kasveja
esiteltiin käsikirjoituksissa sekä sanoin että kuvin. 1600-luvulla
yrttikirjoissa, farmakopeoissa ja kasvistoissa julkaistiin puupiirroksia, mutta
näiden sijasta alettiin yhä useammin käyttää kuparipiirroksia, joista
saatiin käsin värittämällä luonnonmukaisempia, tarkempia ja
viehättävämpiä. Vaivalloisen tekniikan vuoksi kuvitetut julkaisut olivat
kalliita, ja vain harvat pystyivät niitä ostamaan. Sitä paitsi kuvituksessa
oli taiteellinen laatu pitkään tärkeämpi kuin tieteellinen tarkkuus.
Yleensä luontokirjoja julkaistiin vain 50 kappaleen tai sitäkin pienempinä
painoksina.

Kuvateosten kustantaminen saattoi 1700- ja 1800-luvulla monen yrittäjän
taloudellisiin vaikeuksiin. Mutta vuodesta 1761 lähtien ilmestynyt Flora
danica, joka sisälsi kaikki Tanskan luonnonkasvit (yli 3 000 lajia), menestyi
hyvin, sillä kruunu tuki sitä taloudellisesti. Teoksen viimeinen osa ilmestyi
1883. Brittibotanisti William Curtis julkaisi 1777–1787 Flora
Londinensis-nimisen 6-osaisen loistoteoksen, mutta kun se menestyi kehnosti,
hän keksi 1789 ryhtyä julkaisemaan aikakauslehteä, The Botanical Magazine.
Tämä menestyi paremmin ja ilmestyy edelleen.



Kuva: William Curtisin teoksen nimiösivun kuva

Curtisin ja muiden kasvikirjojen tekijöiden esimerkki innoitti myös
ruotsalaisia. Vuosina 1802–1843 ilmestyi 11-osainen Svensk botanik-teos alkuun
yksityisenä yrityksenä, jossa oli mukana useita kuvittajia ja tekstin
kirjoittajia. Se julkaistiin vihkoina, jotka tilaaja saattoi sidottaa
haluamallaan tavalla ja joissa kussakin on useita väritettyjä
kuparipiirroksia. Vuoteen 1840 mennessä ilmestyneissä 129 vihkossa on 774
kuvaa, jotka esittävät Ruotsissa 1800-luvun alussa kasvaneita kasveja.
Sanallinen ja kuvallinen esitys kulkevat teoksessa rinnakkain niin kuin
kasvisystematiikassa yleensä. Aluksi kirjassa oli myös suomenkielisiä kasvien
nimiä, mutta vuoden 1809 jälkeen, kun Suomi oli liitetty Venäjään, ne
vähenivät. Sen sijaan mukaan otettiin norjankielisiä nimiä. Kirjan sivut
ovat oktaavo-kokoa ja siksi myös kuvataulut ovat melko pieniä: 15–12 cm
korkeita ja 10–12 cm leveitä. 1843 ilmestyi vielä teoksen laji- ja
kuvatauluhakemisto. Tätäkin kirjahanketta haittasivat taloudelliset vaikeudet
haittasivat, vaikka tiedeakatemia tuki sitä. Teoksen hinta pyrittiin silti
pitämään kohtuullisena, mutta harvalla oli siihen varaa, eikä kirja käynyt
kovin hyvin kaupaksi.

Von Wright-veljesten kasviakvarellit ja Nordenstamin kirjan kuvataulut 

Vaikeuksista huolimatta kirjahanketta aiottiin jatkaa, ja 1837 professori P.F.
Wahlberg pyysi Wilhelm von Wrightiä tekemään kuvia, jotta kirjasarja
saataisiin valmiiksi. Siihen mennessä ilmestyneissä Svensk botanikin osissa
oli kuvattu noin puolet Ruotsissa esiintyvistä kasveista. Kuvissa kuten
tekstissäkin pyrittiin tieteelliseen tarkkuuteen, ja sitä vaadittiin
uusiltakin kuvilta. Nämä oli myös maalattava tuoreista kasveista. Koska
Wilhelm oli tiedeakatemian piirtäjä ja hänellä oli menossa useita
kuvitustöitä, hän pyysi Magnusta ja Ferdinandia avukseen. Veljekset
työskentelivät Tukholmassa, Ruotsin länsirannikolla sekä Itä-Göötanmaalla
kuvaten kasveja, joita ei oltu aiemmin esitelty.

Svensk botanik -teokseen tilatuista kuvista oli vuonna 1843 valmiina 62.
Wilhelmillä oli ollut ongelmia näkönsä kanssa jo 1840 eikä hän voinut
jatkaa suunnatonta tarkkuutta vaativaa kasvien maalaamista. Magnus ryhtyi 1845
hoitamaan Helsingin yliopiston eläintieteellisen museon konservaattorin
tehtäviä, eikä Ferdinandillakaan ollut muiden taiteellisten töidensä ohella
aikaa kasvien kuvittamiseen. Kun vielä C.O. Cardonilla, joka oli tehnyt
muutaman kasvikuvan, ja töitä valvoneella professori Elias Friesillä oli
terveysongelmia, hanke kuivui kokoon. 

Nordenstamin löytämistä ja Bröderna von Wrights växter-teokseen painetuista
59 kuvasta 57 on von Wrightin veljesten ja 2 C.O. Cordonin maalaamaa. Cordonin
kuvat on otettu kirjaan kokonaisuuden vuoksi. Vain yksi kuvista on julkaistu
aikaisemmin veljesten päiväkirjojen kuudennessa osassa (2008). Teoksen kuvat
on maalattu hienolle englantilaiselle 1830-luvun kartongille. Kahta pienempää
lukuun ottamatta kartongin kappaleet ovat 22,6–23 cm korkeita ja 15,3–15,8
cm leveitä. Vain kahdesta kuvasta voi sanoa varmasti, että ne ovat Magnuksen
tekemiä, koska hän on signeerannut ne: Magn. von Wright pinx. Muuten kuvista
ei tiedetä, mikä on kenenkin tekemä.

Kuvatauluissa on mm. heinäkasveja, saroja, kiurunkannuksia, maksaruohoja,
hierakoita, kohokkeja, tähtimöitä, neilikoita, hanhikkeja, kurjenpolvia,
apiloita, virnoja, lemmikkejä, tädykkeitä, maitikoita ja kellokukkia. Suurin
osa kasveista on siis varsin vaatimattoman näköisiä, mutta niidenkin kuvat
ovat huikaisevan taidokkaita, ja akvarellien värit ovat säilyneet museon
varastojen pimeydessä haalistumattomina.



Nordenstamin kirjassa on teksti vasemmalla ja kuva oikealla sivulla. Jokaisesta
lajista on kerrottu sen latinankielinen nimi tai nimiä, ruotsinkielinen nimi
synonyymeineen sekä heimo. 7–30 rivillä on kuvattu kasvin ominaisuuksia ja
levinneisyys Pohjoismaissa tai Euroopassa. Suurin osa kasveista esiintyy myös
Suomessa, mutta muutamat ovat harvinaisia Ruotsissakin. Useissa teksteissä
kerrotaan myös Carl von Linnén ja muiden kasvitieteilijöiden antamista
nimistä ja julkaisuista, joissa kyseinen kasvi on mainittu. Sivun alareunassa
on vielä petiitillä painettuna kommentteja itse planssista ja sen takapuolella
mahdollisesti olevista merkinnöistä; nämä ovat taiteilijan tai jonkun muun
henkilön lyijykynällä kirjoittamia kasvien latinankielisiä nimiä.

Bröderna von Wrights växter-teoksen kuvat tuovat elävästi mieleen ne
prässätyt ja kuivatut kasvit, joita lukemattomat oppilassukupolvet ovat
joutuneet keräämään keskikoulussa, mutta akvarelleissa kukinnot, lehdet ja
juuret näyttävät kolmiulotteisilta ja eläviltä. Melkein kaikkiin
plansseihin on lisätty kasvin alapuolelle tai sivulle pieniä yksityiskohtia
kuten kukinnon osia ja siemeniä. Koska kasvit on kuvattu luonnollisessa koossa,
pienet kasvit mahtuvat kartongille kokonaan sellaisenaan tai taitettuina, mutta
isoimmista kasveista on kuvattu vain kukkiva oksa tai vain tyvi ja latva.
Useimmat kuvat ovat kokonaan väritettyjä, mutta muutamista osa on jätetty
lyijykynäpiirrokseksi ja osa väritetty. Kahdesta lajista – Silene uniflora,
strandglim eli merikohokki ja Rubus fruticosus, björnbär eli karhunvatukka –
on jostakin syystä maalattu kaksi kuvaa, ja näiden teksti on vain toisen kuvan
yhteydessä.

Nordenstamin kirjaan tutustuttuani sanon, niin kuin Nils Johan Andersson on 1849
Botaniska Notiser -julkaisuun kirjoittanut:– – ”att hittills intet
vetenskapligt planchverk utkommit, som vågar mäta sig  med de af Hrr Wright
utförde plancher”, ja uskallan lisätä, että vieläkin kuvat etsivät
vertaisiaan.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/