Agricolan kirja-arvostelut: Muistelua Göstasta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Henna Karppinen-Kummunmäki <hkarpp at utu.fi> FM, tutkija, Kulttuurihistoria,
Turun Yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Forss, Timo Kalevi: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin Dynamo. Into
Kustannus, 2017. 368 sivua.


Muistelua Göstasta
---------------------------------------------------------

Elämäkerta sisältää paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia persoonallisesta
musiikin monitoimimiehestä, mutta valitettavasti käsittely jää
pintapuoliseksi, eikä kaikkea aiheen potentiaalia ole hyödynnetty. Kirjaa
voisi luonnehtia pitkäksi takahuonekeskusteluksi, jossa alaa vähemmän tunteva
lukija tuntee helposti itsensä ulkopuoliseksi.

Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin Dynamoon toimittaja-muusikko Timo
Kalevi Forssin kirjoittama elämäkerta suomalaisen rockmusiikin omaperäisestä
persoonallisuudesta Gösta Sundqvistista (1957–2003). Kirja on siten jatkumoa
tämän vuoden aikana ilmestyneille (mies)muusikkoelämäkerroille.

Kirjan rakenne on kronologis-temaattinen. Teos on jaettu neljään osioon
otsikoilla ”Matkalla maineeseen”, ”Suosion huipulla”, ”Sivuprojekteja
ja tehotuotantoa” sekä ”Grande Finale”. Osiot sisältävät temaattisia
lukuja liittyen Sundqvistin muusikkouteen ja muuhun työuraan, bändin
keikkailemattomuuteen, sovittaja-laulaja-musiikintekijän rooleihin,
radio-ohjelmiin ja niin edelleen. Lisäksi jokainen luku sisältää yhden Leevi
and the Leavingsin levyn esittelyn aikajärjestyksessä. Tällainen
kirjoitustekninen ratkaisu tuo tekstiin hieman poukkoilua, mutta ei kuitenkaan
häiritsevästi. Sen sijaan levyesittelyt muistuttavat lähinnä levyarvioita,
ja ovat siten hyvin puuduttavaa luettavaa. Epäselväksi jää myös, ovatko
levyjen kappaleista esitellyt tulkinnat Forssin omia vai aiemmin ilmestyneistä
levyarvioista tehtyjä koonteja. Kirjan lopussa on Leevi and the Leavings
diskografia sekä listaukset Sundqvistin muusta musiikkituotannosta sekä
kirjallisuusluettelo.



Kuva: Suuteleminen kielletty on Leevi and the Leavings -yhtyeen ensimmäinen
albumi vuodelta 1980. Kerro terveiset lapsille ja Pohjois-Karjala single
ilmestyi 1986.

Kirjan kuvitukseen kuuluu kaksi värikuvaliitettä, joissa toisessa on
tilannekuvia Sundqvistista ja Leevi and the Leavings-bändistä. Toinen
kuvaliite sisältää levyjen kansikuvia. Kirjan kannessa komeilee
mustavalkoinen lähikuva parrakkaan Gösta Sundqvistin kasvoista. En tiedä,
onko kyseessä kustannuskysymys, mutta mielestäni kuvitus olisi palvellut
lukijaa tekstin ohessa, ei erillisenä liitteenä. Nyt ne jäävät hieman
irtonaiseksi asiayhteydestään.

Monitahoinen Gösta Sundqvist

Turun Taiteiden yössä järjestetyssä haastattelussa 2017 Forss totesi, että
hän halusi tehdä nimenomaan julkisen elämäkerran keskittyen Sundqvistin
uraan musiikintekijänä. Tämä ratkaisu on mielestäni oikein hyvä, mutta
toteutus ei ole täysin onnistunut. Elämäkerta sisältää runsaasti
mielenkiintoisia yksityiskohtia Sundqvistin elämästä ja bändin vaiheista.
Lisäksi perehdytään myös hänen sivuprojekteihinsa Ylen radiotoimittajana ja
jalkapalloseura Johanneksen Dynamon valmentajana.



Kuva: Leevi and the Leavings ”Raparperitaivas” videolla.

Kulttuurihistorian näkökulmasta katsottuna on merkittävää se, kuinka
Sundqvist otti sanoituksissaan kantaa moniin yhteiskunnallisiin ja jopa aikaansa
edellä oleviin aiheisiin, kuten seksuaalivähemmistöihin, ympäristön
suojeluun ja yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Nämä aiheet kuitenkin kuitataan
kirjassa muutamalla lauseella. Tämä saa kulttuurintutkijan kerta toisensa
jälkeen ärtymään tekstiä lukiessa. Mielestäni juuri tällaisessa
elämäkerrassa pitäisi nimenomaan sitoa kohteensa merkitys suurempaan
asiayhteyteen, kulttuuriseen ja historialliseen kontekstiin. Nyt Sundqvistin
merkitys suomalaiselle rockmusiikille jää oikeastaan lukemattomien
anekdoottien alle. Jonkin verran hänen musiikillista perintöään pohditaan
kirjan viimeisessä luvussa, jossa nuoremman polven musiikintekijät, kuten
Paula Vesala, Olavi Uusivirta ja Jouni Hynynen, pääsevät kertomaan
suhteestaan Sundqvistin musiikkiin. Tämäkin pohdinta jää kuitenkin hyvin
yleiselle tasolle.

Elämäkertakirjoittaja: kaveri vai ulkopuolinen tarkkailija?

Toinen ammattitutkijaa hämmentävä kirjoitustekninen seikka on se, että
Sundqvistin lähipiiriä, bändikavereita ja yhteistyökumppaneita siteerataan
pitkiä pätkiä tekstissä, mutta ne on upotettu Forssin oman tekstin joukkoon,
kylläkin lainausmerkeillä varustettuna. Kirjallisuusluettelosta ei käy ilmi,
ovatko nämä haastattelut Forssin itsensä tekemiä tai poimittu jostain
aiemmin julkaistusta haastatteluista. Sundqvistin ajatusmaailmaan lukija
pääsee käsiksi lehtihaastettujen kautta. Nämä lainaukset on kuitenkin
erotettu muusta tekstistä. Tällainen ratkaisu luo lukijalle kuvan, että Forss
asettaa itsensä niin sanotusti samalle viivalle muiden aikalaiskommentoijien
kanssa. Hän on myös muusikko, ei ulkopuolinen tutkija, joka muistelee muiden
tavoin muusikkopersoona Gösta Sundqvistia. (Forss ei omien sanojensa mukaan
kylläkään tavannut Sundqvistia kuin kerran.)

Tämä mielikuva korostuu entisestään sillä, ettei Forssin kirjoitustyyli
juuri eroa haastatteluaineistojen tyylistä. Tämä, ja kirjan kohdehenkilön
systemaattinen kutsuminen Göstaksi, osaltaan luo lämminhenkistä ja kepeää
tunnelmaa, vaikka täysin kritiikittömästi Forss ei kirjansa kohteeseen
suhtaudukaan. Tekstin tyyli on siis sympaattinen, mutta toisaalta myös
vieraannuttava. Kirja on muusikoiden välinen keskustelu- ja muistelutuokio.
Peruslukija voi kokea itsensä ulkopuoliseksi, koska käytetty slangi ei
välttämättä aukene missään vaiheessa.

Toki kirja sisältää myös aivan hykerryttäviä juttuja, jotka naurattavat.
On suorastaan hilpeätä, miten keikkailemattomuudestaan tunnettu
Leavings-keulahahmo moittii Soundin haastattelussa 1993 keikkamuusikoita
todellisuudesta vieraantuneiksi, jotka eivät osaa kasvaa aikuisiksi ja vain
notkuvat pubeissa tai reissaavat pitkin maata keikkabussilla. (s. 190)
Vähänkään alan kanssa tekemisissä olevat lukijat löytävät tästä
kommentista kosketuspintaa. Ja tietenkin kirjan lukuisat yksityiskohdat ovat jo
itsessään mielenkiintoisia. Esimerkiksi se, että keikkailemattomuudestaan
tunnettu Leevi and the Leavings teki kuitenkin yhden live-esiintymisen
(tavallaan) Iittalassa vuonna 1978. Yleisön teinien joukossa oli myös muuan
Aki Sirkesalo.



Kuva: Gösta Sundqvist Elina Kivihalmeen dokumenttifilmissä 1990.

Muusikoiden keskinäistä muistelua

Tätä kirjaa voisi luonnehtia noin 350-sivuiseksi takahuonekeskusteluksi. Olen
ollut vastaavissa tilanteissa vuosien varrella itsekin mukana, ja kuten
niissäkin, myös tätä kirjaa lukiessa tuli aavistuksen verran ulkopuolinen
olo. Hyvä jos ymmärsin kolmanneksen siitä, mistä puhutaan. Tämä
elämäkerta on mielestäni suunnattu alan ammattilaisille, muusikoille ja
muuten aiheeseen hyvin perehtyneille harrastajille. Niin sanotulle suurelle
yleisölle kirja jää etäiseksi. Tämä on sääli, sillä elämäkerta
sisältää runsaasti mielenkiintoisia juttuja omaperäisestä
musiikkipersoonasta, jonka musiikkituotanto on osa kaikkien suomalaisten,
ainakin noin 30-vuotiaiden ja sitä vanhempien, kokemusmaailmaa. Potentiaalia
loistavaan elämäkertaa olisi siten ollut. On ikävää, ettei tätä ole
hyödynnetty täysin.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/