Tampere, Väitös: Augusti filii et filiae : The Role of Antonine Offspring in Negotiations of Roman Imperial and Local Power

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Augusti filii et filiae : The Role of Antonine Offspring in
Negotiations of Roman Imperial and Local Power

Tampere, Kalevantie 4
13.1.2018 klo 12:00
---------------------------------------------------------

FM Sanna Joskan väitöstilaisuus

Augusti filii et filiae : The Role of Antonine Offspring in Negotiations of
Roman Imperial and Local Power (Keisarin pojat ja tyttäret: Antoninusten
keisariperheen jälkeläisten rooli neuvottelussa Rooman keisarillisesta ja
paikallisesta vallasta)

Väitöskirja kuuluu historian alaan.

Vastaväittäjänä on professori Tim Parkin (Melbournen yliopisto, Australia).
Kustoksena toimii dosentti Katariina Mustakallio.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Keisariperheen jälkeläiset osana vallan kuvastoa Rooman valtakunnassa

Yhteiskuntien valtarakenteet näyttäytyvät perinteisessä
historiankirjoituksessa usein miesten hallitsemina ja yksinkertaistettuina
hallitsijan ja alamaisen suhteeksi. Valtarakenteet ovat kuitenkin paljon
monisyisempiä yhteiskunnallisia ilmiöitä, kun niitä katsotaan eri
näkökulmista ja otetaan huomioon vallan sivujuonteet. Yhteiskunnallisen vallan
käyttöön, määrittelyyn ja esittämiseen osallistuvat vallanpitäjien
lisäksi myös alamaiset. Tässä tutkimuksessa näkökulmana valtaan ja sen
määrittelyyn ovat lapset ja jälkeläisten merkitys.

    

Väitöskirja käsittelee valtasuhteiden ja sosiaalisen aseman määrittelyä ja
rakentamista Rooman valtakunnassa. Tutkin, kuinka valtaa ja asemaa
määriteltiin keisariperheen jälkeläisistä tehtyjen kuvausten kautta.
Tutkimuskysymystä tarkastellaan kahdelta tasolta: kuinka Rooman keisari rakensi
ja oikeutti valtaansa, ja kuinka keisarin alamaiset kaikkialla valtakunnassa
määrittelivät omaa valtaansa sekä asemaansa suhteessa keisarikunnan
valtarakenteisin. Tutkimukseni keskittyy 100-lukuun ja käsittelee vuosina
138-192 jKr. Roomaa hallinneen Antoninusten keisariperheen lapsia.
Lähdeaineisto koostuu numismaattisista, kirjallisista ja monumentaalisista
lähteistä. Väitöstutkimukseni osoittaa, että lasten kuvauksia
käyttämällä voitiin tehokkaasti ilmaista ja määritellä valtaa niin
keisarin kuin paikallisyhteisön tasolla.

Väitöstutkimukseni lasten roolista yhteiskunnallisen vallan välineinä
osallistuu keskusteluun lapsuuden, lasten ja jälkeläisten merkityksestä
yhteiskunnassa. Lasten käyttö osana vallan määrittelyä tuo myös
perhesuhteet, eri ikäkaudet ja sukupuolen osaksi vallan kuvastoa, jossa niillä
ei perinteisesti nähdä olevan roolia. Tutkimukseni on myös ensimmäinen,
jossa analysoidaan kattavasti keisariperheen jälkeläisten roolia osana paitsi
keisarin, myös tämän alamaisten vallan ja aseman rakentamista. Tutkimus avaa
näkökulmia keskusvallan ja paikallisyhteisön välisiin ja sisäisiin
valtarakenteisiin ja tekee näkyväksi niiden monenlaisen kuvaston.  

                                        
 ******

Joskan väitöskirja ilmestyy omakustanteena, Tampere 2017. Väitöskirjan
tilausosoite: sanna.joska at uta.fi, 0405323874

Alkaa: 13.1.2018
Alkaa kello: 12.00
Paikka: Päätalo, luentosali A1, Kalevantie 4 
Järjestäjä(t): Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

 

***

Väitöskirja käsittelee valtasuhteiden ja sosiaalisen aseman määrittelyä ja
rakentamista Rooman valtakunnassa. Tarkastelu tapahtuu keisariperheen
jälkeläisistä tehtyjen kuvausten kautta, mikä tarjoaa uuden näkökulman
Rooman keisariajan sosiaalihistoriaan. Väitöskirjan tutkimuskysymyksenä on,
kuinka valtaa ja asemaa määriteltiin julkisissa representaatioissa.
Tutkimuskysymystä tarkastellaan kahdelta tasolta: kuinka Rooman keisari rakensi
ja oikeutti valtaansa ja asemaansa valtakunnan huipulla kuvaamalla lapsiaan, ja
kuinka keisarin alamaiset kaikkialla valtakunnassa määrittelivät omaa
asemaansa suhteessa keisarikunnan valtarakenteisin keisarin lapsista tehtyjen
kuvausten kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti viestinnän suuntia
keisarilta alamaisille ja alamaisilta keisarille sekä toisille alamaisille.
Tutkimus lähtee siitä oletuksesta, että käyttämällä keisarin lapsia
vallan ja aseman osoittamiseen voidaan viestiä niistä jotakin sellaista, mitä
pelkkää keisaria kuvaamalla ei voida tuoda ilmi. Lasten käyttö osana vallan
ja aseman kuvauksia oli tietoista toimintaa, jonka syitä tutkimus selvittää. 

Tutkimuksessa tarkastellaan numismaattisia lähteitä (kolikoita ja mitaleita),
julkisia monumentteja (piirtokirjoituksia ja veistoksia) sekä kirjallisia
lähteitä. Monipuolisen aineiston kautta voidaan tavoittaa kokonaisvaltainen
käsitys siitä, kuinka keisariperheen lapsia käytettiin vallan ja aseman
osoittamisen välineenä. Väitöskirja on laadullinen tapaustutkimus, jonka
kohteeksi on valittu yksi keisarillisen Rooman dynastioista, Antoninusten
dynastia (138-192 jKr.). Dynastian valtakausi on erityinen tutkimuskohde useiden
perheeseen syntyneiden tai adoptoitujen lasten ja näistä säilyneiden
monipuolisten lähteiden takia, mutta myös, koska aikakausi edustaa siirtymää
adoptiokeisareiden ajasta biologiseen vallan periytymiseen. Vallanperimystä
leimaa kuitenkin epävarmuus, mikä tekee dynastian rakennusprosessista ja
keisarin alamaisten reaktioista siihen valaisevan tarkastelukohteen. 

Keisarin lasten käyttöä vallan ja aseman osoittamisen välineenä
tarkastellaan tutkimuksessa useasta näkökulmasta. Näitä ovat pienten lasten
ja lapsiryhmien käyttö representaation välineenä, vallanperijöiden ja
keisarinnaksi nostettujen lasten kuvaukset, sekä lapsuuden rajautuminen
kuolemaan tai aikuisuuteen. Tutkimuksessa lapsuus käsitetään ikäkautena
ennen aikuisuutta, mutta myös vanhempien ja lasten välisenä suhteena.
Tutkimus osoittaa, että tärkeimmät yhteiskunnalliset ryhmät, joille keisarin
valtaa osoitettiin jälkeläisten kuvia käyttämällä olivat
senaattorisäätyjen jäsenet, sotilaat ja Rooman kaupungin plebeiji-väestö,
joka edusti symbolisesti koko valtakunnan väestöä. Alamaisten joukosta
nousevat esille tietyt ryhmät, jotka valitsivat keisareiden lapset välineiksi
valtansa ja asemansa rakentamiseen. Näitä olivat etenkin provinssien
paikallinen eliitti eli julkista valtaa käyttävät neuvostojen jäsenet,
senaattorisäätyyn kuuluvat valtakunnan kreikankieliseltä alueelta kotoisin
olleet yksityishenkilöt ja paikalliset virkamiehet. Tutkimus myös osoittaa,
että keisareiden lasten kuvaukset olivat osa Rooman imperialistisia
pyrkimyksiä. 

Tutkimus todistaa jälkeläisten merkityksen vallan ja aseman osoittamisessa
Antoninusten ajalla. Tutkimus osoittaa, että lasten käyttö osana keisari
Antoninus Piuksen ja Marcus Aureliuksen politiikkaa oli laajempaa ja
monipuolisempaa, kuin aikaisemmassa tutkimuksessa on tunnistettu. Lasten
käyttö osana dynastisen vallan oikeuttamista tarkoitti vanhemmuuden, perheen
ja eri ikäkausiin liittyvän kaikkien roomalaisen kulttuurin piirissä olleiden
jakaman yhteiskunnallisen kuvaston hyödyntämistä ja näiden käyttö teki
viestistä tehokkaamman. Tutkimus on ensimmäinen, jossa analysoidaan kattavasti
keisariperheen jälkeläisten käyttöä osana keisarin alamaisten vallan ja
aseman rakentamista. Lasten kuvausten käyttö oli harvinaista verrattuna
keisarin kuvaamiseen, mikä teki siitä alamaisille erinomaisen keinon
erottautua paikallisyhteisössään ja viestiä läheisestä suhteesta
keisariperheeseen. Lasten kuvaaminen oli tehokas väline sekä keisareille että
näiden alamaisille.


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/