[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ei se laatu vaan se määrä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Maiju Wuokko <maiju.wuokko at helsinki.fi> Yliopistonlehtori (sijainen), FT,
Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hand, David J.: Tilastot. Lyhyet johdatukset 2 (Statistics: A Very Short
Introduction). Kääntänyt Veli-Pekka Ketola. Art House Oy, 2017. 148 sivua.


Ei se laatu vaan se määrä
---------------------------------------------------------

Tilastotieteen professorin lyhyt johdatus alansa saloihin avaa siihen
vihkiytymättömän silmiä, mutta saattaa aiheuttaa huimausta

Lontoon Imperial Collegen tilastotieteen professorilla David J. Handilla on
kunnianhimoinen tavoite. Hänen kirjoittamansa Tilastot pyrkii tarjoamaan
aiheeseen vihkiytymättömälle lukijalle helposti omaksuttavan, mutta kattavan
läpileikkauksen nykyaikaisen tilastotieteen perusajatuksista. Kirjanen kuuluu
Art House -kustantamon Lyhyet johdatukset -sarjaan, jossa on toistaiseksi
julkaistu kolme nimensä mukaisesti lyhyttä noin 150-200-sivuista tiedekirjaa:
tilastojen lisäksi ne käsittelevät lääkkeitä ja dinosauruksia.

Takakansitekstin mukaan ”kirja ei vaadi lukijalta matemaattisia tietoja tai
taitoja, vaan se selostaa ymmärrettävästi, kuinka tilastotiede toimii ja
kuinka tilastoja voidaan tulkita”. Alkusanoissaan Hand itse kertoo
yrittävänsä ”tuoda esiin tilastotieteen filosofian, ideoiden, työkalujen
ja menetelmien luonteen” ja haluavansa saada lukijan ymmärtämään, ”miten
moderni tilastotiede toimii, kuinka tärkeä se on ja varsinkin miksi se on niin
tärkeä”.

Miten Hand sitten suoriutuu itselleen asettamastaan vaativasta tehtävästä?
Nähdäkseni tyydyttävästi, muttei täysin. (Myönnettäköön, että arvio
riippuu paljolti siitä, mitä tarkoitetaan modernin tilastotieteen toiminnan
”ymmärtämisellä”.) Kirjan lyhyys luonnollisesti selittää paljon sitä,
ettei lopputulos ole täydellinen. Ohut kirjanen ei millään voi antaa kuin
pintapuolisen silmäyksen kokonaisen tieteenalan periaatteisiin ja
käytäntöön. Samalla lyhyys on tietysti myös etu: Tilastoihin on vaivaton
tarttua eikä kirjan parissa ehdi tuskastua, vaikka itse asiasisältö
saattaisikin tuntua paikoitellen vaikealta.



Handin johtotähtenä on ajatus tilastotieteestä yhtenäisenä
ajatusrakennelmana sen sijaan, että se olisi hajanainen kokoelma yksittäisiä
menetelmiä. Tätä konkretisoidakseen Hand pyrkii selostamaan tilastotieteen
taustalla vaikuttavia periaatteita ja tilastollisten ideoiden välisiä
suhteita. Toinen teoksen läpi kantava teema on tilastotieteen sivuuttamaton
merkitys nykymaailmassa. Havainnollistamalla erilaisia tilastotieteen
sovelluskohteita ja -tapoja Hand osoittaa, että tilastotiede ja sen työkalut
vaikuttavat elämäämme mitä moninaisimmin tavoin, vaikkei sitä
välttämättä ensi ajattelemalta aina hoksaisi.

Hand tarjoaa runollisia kiteytyksiä edustamansa tieteenalan roolista: se auttaa
”näkemään meitä ympäröivän maailman usvan ja epäjärjestyksen läpi,
ymmärtämään niiden takana olevaa todellisuutta”. Tilastotiede on
”tekniikkaa epävarmuuden käsittelemiseksi”, ”tuntemattomaan
perehtymistä” ja ”löytämisen taidetta”, joka ”auttaa meitä
paljastamaan meitä ympäröivän maailmankaikkeuden salaisuudet” ja ”tekee
ymmärtämisen mahdolliseksi”.

Lintuperspektiivi tilastoihin

Kaltaiselleni, siis tilastotieteeseen vain alkeiden tasolla perehtyneelle mutta
sen paremmasta ymmärtämisestä kiinnostuneelle, lukijalle juuri Handin
tarjoama lintuperspektiivi on kirjan parasta antia. Kiteytyksissä
tilastotieteen merkityksestä ja konkretisoinneissa sen käyttökohteista
kuvastuu epäilemättä Handin pitkä kokemus tilastotieteen opettajana, jota
lukuisat opiskelijapolvet ovat auttaneet hiomaan esiin tieteenalansa ytimen.

Tilastot ei rajoitu pelkäksi ylätason maalailuksi, vaan Hand selittää myös
tilastotieteen keskeisimpiä käsitteitä ja perusideoita. Osa selityksistä
tulee kirjan alussa, osa pitkin matkaa tekstin seassa. Varsinkin
peruskäsitteitä koskevat kuvaukset ovat havainnollisia ja helppotajuisia ja
toimivin esimerkein ryyditettyjä. Aivan kaikkia peruskäsitteitä ei
valitettavasti huomata avata. Esimerkiksi niinkin keskeinen termi kuin
perusjoukko jää selitystä vaille. Kirjaan täysin vailla pohjatietoja
tarttuvan lukijan kannattanee Handin havainnollisuudesta huolimatta kerrata
määritelmät muualtakin, esimerkiksi KvantiMOTV-sivustolta. 

Peruskäsitteiden lisäksi Hand esittelee yksinkertaisia tapoja tarkastella
lukujen välisiä suhteita ja yhdistellä niitä, kuten erilaiset keskiarvot (ja
niiden väliset erot!), hajonnat, vinoudet ja kvantiilit. Hän jatkaa
erittelemällä hyvän datan keruun periaatteita ja datan keruun ongelmakohtia.
Omat lukunsa on omistettu todennäköisyyslaskennan perusteille, estimoinnille
ja päättelemiselle sekä tilastollisille malleille.



Kuva: Sir William Petty (1623-1687) oli taloustieteilijä joka käytti
varhaisia tilastollisia menetelmiä analysoidakseen väestötieteellistä
tietoa.

Nämä kolme lukua lienevät kirjan haasteellisimmat, monessa mielessä. Täysin
vailla ennakkotietoja olevalle lukijalle ne voivat olla hankalasti
omaksuttavissa, vaikka Hand pyrkii parhaansa mukaan olemaan hyvin
havainnollinen. Tilastotieteeseen enemmän perehtyneelle lukijalle ne taas
eivät välttämättä tarjoa mitään oleellista uutta.

Kohderyhmä tuntuu ylipäätään Tilastojen suurimmalta ongelmakohdalta. Varsin
rajallisesta sivumäärästä osa tuhlataan nähdäkseni aivan turhaan, kun Hand
pyrkii vakuuttelemaan lukijalleen, että tilastotiede on tärkeää ja
kiinnostavaa. Lukijalle, joka jo lähtökohtaisesti hyväksyy ajatuksen
tilastotieteen merkityksestä ja haluaa vain oppia ymmärtämään sitä
paremmin, vakuuttelut ovat tarpeettomia. Luottaisin ehkä enemmän
lukijakuntaani ja siihen, että se osaa jo kirjaan tarttuessaan arvostaa
tilastotiedettä ja juuri siksi haluaa perehtyä siihen.

Hand lienee tietysti suunnannut nämä osiot yleisölle, joka suhtautuu
tilastotieteeseen epäilyksellä esimerkiksi tilastotiedon väärinkäytön
takia. Hän pitää luonnollisena epäluuloa sellaista kohtaan, mitä ei
ymmärrä. Sinänsä ihailtavan idealistisesti Hand pitää ratkaisuna
ennakkoluuloihin pääsemistä eroon ymmärtämisen puutteesta (s. 18). On
kuitenkin vaikea kuvitella, että kirjaan tarttuisi joku tilastoihin
epäilevästi, peräti vihamielisesti suhtautuva lukija, jonka ennakkoluulot
tämä johdatus voisi murtaa ja muuttaa ihailuksi.

Hand haluaa myös kiihkeästi torjua vallitseviksi otaksumiaan mutta
vanhentuneita pitämiään käsityksiä tieteenalan luonteesta. Ainakin itseäni
kuitenkin lähinnä ärsyttävät toistuvat vastakkainasettelut entisaikojen
pölyisen puurtamisen ja numeroiden pyörittelyn sekä tietokoneavusteisen,
”haltioituneen” nykyaikaisen tilastotieteen välillä. Epäilemättä
suurella yleisöllä voi olla harhakäsityksiä tilastotieteen luonteesta ja sen
tärkeys ja jännittävyys saatetaan herkästi aliarvioida. On myös helppo
käsittää, että tietokoneiden laskentatehon lisääntyminen on todella
mullistanut koko tieteenalan. Mutta miksi tilastotiede olisi silti menneinä
vuosikymmeninäkään ollut pitkästyttävää ja kuivaa? Eikö alan perusajatus
ja -filosofia kuitenkin periydy aiemmilta ajoilta, vaikka työvälineet olisivat
sittemmin ottaneet huiman askeleen eteenpäin?


Kuva: John Grauntin Natural and Political Observations Made Upon the Bills of
Mortality, 1662 listaa kuolinsyitä Lontoossa 1600-luvulla.

Vielä täytyy hieman kummastella takakansitekstin väittämää siitä, ettei
kirja vaadi lukijalta matemaattisia tietoja tai taitoja. Hivenen ylimielistä on
esimerkiksi olettaa, että sivuilla 18-19 esitetyissä harhaanjohtavissa
väitteissä piilevät ajatusvirheet tai väärinkäsitykset olisivat kaikille
itsestään selviä tai Handin sanoin ”alkeellisia”.

Paikoitellen teksti on niin teknisluontoista, että pelkällä
koulumatematiikalla tai ilman aiempaa tilastotieteeseen perehtymistä on vaikea
pysyä perässä. Ensi lukemalta ei välttämättä jokaiselle lukijalle avaudu
esimerkiksi katkelma

”[j]os tietäisimme parametrin todellisen arvon, voisimme laskea mille tahansa
estimoidulle arvolle estimaatin ja todellisen arvon toiseen korotetun erotuksen
(neliövirheen). Toiseen korottaminen on hyödyllistä muun muassa siksi, että
tulos on aina positiivinen. Koska estimaatti itse on otoksesta toiseen
vaihteleva satunnaismuuttuja, myös toiseen korotettu virhe on
satunnaismuuttuja. Satunnaismuuttujalla on jakauma, ja keskineliövirhe on
yksinkertaisesti tämän jakauman keskiarvo …” (s. 104).

Onneksi Tilastoja voi lukea monella eri tavalla. Halutessaan voi joko pysähtyä
pureskelemaan ja todella sisäistämään kaiken lukemansa tai sitten keskittyä
niihin teemoihin, jotka ovat juuri itselle oleellisia ja helpoimmin
omaksuttavissa. Todennäköisesti jotain jää kirjasta muhimaan mielen
perukoille joka tapauksessa. Ja kuten Hand toteaa (s. 74-75), uuden kielen –
tässä tapauksessa todennäköisyyden kielen – ymmärtäminen vaatii aina
ponnistelua. Haasteisiin ei siis kannata luovuttaa, vaan jatkaa perehtymistä
tilastotieteen saloihin, kuten ainakin allekirjoittanut aikoo tehdä. 

Kaiken kaikkiaan David J. Handin Tilastot on helposti lähestyttävä ja
lyhyydellään lukemiseen kannustava johdatus tilastotieteen kiinnostavaan
maailmaan. Se ei ehkä tarjoa suuria oivalluksia alaan jo vihkiytyneelle, mutta
tarjoaa yleissivistävän ja uusia näkökulmia avartavan pikakatsauksen sille,
jolla ei ennestään ole tilastotieteestä kovin syvällistä käsitystä.
Vailla mitään lähtötietoja olevalle lukijalle Tilastot saattaa paikoitellen
aiheuttaa huimausta, mutta niinhän ennestään tuntemattoman äärellä usein
käy.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/