[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Matkalla 1700-luvun lopun Euroopassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Johanna Ilmakunnas <johanna.ilmakunnas at utu.fi> professori, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hisinger, Mikael: Halki vanhan Euroopan – Matkapäiväkirja 1783–1784. SKS,
2012. 307 sivua.
Hisinger, Mikael: Resedagbok från Europa 1783–1784. SLS, 2015. 390 sivua.


Matkalla 1700-luvun lopun Euroopassa
---------------------------------------------------------

Mikael Hisinger (1758–1829) kirjoittaa päiväkirjassaan Euroopan
kiertomatkalta 1783–1784 kaivoksista ja linnoituksista, taiteesta,
puutarhoista, kaupungeista ja muistomerkeistä. Hisinger kirjoittaa myös
matkustamisen arjesta, säästä, tapaamistaan ihmisistä ja syömistään
aterioista. Matkapäiväkirja on ilmestynyt alkukielellä ruotsiksi sekä
suomeksi käännettynä. Suomen- ja ruotsinkielisten laitosten vertailu
paljastaa myös lähdejulkaisujen karikoita.

Kesällä 1783 Ruotsin Kuninkaallisen Linnoituskunnan (Kungliga Fortifikationen)
luutnantti, vapaaherra Mikael Hisinger, lähti kiertomatkalle Eurooppaan.
Hisinger oli vauraan ruukinpatruunan ja Inkoon Fagervikin ruukinkartanon
omistajan Johan Hisingin (aateloituna 1770 Hisinger) ainoa poika.
Matkaseuralaisena 24-vuotiaalla Mikael Hisingerillä oli linnoitusarkkitehti,
luutnantti Erik Råberg. Matka liittyy matkustamisen pitkään traditioon, jolla
viimeisteltiin yläluokan poikien kasvatus ja koulutus. Hisingerin matkan
tarkoituksena oli myös perehtyä Euroopan linnoituksiin ja kaivostoimintaan,
mikä näkyykin päiväkirjan sivuilla. Lisäksi Hisinger vieraili kuuluisissa
puistoissa ja puutarhoissa, jotka kiinnostivat häntä itseään. Myöhemmin
hän perusti Fagervikiin kunnianhimoiset ja eurooppalaisten esikuvien mukaiset
puutarhat, joista voi lukea tarkemmin Irma Lounatvuoden toimittamasta teoksesta
Fagervikin puutarhojen vuosisadat (SKS 2004) / Fagervik: Trädgårdskonst i
bruksmiljö (SLS 2004).

Kansallismuseon intendentti ja useita kulttuurihistoriallisia teoksia
kirjoittanut ja toimittanut Jouni Kuurne on suomentanut ja toimittanut Mikael
Hisingerin matkapäiväkirjan (SKS 2012). Lisäksi Kuurne on toimittanut
yhdessä kulttuurihistorioitsija ja SLS:ssa Zacharias Topeliuksen koottujen
teosten toimituspäällikkö Märtha Norrbackin kanssa päivänkirjan
alkuperäisen, ruotsinkielisen version (SLS 2015). Hisingerin päiväkirja
ansaitsee tulla julkaistuksi nimenomaan siksi, että se on hyvin tyypillinen
aikansa kirjallinen tuote, ja kertoo paljon 1700-luvun kosmopoliittisesta
kulttuurista, johon myös uusimaalaisen ruukinpatruunan poika kuului.

Matkakirjallisuuden ja grand tourin perinne

Hisingerin matkapäiväkirja kuuluu laajempaan perinteeseen suurista
kiertomatkoista tai opintomatkoista eli grand toureista, joille
aatelisnuorukaiset ja vauraat porvarispojat lähtivät kaikkialta Euroopasta.
Ehkä kaikkein innokkaimmin matkustivat britit, joiden tärkein kohde oli
Italia, kun taas ruotsalaisten keskeinen määränpää oli Italian lisäksi
Ranska, erityisesti Pariisi. Useita vuosia kestäneet matkan viimeistelivät
aatelisnuorukaisten kasvatuksen ja koulutuksen antamalla mahdollisuuden tutustua
Euroopan sosieteetteihin, kaupunkeihin ja maaseudun elämään. Matkoilla
kirjoitettiin päiväkirjaa, jonka tarkoituksena oli palauttaa myöhemmin
mieleen paikat, ihmiset ja kokemukset. Myös matkakokemusten jakaminen muiden
kanssa oli tärkeää ja matkapäiväkirjaa kirjoitettiin usein lukija –
ystävä, sukulainen tai kollega – mielessä. Toisinaan kuuluisien paikkojen
kuvaukset kopioitiin julkaistuista matkapäiväkirjoista omiin teksteihin.
Hisinger kirjoitti matkallaan päiväkirjaa ehkäpä juuri siitä syystä, että
sen kirjoittamista oli hänelle alun perin ehdottanut Johan Albrecht
Ehrenström.



Kuva: Katharine Read (1723 - 1778), British Gentlemen in Rome, c.1750 Yale
Center for British Art. Wikimedia Commons.

Matkalla Euroopassa

Hisingerin tutustui matkansa aikana kaivosteollisuuteen, linnoituksiin ja
puistoihin, kaupunkeihin ja luonnonnähtävyyksiin. Matkalaisten reitti kulki
Keski-Ruotsin ruukki- ja kaivosalueilta Falunista Kalmarin ja Karlskronan sekä
Helsingborgin kautta Kööpenhaminaan, Saksaan, Sveitsiin ja Etelä-Ranskaan, ja
sieltä Pariisiin sekä Gentin, Antwerpenin ja Brysselin kautta takaisin Saksaan
ja jälleen Kööpenhaminan kautta takaisin Ruotsiin ja Uudellemaalle. Hisinger
ja Råbergh olivat matkalla puolitoista vuotta, kesästä 1783 jouluun 1784.

Päiväkirjassaan Hisinger kirjoittaa erityisen paljon juuri kaivoksista,
linnoituksista ja puistoista, joihin tutustuminen oli yksin matkan
päätarkoituksista. Hisinger vieraili Ermenonvillessä, jonka englantilaisesta
maisemapuistosta oli 1780-luvulla tullut keskeinen vierailukohde, sillä monien
– heidän joukossaan myös Hisinger – ihailema valistusfilosofi Jean-Jacques
Rousseau oli haudattu puistossa olevalle poppelisaarelle. Ranskan
vallankumouksen aikana Rousseaun ruumis siirrettiin Panthéoniin, mutta
hautamuistomerkki on yhä edelleen Ermenonvillessa. Nîmesissa Hisinger
kirjoitti tarkkaan roomalaisaikaisesta amfiteatterista ja muista
roomalaisaikaisista raunioista. Lillessa Hisinger kuvaili erityisen tarkasti
Vaubanin suunnittelemia linnoituksia. Hisinger ja Råbergh kävivät myös
Alpeilla. Tilaisuuden tullen he tutustuivat matkansa varrella yksityisiin
taidekokoelmiin, jotka olivat avoimia säätyläismatkaajille ennen julkisten
museoiden perustamista.



Kuva: Vaubanin linnoitussuunnitelma Lillessä.

Hisinger ei juurikaan reflektoi omia tunteitaan, eikä kirjoita tarkkaan keitä
ihmisiä tapasi matkalla, millaista ruokaa söi tai millaisissa paikoissa
yöpyi. Sen sijaan hän kirjoittaa infrastruktuurista, kaupunkikuvasta ja
itselleen tärkeistä asioista, joita olivat jo useasti mainitut linnoitukset,
teollisuus ja puistot. Matkan merkitys Hisingerin Fagervikiin perustamalle
puutarhalle oli valtaisa, vaikka aihe ei näkynyt päiväkirjassa ainakaan
kielellisten ilmaisujen tasolla.



Kuva: J. Moreth: Jean-Jacques Rousseaun hauta Ermenonvillessä, 1700-luvun loppu
1800-luvun alku.

Lähdejulkaisu kahdella kielellä

Hisingerin päiväkirjan julkaiseminen kahdella kielellä antaa lukijalle
mahdollisuuden vertailla eroja käännöksen ja alkutekstin toimitustavassa.
Käännös on aina tulkinta, mikä korostuu Hisingerin päiväkirjan kohdalla
erityisen selvästi. Kummassakin versiossa itse päiväkirjateksti vie vain
pienen osan kirjan sivumäärästä. Johdanto, selitykset, sanaselitykset,
hakemistot ja muut paratekstit ovat merkittävät kirjan kokonaisuuden kannalta.
Jouni Kuurneen johdanto asettaa Hisingerin päiväkirjan laajempaa kontekstiin,
mikä on tärkeää. Suomenkielisessä laitoksessa kieli on sujuvaa ja kaikki
soljuu melko mutkattomasti eteenpäin. Kuurne ei ole nähnyt tarpeelliseksi
selvittää kuin äärimmäisen niukasti alkutekstin kielellistä asua, eikä
hän pohdi millään tavalla suomentamisen haasteita. Sen sijaan hän kertoo
tarkasti Hisingerin päiväkirjasta museaalisesta näkökulmasta, sen koosta ja
siinä käytetystä paperilajista lähtien. Materiaalisuutta ei kuitenkaan
pohdita sen tarkemmin.

Ruotsinkielisen teoksen toimitukselliseen aineistoon kuuluu Märtha Norrbackin
kirjoittama osio toimitusperiaatteista. Alkukielisen päiväkirjan toimittaminen
julkaisukuntoon on ollut huomattavasti haastavampi tehtävä kuin sen
suomentaminen sittenkin melko vapaalla kädellä. Kuurne on jättänyt
Hisingerin runsaat ranskakieliset tai ruotsalaistuneet ranskalaisilmaisut
suomennokseen ranskaksi ja lisäksi ne on kursivoitu valmiissa kirjassa. Tämä
korostaa aivan liikaa ranskankielisten sanojen käyttöä, joka oli kuitenkin
hyvin tavallista 1700-luvun matkustavien aatelisten piirissä.
Ruotsinkielisessä tekstissä ranskalaisuudet eivät erotu selkeästi, sillä
ilmaisutapa oli luonteva ja aikakaudelle tyypillinen. Näin suomennos tulee
tahtomattaan korostamaan kielellisiä seikkoja, jotka eivät
originaalitekstissä ole yhtä korostuneessa asemassa. Lisäksi suomennoksessa
menetetään kokonaan aikakauden tapa kirjoittaa, sillä suomennos on tietenkin
2000-luvun suomea eikä 1780-luvun suomea, eikä voisi juuri muuta ollakaan.

On kiinnostavaa huomata, kuinka paljon useammin alkuperäistekstissä on
epäselviä ja hankalia kohtia kuin käännöksessä. Teokset antavat oivallisen
mahdollisuuden pohtia lähdejulkaisujen toimituksellisia periaatteita ja
käännösten merkitystä alkutekstin välittäjinä. On selvää, että
käännöksiä tarvitaan mitä erilaisimmista teksteistä, mutta käännösten
taustalla olevia valintoja olisi syytä pohtia analyyttisesti.

Ruotsinkielisen version kuvitus ja typografia ovat suomenkielistä laitosta
huomattavasti kunnianhimoisemmat, mikä on lukijan ilo. Molemmissa
kieliversioissa on mukana Hisingerin päiväkirjaan tekemät piirustukset, mutta
ruotsinkielisessä kirjassa on laaja kuvitus, joka havainnollistaa lukijalle
päiväkirjatekstille niin keskeisiä linnoituksia ja kaivoksia sekä
kaupunkikuvia ja maisemia. Kuvat tuovat tärkeän lisäulottuvuuden tekstiin. Ne
antavat lukijalle mahdollisuuden nähdä samoja maisemia, puistoja ja kaupunkeja
kuin Hisinger matkallaan, ja kontekstualisoivat näin tekstiä. Hisingerin
matkapäiväkirjassa tärkeässä roolissa on nimenomaan katsominen ja
näkeminen, kokeminen ja tiedon hankkiminen näköhavaintojen perusteella. Näin
kuvitus tuo päiväkirjalle yhden uuden merkittävän lisän ja sitä voi
pitää yhtä merkittävänä osana lähdejulkaisun toimittamista kuin kirjan
runsaita paratekstejä.

Ruotsinkielinen laitos on kaikin puolin huolellisempaa ja tarkempaa työtä kuin
suomennos. Erot näkyvät päiväkirjatekstin toimittamisessa,
toimitusperiaatteiden julkituomisessa, sanaselityksissä ja kuvituksessa samoin
kuin typografisessa suunnittelussa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/