[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kave, Rahko vai Kouko – suomalaisten taruhahmojen pikaopas

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ojanen, Eero: Suomalaiset taruolennot. Minerva Kustannus Oy, 2017. 155 sivua.


Kave, Rahko vai Kouko – suomalaisten taruhahmojen pikaopas
---------------------------------------------------------

Teoksen kirjoittajat Eero Ojanen ja Sirkku Linnea ovat tuoneet kotimaisen
kansanperinteen hahmot kiinnostavasti nykyaikaan. Suomalaiset taruhahmot eivät
lainkaan kalpene kansainvälisessä seurassa, kunhan esitystapa on kiinnostava.
Tästä kirjasta saa pikakoulutuksen kuka-kukin-on-tyyliin, eli syvemmälle ei
mennä, mutta tunnistat kohtaamasi hahmot tosielämässä.

Eero Ojanen on filosofi ja kirjailija, joka on pohtinut tuotannossaan hyvyyden
käsitettä. Hyvyys edustaa hänelle ihmisyyden ja luonnon toteutumisen
perustavia tapoja. Tässä kirjassa hyvyys ja menestys ovat lopputulos paikan
haltijan ja asukkaan  keskinäisen kunnioituksen ja huolenpidon kautta. Suurin
osa taruolennoista ovat rauhanomaisia ja haluavat ihmisille hyvää.

Sirkku Linnean innostava ja upea kuvitus tuo hahmogallerian 2000-luvulle.
Kirjaan valittu kaunis paperi on omiaan korostamaan visuaalisesti onnistunutta
kokonaisuutta. Sadunomaisuus huokuu Linnean kuvista. Voi hyvin aistia metsän ja
muun luonnon piilossa olevia voimia herkkien nyanssien kautta. Näissä
taiturimaisissa kuvissa silmä lepää ja etsii jatkuvasti yksityiskohtia
mielikuvitusta ruokkimaan. Toki kuvissa on nähtävissä myös mm. animen tai
Taru sormusten herrasta visualisointien vaikutteita, mutta ne ehkä tekevätkin
vuoropuhelun kansanperinteen ja nykyajan väillä mielenkiintoiseksi.



Kuva: Sirkku Linnea, Näkki ja Ahti. Teoksen kuvitusta.

Jokunen vuosi sitten ilmestyi Johan Egerkransin Pohjoismaiset taruolennot
–teos, jonka on suomentanut Eero Ojanen. Ehkä tuon työn myötä syntyi
ajatus myös päivittää oma kansanperinteemme samaan tyyliin. Eikä huono
ajatus lainkaan. Suomalaiset taruolennot kirja on aika luettelonomainen, mutta
joidenkin hahmojen kohdalla kirjoittaja kertoo lyhennelmiä itse
perinnetarinoista kuvaamaan hahmon käyttäytymistä tai voimia. Lukija saa
hyvän käsityksen hahmojen ulkonäöstä tunnistaakseen lähellään
vaikuttavan tontun tai hiiden.

Eri kansanperinteen hahmot elävät nykykielenkäytössämme voimakkaasti,
vaikka niiden alkuperä olisikin jo hämärtynyt. Esim. nimissä; Tapio (metsän
kuningas), Tuulikki (metsästyksessä apuna) tai Tellervo (metsän piika
pikkarainen), kirouksina; Hiisi (pyhä lehto, kivinen paikka tai vahva
jättiläinen), Hitto (pikku paholainen) ja Tonttu tai jopa leikeissä, kuten
Hippa (metsästyksessä apuna). Monet merkityksestä ovat mielenkiintoisia ja
herättävät pohdintaa lukijan mielessä niin kielen muutoksista kuin nimien
suosiostakin.

Kokonaisuutena Suomalaiset taruolennot on kaunis ja kevyttä luettavaa. Se sopii
hyvin nuorisolle, varsinkin kuvituksen kautta, kannustamaan suomalaiseen
kansanperinteeseen tutustumista. Kyllä meilläkin on osattu tarinoida
kiinnostavasti ja elävästi.

PS. Otsikossa esiintyvät taruhahmot: Kave on vaikeissa tilanteissa apuun
pyydetty kalevalainen hahmo, Rahko puolestaan kuun vaiheista huolehtiva
jumala.  Kouko on epämääräisempi, pelottava hahmo, esiintyy lähinnä
eteläisessä Suomessa, kuoleman sanansaattaja tai aave.    



Kuva: Sirkku Linnea, Hiisi kivikossa. Teoksen kuvitusta.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/