[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Päätalon kokoinen elämä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pekka Kaarninen <pekka.kaarninen at gmail.com> FT, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ylönen, Ritva: Kalle Päätalo. Kirjailijan elämä. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura, 2017. 490 sivua.


Päätalon kokoinen elämä
---------------------------------------------------------

Kirjailija Kalle Päätalo kirjoitti omasta elämästään maailman laajimman
omaelämäkerrallisen romaanisarjan. Hän onnistui antamaan siitä juuri
sellaisen kuvan kuin hän itse halusi. Tätä betoniin valettua kuvaa Kalle
Päätalosta Ritva Ylönen pyrkii muuttamaan kirjailijan elämäkerrassa. Kovin
paljon uutta hän ei kuitenkaan tuo esiin.

Kalle Päätalon ura köyhistä oloista lähteneestä koillismaalaisesta
metsätyömiehestä, joka sodan vaiheiden jälkeen kohoaa rakennusmestariksi ja
lopulta Suomen tuotteliaimmaksi ja tunnetuimmaksi kirjailijaksi, on varsin
tunnettu sankaritarina. Päätalo itse loi sen tarinan ja kritiikki ja erilaiset
elämänkerralliset kirjoitukset ovat sitä myöhemmin aktiivisesti tukeneet.
Ritva Ylösenkin kirja etenee vankasti Kallen kirjojen mukaisesti kronologisesti
kirjojen tapahtumia kerraten. Kirjojen tapahtumat liitetään kuitenkin myös
jossain määrin niiden kirjoittamisen ajankohtaan, jolloin näkökulma muuttuu
hieman monipuolisemmaksi.

Ylösen teoksesta löytyy myös jotain uutta, mutta ei kovin yllättävää. On
varsin odotettua, että Kallen ensimmäisen vaimon ja Kallelle aviottoman pojan
synnyttäneen naisen muistikuvat ovat varsin erilaisia kuin Kallen itse
kirjoihin kirjaamat. Ylönen katsoo, että Kalle tarkoituksellisesti antoi
väritetyn ja negatiivisen kuvan ensimmäisestä vaimostaan. Sen hän teki
kostaakseen entiselle vaimolleen, joka ei hyväksynyt hänen avioliiton
ulkopuolisia suhteita ja ryyppäämistä.



Kuva: Kalle Päätalo marraskuussa 1958 Kangasalan kirkonkylän kansakoulun
rakennustyömaalla. Gummeruksen arkisto. Wikipedia.

Ylönen tuo esiin myös muita aikalaisia, jotka arvostelevat Päätalon muistia.
Toisaalta jo Kallen elinaikana joku rohkea koillismaalainen oli saattanut
kritisoida Kallen tarinoita ja muistamista, mutta tätä ei silloin juuri
huomioitu, kun monet tutkijatkin kehuivat Kallen muistia. Kuitenkin Ylönen
toteaa, että Kalle saattoi värittää kertomuksiaan ja yhdistellä asioita,
joita ei ihan niin tapahtunut. Kuitenkaan Ylönen ei anna esimerkkejä
tällaisista mahdollisista tapahtumista. Päätalon lukijoiden on kuitenkin
helppo kuvitella, missä kaikissa kohtauksissa olisivat tapahtumat saattaneet
olla hieman vähemmän dramaattisia. Päätalo oli kuitenkin ennen kaikkea
kaunokirjailija, vaikka hän saikin arvostusta ennen kaikkea kansatieteellisenä
menneisyyden elämän kuvaajana.

Ylönen valittaa, että Kalle Päätaloa ei ole kovin paljon tutkittu. Se on
totta ja se näkyy myös kirjan lähdeluettelossa. Ylönenkin on käyttänyt
monia jo varsin vanhoja tutkimuksia Päätalon teoksista. Ylösen oma
väitöskirja on ainoa Päätalosta tehty. Toisaalta suomalaisia kirjailijoita
on tutkittu muutenkin melko vähän ja poikkeuksena on vain muutamat runsaasti
tutkitut, joten ilmiö ei rajoitu vain Päätaloon. Päätalon kirjojen
perusteella tehdyistä elokuvista on tosin kirjoitettu runsaasti, koska
ohjaajina olivat Edvin Laine ja Mikko Niskanen. Näitä Ylönen ei kuitenkaan
huomioi. Hän ei edes viittaa tällaisessa yhteydessä ilmestyneeseen Päätalon
omaakin tekstiä haastattelun muodossa sisältävään teokseen.

Päätalomaista perusteellisuutta

Ritva Ylösen elämäkerta on tiiliskiven kokoinen niin kuin Kalle Päätalon
kirjatkin olivat. Paikoitellen Ylönen jopa tavoittelee Päätalon
kirjoitustyyliä ja kieltä. Päätalomaista perusteellisuutta osoittaa myös
se, että henkilöhakemistossa esitetään monista henkilöistä myös muita
tietoja kuin pelkkä nimi.

Kalle Päätalon elämä tuli kuvatuksi Iijoki-sarjan 26 teoksessa
http://www.taivalkoski.fi/sites/default/files/instituutti_paatalo_iijokisarja.pdf
varsin perusteellisesti siihen asti kunnes Päätalon kirjailijaura alkoi. Näin
käy myös Ylösen kirjassa. Siinäkin varsinainen kirjailijan elämä
esitetään varsin lyhyesti, vaikka sitä on tosin esitelty jo teosten
yhteydessä, kun on tarkasteltu kirjojen kirjoittamisajankohdan tapahtumia.
Päätalon omasta mielestä hänen elämänsä kirjailijana oli vain ainaista
yksitoikkoista työntekoa. Toisaalta kirjailijana Päätalo olisi varmasti
pystynyt kirjoittamaan yhdestä kirjailijan tavanomaisesta työpäivästäkin
tiiliskiven laajuisen romaanin, vaikka hän ei sitä koskaan tullut
tehneeksikään.



Kuva: Kalle Päätalo kirjoitti yhteensä 39 romaania, kolme näytelmää ja
kolme kertomuskokoelmaa.

Päätalo ei ollut uransa alkuvaiheessa kriitikoiden suosiossa. Hänet
leimattiin viihdekirjailijaksi, vaikka hän itse oli aivan eri mieltä. Se
vaikutti Päätalon suhteeseen kritiikkiin myös myöhemmin. Iijoki-sarjan
venymisen myötä Päätalo sai myös kriitikoiden suosiota. Se on
yllättävää, koska Päätalon kirjat eivät suinkaan kehittyneet
kaunokirjallisina tuotteina. Ne alkoivat toistaa itseään entistä enemmän.
Päätalon kirjoihin kuului aina kaikenlainen toistaminen, mutta myöhemmissä
teoksissa Päätalo saattoi toistaa myös laajasti aikaisempien kirjojensa
tapahtumia, jotka hänen uskollisimmille lukijoilleen olivat varmasti tuttuja.

Vaikka kritiikki arvosteli, Päätalo sai myös yhteiskunnallista arvostusta.
Professorin arvon hän sai jo 1978 ja kunniatohtorin arvon 1994.
Finlandia-palkintoehdokkaana hän ei ollut koskaan, mutta muita palkintoja hän
sai. Hän sai myös lukuisia apurahoja, joista osan hän mainitsi
kirjoissaankin, mutta ei kaikkia. Toimeentulo oli kirjailijauran alkuvaiheessa
vielä varsin epävarmalla pohjalla. Vasta myöhemmin tuli menestyksen myötä
myös varallisuutta ja Tampereen veroäyrikuninkuus, joka vuosittain todettiin
paikallisissa sanomalehdissä.

Ylönen tuo esiin myös kustannustoimittajien osuuden Päätalon kirjoihin. Jo
uran alku edellytti tiivistä yhteistyötä Gummeruksen Ville Revon kanssa.
Myöhemmin kustannustoimittajat saattoivat poistaa tekstiä varsin runsaasti.
Tätä prosessia olisi voitu kuvata tarkemminkin. Se olisi luultavasti
selvitettävissä Päätalon arkiston kautta.
http://www.taivalkoski.fi/palvelut/kalle-paatalon-arkisto

Päätalolle olivat tärkeitä hänen kirjojensa lukijat ja hän sai runsaasti
palautetta lukijoilta koko uransa ajan. Lukijakirjeitä on talletettu Päätalon
arkistoon Taivalkoskelle, joten Ylönenkin on käyttänyt niitä. Päätalo oli
uskollisen lukijakuntansa suosiossa, vaikka kritiikki ei häntä kiittänyt.
Hänelle perustettiin nimikkoseura jo hänen elinaikanaan ja vuosittaiset
Päätalo-päivät kokosivat Taivalkoskelle lukijat ja kirjailijan yhteen.
Toisaalta Väinö Linna toimi vuosittain Pentinkulman päivillä oppaana, joten
ilmiö ei ole aivan ainutlaatuinen.



Kuva: Kalle Päätalo ja arkistoaineistoa. (Päätalo-instituutti, Taivalkoski)

 

Ylönen ei tarkastele kovinkaan runsaasti uskonnon osuutta Kalle Päätalon
elämässä. Hänen lapsuuden ajan lestadiolaiskokemukset kyllä kerrotaan,
mutta uskonnon merkitys Päätalolle hänen muutettuaan Tampereelle ei tule
riittävästi esiin. Päätalon henkilökuva kyllä täsmentyy ja saa säröjä
pintaansa, mutta ne ovat odotettuja.

Päätalon elämässä korostui hänen omien sanojensa mukaan työnteko. Hän
korosti itseään ahkerana työntekijänä, jopa yllytyshulluna työntekoon.
Hän pyrki aina tekemään työtä enemmän kuin muut. Se oli miehen mitta.
Toisaalta Päätalo pyrki myös aina pääsemään helpommalla. Hän ei
tähdännyt kaupunkiammatteihin, siksi että saisi raataa siellä, vaan hän
halusi pois raskaista metsätöistä kevyempiin ammatteihin. Hän halusi
eteenpäin elämässään, jotta hän pystyisi hankkimaan elantonsa helpommalla.
Tämäkin tulee esiin Päätalon kirjoista, mutta sitä ei niissä ole
korostettu. Ylönenkin jättää sen huomiotta, vaikka se on olennainen osa
Päätaloa.

Päätalo oli aikoinaan Suomen luetuin kirjailija. Hänen suosionsa yhtenä
syynä oli kirjakaupan vapautuminen ja sitä kautta kirjojen myynnin kasvu, kun
niitä myytiin marketeissa tarjoustuotteina ja kirjakerhot levittivät kirjoja
helposti syrjäisimmillekin seuduille. Ylönen ei tarkastele kovin runsaasti
kirjallista maailmaa, jossa Päätalon kirjat ilmestyivät, vaikka kritiikin
kehitys huomioidaankin. Jotkin menestyskirjailijat tuodaan esiin. Laila
Hietamies mainitaan usein, mutta kolmas aikakauden menestyskirjailija Arto
Paasilinna jää kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Paasilinnakin on pohjoisesta
etelään muuttanut suomalaisuuden kuvaaja.

Päätaloa on kehuttu siitä, että hän kirjoitti kirjoissaan niin avoimesti
suomalaisen miehen elämästä. Hän toi esille itselleen myös arat ja
häpeälliset asiat niitä salaamatta tai mitään pois jättämättä. Hän
vieläpä menestyi kirjoittamalla tällaisista asioista. Kalle Päätalo oli
mies, joka tuotteisti omalla tavallaan oman elämänsä.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/