[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Orpokotilapsen odysseia Siperiasta Leningradiin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja.
Freelancer, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kotšergin, Eduard: Risteillä ristityt (Krjeshsjonnyje krestami (2009)).
Kääntänyt Tuukka Sandström. Idiootti Kustannus, 2017. 240 sivua.


Orpokotilapsen odysseia Siperiasta Leningradiin
---------------------------------------------------------

Risteillä ristityt on puolidokumentaarinen romaani ja tekijänsä
varhaisvuosien elämäkerta. Kirjailija-kuvataiteilija-lavastaja Eduard
Kotšergin kertoo muistelmissaan siitä kuinka hän pakeni Siperian Omskissa
sijaitsevasta orpokodista vuonna 1945 vain 8-vuotiaana. Kotšerginin pitkä
pakomatka on koskettava tarina ja hurja odysseia läpi suuren sodanjälkeisen
Venäjän – Neuvostoliiton, joka yrittää toipua sodan raunioista ja
haavoista ihmissieluissa.

 

Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä Eduard Kotšergin (s.1937) on outo lintu
kirjailijaksi. Hän syntyi Suuren Terrorin vuonna ja joutui juuri ennen sotaa
orpokotiin. Isä oli teloitettu ja puolalaissyntyinen äiti pidätetty
vakoojana. Leningradin piirityksen aikana orpokodin lapset evakuoitiin Omskin
lähelle entiseen vankilaan.

Kuva: Eduard Kotšergin NKVD:n lastenkodissa noin kolme kuukautta ennen pakoaan.

Vuonna 1945 kahdeksanvuotias Kotšergin pakeni Siperian Omskista tavoitteenaan
palata äidin luokse Leningradiin. Pakomatka, suurelta osin ”jäniksenä”
junissa, kesti pitkään. Välillä piti ”talvehtia” matkan varrella
olevissa vankiloissa, nähdä nälkää, kokea julmaa väkivaltaa, varastella ja
piileskellä ja elää asunnottomana milloin missäkin. Kuluu vuosia, mutta
lopulta pojan ja äidin outo jälleennäkeminen Leningradissa onnistuu.

Orpojen leirit

Neuvostoliitossa oli satoja tuhansia ellei miljoonia orpolapsia I maailmansodan,
vallankumouksen, kansalaissodan, Suuren Terrorin ja II maailmansodan
jälkimainingeissa. Heidän kohtaloistaan tiedetään vain vähän. Usein
neuvostoaikana sai lukea pelkkiä romanttishohtoisia tarinoita siitä miten
kasvatustieteilijä Anton Makarenko leipoi orpolapsista kunnon kansalaisia
valtavilla eristysleireillä 1920-30 -luvuilla, teesinään muskettisoturien
kuuluisa lause: ” Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!”

Todellisuudessa tuo ihmiskoe ei ollut lähimainkaan aina onnistunut. Monista
orpolapsista tuli julmia stalinisteja, miliisejä ja upseereita, jotka kostivat
kaltoin kohtelunsa alaisilleen. Toisista tuli ammattirikollisia ja monilta
järkkyi mieli, jolloin siviilielämä kävi ylivoimaiseksi aikuisuuden ja
vapauden koittaessa. Kertojia ja muistelijoita on ollut vähän ja siinä
mielessä Eduard Kotšergin tekee tyylikkään poikkeuksen: Risteillä ristityt
sai harvinaisena puolidokumentaarisena romaanina muutama vuosi sitten
Kansallisen Bestseller -palkinnon Venäjällä.



Kuva: Makarenkon leirillä 1920-luvulla.

Risteillä ristityt -romaanin outo nimi tulee siitä, että vanhempansa
menettäneet ja henkensä pitimiksi pikku rikoksiin syyllistyneet lapset ja
nuoret koottiin Leningradissa ensin Kresty (= Ristit) -nimiseen
tutkintavankilaan ja lähetettiin sieltä junakuljetuksina kauas vankileirien
saaristoon. Nuorimmat päätyivät vankiloita muistuttaviin orpokoteihin, joissa
väkivalta ja eristyssellit olivat arkipäivää ja karkaamisyritykset
tavallisia.



Kuva: Krestyn vankila Pietarissa

Romaania on verrattu Charles Dickensin orpolapsitarinoihin. Alkupuoliskoltaan se
muistuttaa myös Aleksander Solzhenitsynin Ivan Denisovitsin päivää –
tekijä kertoo paljon yksityiskohtia orpokotien arjesta. Junajaksot ovat
omanlaisensa ”matkakertomus”, läpileikkaus valtavasta ja rujosta
Venäjästä sodan jälkeen. Toisaalta alkuperäinen kieli, niin sanottu
”russkaja fenja” eli alamaailman oma murre on taatusti teettänyt töitä
Idiootti-kustantamon suomentaja Tuukka Sandströmillä. Hän onnistuu silti
käännöstyössään erinomaisesti.

Eduard Kotšerginin myöhemmät vaiheet ovat lähes uskomattomat. Hänestä tuli
kuvataiteilija, kirjailija ja Pietarin Draamateatterin luottolavastaja itselleen
teatteriohjaaja Georgi Tovstonogoville. Sitä paitsi, hän kirjoittaa yhä,
80-vuotiaana.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/