[H-verkko] Helsinki, Väitös: The Soviet Forestry Industry in the 1950s and 1960s - A Project of Modernization and Technology Transfer from Finland

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: The Soviet Forestry Industry in the 1950s and 1960s - A Project of
Modernization and Technology Transfer from Finland

Helsinki, Unioninkatu 34
27.5.2017 klo 10:00
---------------------------------------------------------

Elena Kochetkova väittelee 27.5.2017 kello 10 Helsingin yliopiston
valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "The Soviet Forestry Industry in
the 1950s and 1960s - A Project of Modernization and Technology Transfer from
Finland". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa the University Main
Building, Auditorium XII, Unioninkatu 34, 3rd floor .

Vastaväittäjänä on Associate Professor Mats Fridlund, Aalto University, ja
kustoksena on professori Sakari Heikkinen.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis
-palvelussa.

***

Tämä väitöskirja tarkastelee teknologian siirtoa länsimaista (erityisesti
Suomesta) Neuvostoliiton metsäteollisuuteen Nikita Hru t ovin
modernisaatiopolitiikan kaudella 1950- ja 1960-luvuilla. Ajanjakso on
merkittävä osa Neuvostoliiton modernisaation historiaa, sillä aikakautta
leimasivat erilaiset suunnitelmat ja pyrkimykset saavuttaa ja ohittaa Amerikka .
Toisen maailmasodan jälkeen Neuvostoliitto oli länsimaisia kilpailijoitaan
jäljessä teknillisessä osaamisessa sekä uusien ja edistyneiden tekniikoiden
kehittämisessä. Siksi teknologian siirtoa kehittyneistä talouksista pidettiin
tärkeänä keinona Neuvostoliiton vanhakantaisen metsäteollisuuden
uudistamisessa. Lännen ja idän kilpailusta ja ideologisesta
vastakkainasettelusta huolimatta Hru t ovin politiikka pyrki tuomaan maahan
länsimaisia teknologioita eri muodoissaan. Vaikka Neuvostoliitto solmi
sopimuksia tieteellis-teknillisestä yhteistyöstä eri valtioiden kanssa, oli
sellu- ja paperiteollisuudessa modernin teknologian päälähteenä puolueeton
Suomi, joka oli Neuvostoliitolle ikkuna lännen teknologiaan. Myydessään
Neuvostoliitolle suuren määrän tekniikoita clearing-kaupalla ja tarjotessaan
asiantuntijuutta tieteellis-teknologiseen yhteistyöhön puitteissa Suomi oli
ainutkertainen esimerkki kylmän sodan itä-länsisuhteista. Väitöskirjassa
tutkitaan, mikä merkitys teknologian siirolla rautaesiripun yli oli
Neuvostoliiton metsäteollisuuden modernisaatiossa vuosina 1955 1964. Miten
teknillinen yhteistyö Neuvostoliiton ja länsimaan välillä oli organisoitu
kylmän sodan kontekstissa? Millä tavoin ja missä muodoissa
neuvostoliittolaiset instituutiot ja insinöörit tuottivat maahan uusia
teknologioita? Miten pidemmälle kehitettyjä koneistoja ja uudenlaista
asiantuntijuutta otettiin käyttöön? Miten moderneja teknologioita kyettiin
hyödyntämään Neuvostoliiton olosuhteissa, ja miten kansallinen tutkimus
Neuvostoliitossa kehittyi? Auttoivatko maahan tuodut teknologiat uudistamaan
koneistoja, käynnistämään uutta tuotantoa ja kehittämään
teollisuudenaloja, kuten oli odotettu, ja miksi? Kykenikö Neuvostoliitto kaiken
kaikkiaan modernisoimaan teollisuuttansa näissä olosuhteissa? Vastatessaan
edellä mainittuihin kysymyksiin tutkimus sivuaa myös varhaisempia ajanjaksoja
ja pyrkii näin nostamaan esille jatkuvuuksia ja katkoksia eri historiallisten
vaiheiden ja prosessien välillä. Tutkimus nojaa laajaan arkistoaineistojen ja
julkaistujen lähteiden kokonaisuuteen ja sen pääkohteena on metsäteollisuus,
joka oli Hru t ovin modernisaatiokauden avainaloja ja monien odotusten perusta.
Neuvostoliitossa uskottiin, että maan teknologinen edistyminen oli
välttämätöntä paperin ja selluloosan tuotannon kasvattamiseksi sekä
näiden tuotteiden kulutukseen liittyvien vaatimusten täyttämiseksi. Tämän
ohella metsäteollisuus toimi puolivalmisteiden toimittajana useammalle siviili-
ja sotateollisuusalalle, joista jälkimmäiset olivat erityisen merkittävässä
asemassa kylmän sodan aikana. Neuvostoliiton alueisiin toisen maailmansodan
jälkeen liitetyt tuotantolaitokset (erityisesti Suomesta ja Baltian maista)
tekivät mahdolliseksi uudentyyppisen sellun tuotannon. Näiden
tuotantolaitosten modernisoiminen ja tuotannon käynnistäminen muualla maassa
katsottiin ratkaisevaksi tekijäksi myös muiden teollisuudenalojen
kehittämisessä. Kylmän sodan metsäteollisuuden teknologioita tuleekin
tarkastella eräänlaisina vaihdon areenoina ( a site of exchange ), jotka
mahdollistivat eri toimialojen, insinöörien, tieteenharjoittajien ja
instituutioiden yhteistyön. Tämä tutkimus havainnollistaa suomalaisten ja
Suomen kautta tuotujen länsimaisten teknologioiden merkittävää roolia
Neuvostoliiton taloudessa, joka kuitenkin lopulta jäi teknologian siirrosta
riippuvaiseksi. Vaikka neuvostojohdon pyrkimyksenä oli luoda oma teknologinen
perusosaaminen ja siihen nojaava modernien teknologioiden tuotanto, menestyivät
neuvostoliittolaiset insinöörit lähinnä länsivalloista tuotujen
teknologioiden käyttöönotossa mutta eivät omien teknologioiden
kehittämisessä. Neuvostoliton teollisuus jäi riippuvaiseksi yhteistyöstä
muiden maiden kanssa. Pääsyynä tähän oli tuotantolaitosten puutteellinen
varustaminen raaka-aineilla sekä raja-aidat instituutioiden välillä.
Teknologioita pystyttiin ottamaan käyttöön onnistuneesti vain silloin, kun
kaikki teknilliset yksityiskohdat, koneistot ja teknologian hyödyntämiseen
vaadittava asiantuntijuus siirrettiin. Huomionarvoista on myös se, että
teknologian siirto eräänlaisena kulttuurisen kohtaamisen muotona vaikutti
insinöörien ja tieteenharjoittajien ajatteluun ja antoi heille uudenlaisia
lähtökohtia tarkastella johtamista ja työelämän käytäntöjä
neuvostojärjestelmässä.


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/