[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kirjoittamistyylejä harjoittelemaan

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi <leena.rossi at icloud.com> FT, KK, tietokirjailija, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Gillard, John: Luovan kirjoittajan työkirja – 20 kirjailijaa, 70
sormiharjoitusta (Creativ Writer’s Notebook. 20 Great Authors & 70 Writing
Exercices). Kääntänyt Urpu Strellman. Art House, 2017. 192 sivua.


Kirjoittamistyylejä harjoittelemaan
---------------------------------------------------------

Kirjoitustyöläinen, jos et ole milloinkaan opiskellut luovaa kirjoittamista,
sinun kannattaisi ainakin vilkaista John Gillardin Luovan kirjoittajan
työkirjaa. Siinä esitellään 20 tunnettua kaunokirjailijaa tuotantoineen ja
kirjoitustapoineen sekä tarjotaan joka esittelyn jälkeen kolme tai neljä
harjoitusta, jotka ovat saaneet innoituksen kunkin auktorin erityislaadusta.
Lukija voi 70 tehtävän avulla verrytellä taitojaan vaikkapa juonen tai
henkilöhahmojen kehittelyssä tai kerronnan tekniikoissa. Tehtävät ovat
kaunokirjallisia, mutta niistä ei koidu vahinkoa asiaproosan tuottajallekaan.
Niiden ansiosta harjoittelija voi tulla tietoisemmaksi omasta
luomisprosessistaan ja uskaltaa päästää kertojanäänensä entistä
kuuluvammin esille.

 

John Gillard oli minulle aikaisemmin täysin tuntematon suuruus, mutta Luovan
kirjoittajan työkirja osoitti hänen olevan kekseliäs kaveri. Epäilen, että
hän on opiskeluaikanaan käynyt kirjoittamiskursseja, jotka eivät ole häntä
tyydyttäneet tai joilta hän on napannut hyviä ideoita, ja koonnut sitten oman
kurssin. Ilmeisesti mieltymystensä pohjalta Gillard on valinnut
maailmankirjallisuuden suurten nimien joukosta 20 ja laatinut kunkin tyylin
pohjalta tehtävät, jotka kattavat luovan kirjoittamisen keskeiset osa-alueet.
Kaksi alkuperäisen kokonaisuuden kirjailijaa on jätetty pois suomenkielisestä
laitoksesta ja heidän tilalleen on otettu Katja Kettu (s. 1978) ja Anja
Snellman (s. 1954), joiden esittelyn on laatinut kirjailija, toimittaja Jani
Saxell. Hän on tehnyt myös vastaavat harjoitukset. Kirjassa ei kerrota, kenen
tilalle ja millä perusteella suomalaiset on otettu mukaan.

Realismista eksistentialismiin, kauhuun, scifiin ja tajunnanvirtaan

Valituista kirjailijoista kuusi on syntynyt 1800-luvulla, kuusi
1910–1930-luvuilla sekä kuusi 1940–1960-luvuilla. Ensimmäiset ovat
modernismia edustavat James Joyce ja Virginia Woolf, jotka elivät samoina
vuosina (1882–1941), ja nuorin on populaarikulttuuria ja postmodernismia
edustava Douglas Coupland (s. 1961). Gillardin luokituksen mukaan kirjailijat
käyttävät kaikkiaan 32:a tyyliä. Modernisteja on viisi, postmodernisteja
neljä, maagisia realisteja neljä, eksistentialisteja kolme, kauhua ja scifiä
kirjoittavia on kumpiakin kaksi sekä 12 muuta metodia käyttäviä yksi
kutakin. Moni kirjailija edustaa useita tyylejä, esim. Kurt Vonnegut
(1922–2007) vastakulttuuria, satiiria ja scifiä, Patrick Süskind (s. 1949)
ja Haruki Murakami (s. 1949) maagista realismia ja eksistentialismia sekä
Snellman omaelämäkerrallisuutta, runoja ja aikalais- ja sukupolviromaaneja.

Suurin osa auktoreista on englanniksi kirjoittaneita/kirjoittavia
 (amerikkalaisia, australialaisia, brittejä, irlantilaisia ja
eteläafrikkalaisia). Lisäksi mukana on kaksi saksalaista (Franz Kafka
1993–1924; Patrick Süskind) sekä yksi ranskalainen (Georges Perec,
1936–1986), kolumbialainen (Gabriel García Márquez (1927–2014) ja
japanilainen (Haruki Murakami). Yhtään venäläistä eikä mustaa
afrikkalaista ole joukossa, vaikka he olisivat varmasti inspiroineet uudenlaisia
harjoitustehtäviä. Mieskirjailijoita ryhmässä on 15 ja naiskirjailijoita
viisi.



Jokaiselle kirjailijalle Gillard omistaa yhden aukeaman, jolle mahtuu keskeisten
teosten luonnehdinnan lisäksi pari valokuvaa. Johdatteessa kukin tekijä
tiivistyy 3–5 riville tähän tapaan: ”Margaret Atwood on yksi Kanadan
maineikkaimmista kirjailijoista. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu romaaneja,
novelleja, runoja ja tietokirjallisuutta. Tyyliltään hän on kokeellinen ja
edistysmielinen.” Varsinaisessa esittelyssä kunkin kirjailijan keskeisiä
teoksia avataan hieman laajemmin. Kirjailijoiden esittelyt eivät onneksi ole
työkirjan tärkeimpiä asioita, vaan näitä ovat heidän tuotantonsa
inspiroimat harjoitukset, joille on annettu valmiiksi sivu tai pari
vastaamistilaa kuten yleensä työkirjoissa on tapana. Tehtäviä voi toki
söhertää mille papaerille tahansa.

Harjoittelemalla ääni auki

Mikään kirjoittaminen ei synny pelkästään tahdonvoimalla, on myös osattava
kirjoittaa, ja osaaminen syntyy vain harjoittelemalla. Useimmat Gillardin
työkirjan tehtävät sopivat hyvin avaamaan tieteentekijänkin mielen ja
sanojen solmuja, vaikka vain harva kirjan tehtävä tulee lähellekään
tutkimustekstin tuottamista. Joyce on innoittanut Gillardin laatimaan kahden
muun harjoituksen lisäksi yhden, jossa pitää tajunnanvirtatekniikkaa
käyttäen kirjoittaa sisäinen monologi. Vladimir Nabokov (1899–1977) on
puolestaan antanut tekijälle mm. kimmokkeen usuttaa harjoittelijat
kirjoittamaan sanoja, joissa on alkusointu. – Sehän meiltä suomalaisilta
käy! Vai käykö? – Yksi William S. Burroughsin (1914–1997) inspiroima
tehtävä vaatii kirjoittamaan jotakin muuta kuin tyhjänpäiväistä höpinää
”Hyvää päivää! – Kirvesvartta!” -keskustelun sijaan.  – Innostuin
tehtävästä niin, että teksti syntyi hetkessä. Moni muu harjoitus vei paljon
enemmän aikaa.



Kuva: Iris Murdoch (1919–1999) ja  Georges Perec (1936-1982)

Yllättävän hauska oli myös Iris Murdochin inspiroima harjoitus, jossa lyhyt
teksti pitää aloittaa sanalla auringonvalo ja lopettaa sanalla odottaa.
Väliin on saatava vielä mahtumaan jääkaappimagneetti, kunnianarvoisa ja
taiteellinen. – Minusta harjoitus tuntui aluksi mahdottomalta, mutta hetken
kuluttua teksti syntyi, niin että aloin jo kuvitella, että meiltähän tämä
kirjoittaminen käy.

Katja Ketun inspiroimista tehtävistä yksi kehottaa lukijaa kokeilemaan
epäluotettavan kertojan käyttöä. Tämän harjoituksen tutkija voi suorittaa
ihan vain kokeeksi, vaikka tutkimustyössä ei moista menetelmää kannata
käyttää, jollei halua menettää täysin uskottavuuttaan. Toisen suomalaisen
kirjailijan, Anja Snellmanin, yhteydessä annettu harjoitus tulee sentään aika
lähelle tutkijan arkea, sillä siinä lukijan pitäisi suunnitella
kirjoittamisen taustatyötä: ”Suunnittele jonkin erityisalan tai
kulttuuripiirin tuntemusta vaativan tekstisi taustatyöjakso: millaisia
suullisia ja arkistolähteitä tarvitset ja keitä mahdollisesti haluaisit
haastatella? Entä minne sinun olisi syytä matkustaa aistimaan arjen tuoksuja
ja värejä?”

Historiallisia romaaneja kirjoittava Peter Carey (s. 1943) on saanut Gillardin
antamaan yhden harjoituksen otsikoksi ”Huone lapsuudesta”. Tehtävä
muistuttaa monen tutkijan, esim. kansatieteilijän tai
muistitietohistorioitsijan aineistonkeruuta. Siinä pitää näet ajatella
jotain huonetta lapsuudenkodista, sulkea silmät ja palauttaa paikka mieleen
sekä miettiä, miltä huone näyttää, miltä siellä kuulostaa ja miltä
siellä tuoksuu. – Innostuin tästäkin tehtävästä kovasti. Samaa en
kuitenkaan voi sanoa Careyyn liitetystä toisesta harjoituksesta: ”Vuoropuhelu
historian kanssa”. Siinä annetaan neljä ajankohtaa, 1690-luku, 1870-luku,
1910-luku ja 1980-luku, joista yhteen pitäisi sijoittaa itsensä ja kuvitella
olevansa jonkun kotona, ihmisjoukossa tai muussa paikassa niin, että puhuu
jollekulle. Sitten pitäisi vielä tavoittaa ajan henki. – Huh! Harjoituksen
tekeminen juuttui ensin siihen, etten kokenut tietäväni tarpeeksi mistään
ajankohdasta. Kirjoitin lopulta aika surkea kyhäelmän 1980-luvulta, jonka
sentään olen elänyt.  

Luovan kirjoittajan työkirjan tehtäviä voi mielestäni verrata laulajan
äänen avaukseen ja pianistin tai kitaristin sormiharjoituksiin – ehkä juuri
siksi kirjan alaotsikossa mainitaan sormiharjoitukset. Jos ajatukset ja sanat
ovat pahasti jumissa, voisi parin harjoituksen mittainen ”lämmittely” ennen
päivän kirjoitusurakkaan ryhtymistä olla hyväksi niin kaunokirjallisen kuin
asiaproosankin kirjoittajalle. Kirjan tehtävät eivät tee kenestäkään
klassikkoa, mutta ainakin oman kokemukseni perusteella ne sopivat erinomaisesti
pieneen alkuverryttelyyn.



 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/