[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tiedekilpailu on rankka laji

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Ismo Björn <ismo.bjorn at uef.fi> Dosentti, Itä-Suomen yliopisto/Karjalan
tutkimuslaitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Karvonen, Erkki; Kortelainen, Terttu; Saarti, Jarmo: Julkaise tai tuhoudu!
Johdatus tieteelliseen viestintään. Vastapaino, 2014. 240 sivua.


Tiedekilpailu on rankka laji
---------------------------------------------------------

Yliopisto on vanha pelikenttä, nyt sinne on tuotu uusi kilpailulaji,
tieteellinen kilpajuoksu.  Julkaise tai tuhoudu. Johdatus tieteelliseen
viestintään on kriittinen arvio siitä, miten akateeminen kilpailu vaikuttaa
tieteen tekemiseen ja tekijöihin. Julkaisukilpailuissa voittajia on vähän,
häviäjiä paljon, säännöistä löytyy tulkinnanvaraa ja porsaanreikiä.
Kilpailu tuo mukanaan vilpin, dopingin ja tulosten manipuloinnin.

 

Julkaise tai tuhoudu. Johdatus tieteelliseen viestintään on opaskirja
tieteelliseen julkaisemiseen, julkaisujen vaikutusten mittaamiseen ja
tiedeviestintään. Kirja on myös kriittinen arvio siitä, miten akateeminen
kilpailu vaikuttaa tieteen tekemiseen ja tekijöihin. Kirja toimii
tieteentekijän käsikirjana. Se painottaa tieteen jakamista ja kritisoi
tutkimustiedon kaupallistamista. Siitä kertaat, kuinka ja missä julkaiset,
miten toimit refereenä, teet lähdeluettelon ja viestit. Kärkevä iskulause
”julkaise tai tuhoudu” (publish or perish) on peräisin 1930-luvulta.
Julkaisujen määrän räjähdysmäinen kasvu on muuttanut aiemmin
monimerkityksellisen sanonnan uhkaavaksi.



Kriittinen medianlukutaito kuuluu kansalaistaitoon. Tieteen tekeminen on
puolestaan ammatti, keino ansaita elanto. Tämä kirja avaa silmiä akateemiseen
kilpailutalouteen ja opettaa tiedepolitiikan lukutaitoa. Yliopisto on vanha
pelikenttä, nyt sinne on tuotu uusi kilpailulaji, tieteellinen kilpajuoksu.
Tuolta lajilta puuttuvat vielä säännöt. Mäkihypyn syntyvaiheessa
pohdittiin, arvioidako tyyliä vai pituutta, mitatko senttejä vai
esteettisyyttä.  Julkaisukilpailussa ovat arvosteluperusteiksi ehdolla
bibliometriset indikaattorit, viittauskerroin, impaktiluku ja Hirsch-indeksi.
Selvää on, että myös julkaisukilpailuissa voittajia on vähän, häviäjiä
paljon ja säännöistä löytyy tulkinnan varaa ja porsaanreikiä.
Indikaattorit eivät sovellu kaikkiin tieteisiin samalla tavoin. Kilpailu tuo
mukanaan myös vilpin, dopingin ja tulosten manipuloinnin. Myös tiedekilpailuun
muiden lajien tapaan tulee kuulumaan kansainvälinen arvosteluasteikko ja
lajiliitto, joka sitä valvoo, sekä tuomarit, he, joille annetaan oikeus
hyväksyä tai hylätä tieteellisen julkaisukilpailun tulos.

Julkaisujen ylivalta ja tulosjohtaminen

Julkaisuilla on nyky-yliopistossa ylivalta muihin meriitteihin, esimerkiksi
opetukseen nähden. Julkaisuilla on keskeinen merkitys yliopistojen rahoituksen
hankkijana. Jopa yksittäistä tutkijaa arvioidaan ja mitataan
opetusministeriön rahanjakomallin perusteella, siis julkaisuja ja niiden
foorumeita mekaanisesti laskien. Julkaisuihin pohjautuvat rahanjaon kriteerit
määrittelevät ja suuntaavat tutkimustoimintaa.

Tulosjohtamisen ja suoritusmittaamisen malli on johtanut julkaisujen määrän
kasvattamiseen, valitettavan usein sisällön kustannuksella. Akateemisesta
kilpailusta ja rahoitusmallista hyötyvät tiedejulkaisemisen suuryritykset,
joiden hallussa olevat julkaisut tarjoavat taloushallinnon vaatimia pisteitä.
Suuret tiedejulkaisijat tekevät miljoonavoittoja. Tiedebisneksen mahdollistamat
voitot ja alan jatkuva kasvun ovat houkutelleet alalle huijareita.

Suuryritykset rahastavat

Kirja kertoo tylyä tarinaa tieteen rahastuksesta, joka iskee ensimmäisenä
tieteellisiin kirjastoihin ja sitä kautta koko yliopistoyhteisöön.
Monopoliasemaan päässeet tieteelliset kustantajat voivat hinnoitella
tuotteensa mielensä mukaan. Hinnat ovat jatkuvasti nousseet ja yritysten
voittoprosentit ovat 20-30 prosentin välillä. Tieteellinen kustantaminen on
yksi parhaista sijoituskohteista. Kaupallisten kustantajien hinnat ovat
kohonneet niin korkeiksi, että kaikilla kirjastoilla ei ole niihin varaa. 
Yliopistolaisen kannalta tilanne on paradoksi. Tieteellisten artikkeleiden
julkaisemisessa tekijä luovuttaa työnsä tulokset ilmaiseksi kaupalliselle
yritykselle ja ostaa sen takaisin omaan käyttöönsä joko suoraan tai
välikäsien eli tieteellisten kirjastojen kautta. Kaupallinen julkaisemisen
lähtökohta on, että tieto ei ole kaikkien saatavilla. Nykyinen käytäntö on
siten este tieteen universaalille perustalle, levittämiselle ja kehitykselle.
Avoin julkaiseminen saa ymmärrettävästi kannatusta.

Kirjoittajat kysyvät aiheellisesti, kenen etuja tiedepeli kilpailuineen
palvelee. Miksi on julkaistava paljon? Mistä vaatimus runsaasta ja mitattavasta
julkaisemisesta johtuu? Vaateita ei oteta itsestäänselvyyksinä, vaan
kirjoittajat osoittavat, kuinka poliittista tiedejulkaiseminen on. Oman ajan
vaateiden hahmottaminen vaatii tieteen valarakenteiden tarkastelua
historiallisessa kehyksessä.



Artikkelilla voi olla 3000 kirjoittajaa

Pakkojulkaisemisen yksi seuraus on ollut kehnojen tutkimusjulkaisujen vyöry. 
Tuloksena ovat myös aiempaa suuremmat kirjoittajajoukot. Lääketieteessä 96%
artikkeleista on yhteisjulkaisuja. Yhteiskuntatieteissä noin puolet on
yhteisjulkaisuja, mutta niiden määrä on kasvussa. Humanistisella alalla on
yksin kirjoittamisella vahva perinne, eikä se helpota humanistien ahdinkoa
julkaisukilvassa. Kaikkein eniten ovat lisääntyneet artikkelit, joihin on
merkitty enemmän kuin 1000 kirjoittajaa, enimmillään kirjoittajia voi olla
jopa 3000. Tällaiset artikkeleita tuottavat CERN:in hiukkaskiihdyttimen
kokeisiin osallistuneet tutkijat, jotka saavat kaikki nimensä
tutkimusartikkeleihin. Yhteisjulkaiseminen selittää sen, miksi myös Suomesta
löytyy tutkijoita, joilla on tuhat julkaisua tutkimusluettelossaan.

Julkaisujen määrän valtava kasvu ja samaan aikaan mukaan tulleet uudet
viestintäkanavat ovat kasvattaneet abstraktien merkitystä. Tieto puristetaan
hakuohjelmien hallitsemiin tietokantoihin, joita hallitsevat asiasanat, oman
tieteenalan sanasto ja ennalta määrätyt standartit. Tutkijan työ muuttuu
uusien vaatimusten edessä. Hänen on muututtava tulostensa markkinoijaksi.
Ensin hän saa kuulla blogien kirjoittamisen tärkeydestä. Kohta paasataan
facebook-sivujen välttämättömyydestä, seuraavana aamuna häneltä odotetaan
twiittausta. Iltapäivällä on sekin vaade vanha. Mutta yllättäen nurkan
takana raksuttaa laskuri, joka pisteyttää tutkijan saaman sosiaalisen median
huomion. Joku miettii - ja ilmeisesti ihan vakavissaan - voisiko tykkäyksien ja
peukutuksien perusteella asettaa tutkijat järjestykseen heidän sosiaalisessa
mediassa saman huomioarvon avulla.

Julkaise tai tuhoudu pyrkii olemaan yhtä aikaa kriittinen katsaus ja oppikirja.
Yhtäällä tuo kaksinapaisuus toimii, mutta toisaalla tavoite hämärtyy.
Toistoa on kirjassa harvinaisen paljon, mikä johtunee nopeasta
kirjoitusaikataulusta ja sanomisen halusta. Kirjan sisältö ja tyyli eivät
muodosta jatkumoa. Kriittisen tutkijan kirjoitustapa vaihtuu referoivaan
asiantuntijan kieleen. Aiheen ajankohtaisuus on haluttu hyödyntää nopeasti ja
toimittamisen kustannuksella.

Kirja pursuaa havaintoja yliopiston muutoksesta. Yliopistojen ja liike-elämän
yhteistyö on johtanut siihen, että luotto tieteeseen horjuu. Liike-elämän
etujen uskotaan voittavan tieteen vapauden ja johtavan tutkimustulosten
vääristymiseen. Kirjoittajat puolustavat oikeutta omaan äidinkieleen.
Humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa kieli ei ole
pelkästään tekninen tiedon siirron välinen, vaan se on itsessään osa
kulttuuria, yhteiskuntaa ja yhteisöllisyyttä. Tiede rakentaa kuvaa
yhteiskuntaa ja samalla rakentaa sitä.

Teoksen kirjoittajista VTT Erkki Karvonen on informaatiotutkimuksen ja
viestinnän professori ja FT Terttu Kortelainen informaatiotutkimuksen
yliopistolehtori Oulun yliopistosta, FT Jarmo Saarti on Itä-Suomen yliopiston
kirjastonjohtaja

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/