[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Voidaanko hyvinvointia tuottaa ilman talouskasvua?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Katja Hyvönen <katja.hyvonen at uef.fi> YTT, Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Joutsenvirta, Maria; Hirvilammi, Tuuli; Ulvila, Marko; Wilén, Kristoffer:
Talous kasvun jälkeen. Gaudeamus, 2016. 311 sivua.


Voidaanko hyvinvointia tuottaa ilman talouskasvua?
---------------------------------------------------------

Talouden jatkuvaa kasvua on tavattu pitää myönteisenä ja hyvinvointia
vahvistavana asiana. Maria Joutsenvirran, Tuuli Hirvilammen, Marko Ulvilanja
Kristoffer Wiléninteoksessa kuitenkin katsotaan, että talouskasvun
edellytykset turvata hyvinvoinnin toteutuminen ovat heikentyneet. Tästä
osoituksena ovat esimerkiksi yhteiskunnan eriarvoistumisen ja
ympäristöongelmat. Hyvinvointia ei voi tulevaisuudessa järjestää enää
kasvuriippuvuuden varaan, vaan se tulee rakentaa toisin. Teoksessa hahmotellaan
tätä uutta suuntausta ja tuodaan uudenlaisia ratkaisuehdotuksia.

 

Poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa on viime vuodet etsitty
vilkkaasti keinoja, joilla Suomen talous saataisiin nousuun ja samalla
hyvinvointivaltion rahoituspohja turvattua. Keinoja on etsitty
kilpailukykysopimuksen myötä esimerkiksi työajan pidentämisestä ja työn
tuottavuuden tehostamisesta. Vaikka yksimielisyyttä ei ole aina siitä, ovatko
nämä käypiä välineitä talouskasvun vauhdittamiseksi, harvoin kuitenkaan
kyseenalaistetaan itse talouskasvun mielekkyyttä. Etenkin hyvinvointivaltion
säilymisen kannalta talouskasvun toteutuminen on nähty välttämättömänä,
sillä ilman talouskasvua hyvinvointivaltion rahoituspohja rapautuu. 

Onko talouskasvu kuitenkaan välttämätöntä hyvinvointivaltion tulevaisuuden
kannalta, vai voidaanko hyvinvointia lisätä myös nolla- tai jopa
miinuskasvutilanteessa? Voiko talouskasvu olla jopa kielteinen asia? Talous
kasvun jälkeen –teoksessa katsotaan, että talouskasvulla on rajahyötynsä,
ja tämä rajahyöty on monissa rikkaissa teollisuusmaissa, kuten Suomessa,
todennäköisesti jo tavoitettu. Talouskasvulla ei ole enää mahdollista
ratkaista aikamme keskeisiä ongelmia. Esimerkiksi työttömyys on kasvanut
talouskasvusta huolimatta. Talouskasvua on vaikea yhdistää myös ympäristön
hyvinvointiin.  Vaikka pienituloisilla ei välttämättä olekaan varaa
energiatehokkaaseen teknologiaan tai ekomerkittyihin tuotteisiin, tuottavat
varakkaat pienituloisia selkeästi enemmän kasvihuonepäästöjä. Tulotason
kasvun myötä lisääntyvän kulutuksen ohella ongelmana on, että palkkatyö
saa omaksumaan sellaisia tapoja elää, liikkua ja syödä, jotka vaativat
enemmän energiaa. Mitä enemmän on vapaa-aikaa, sitä enemmän on aikaa tehdä
asiat kestävällä tavalla.



Kuva: Charles Chaplin, Modern Times 1936.

Ratkaisuja talouden ja työn käsitteiden laajentamisesta

Kirjoittajien keskeinen väite onkin, että tulevaisuudessa hyvinvointia tulisi
rakentaa uusin keinoin. Kritiikkiä saa etenkin palkkatyön tärkeyden
ylikorostaminen. Tällöin huomiotta jää esimerkiksi paikallisyhteisöissä ja
kotitalouksissa tehtävä työ, yhteisöllinen vertaistuotanto ja aktiivisuus
omassa asuinympäristössä. 

Hyvinvoinnin rakentamisen kannalta keskeisenä pidetäänkin talouden ja työn
käsitteiden laajentamista, perusturvan rakenteiden uudistamista ja työn
tasaisempaa jakamista.  Jos palkkatyötä tehtäisiin ja jaettaisiin
järkevämmin, kohentuisi kaikkien hyvinvointi. Työn tasaisemman jakamisen
myötä kaikki pääsisivät nauttimaan työsuhteen tuomista eduista, palkasta
ja kohtuullisesta toimeentulosta. Samalla ihmisillä olisi enemmän
mahdollisuuksia ottaa ajankäyttö haltuun, hankkia uusia taitoja, investoida
ihmissuhteisiin ja tehdä asioita itse. Näin voitaisiin vastata myös
ekologisen jalanjäljen haasteeseen, kun asioita on aikaa tehdä
säästeliäämmin.



Utopiaa vai realismia?

Talous kasvun jälkeen -teoksessa hahmotellaan tulevaisuutta, joka on monin
tavoin vastakkainen verrattuna vallitsevaan poliittiseen suuntaukseen. Teosta
lukiessa jääkin helposti pohtimaan kirjassa esitettyjen teesien
realistisuutta. Kuinka todennäköistä on, että ihmiset sankoin joukoin
lähtisivät kohtuullistamaan elämäänsä: tyytyisivät vapaaehtoisesti
pienempää palkkaan, ja sen myötä pienempään asuntoon, autoon,
vähäisempään matkusteluun ja ylipäänsä kulutukseen? Tai kuinka
todennäköistä on, että poliittisesti lähdettäisiin tietoisesti
vauhdittamaan nollakasvua ja rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa uudelta
pohjalta? Epäselväksi jää myös se, missä määrin kirjoittajien
hahmottelemat keinot todella voivat lisätä hyvinvointia. Onko kyse
toiveajattelusta, utopiasta vai onko olemassa selkeää näyttöä esitettyjen
vaihtoehtojen myönteisistä vaikutuksista?

Kiinnostavan tarkastelukulman kysymykseen tuo parhaillaan käynnissä oleva
perustulokokeilu. Voiko perustulo olla väline koota toimeentulo monista
palasista ja keino lisätä hyvinvointia? Innostaako se ihmisiä elämän
kohtuullistamiseen kirjoittajien esittämällä tavalla? Muutaman vuoden
kuluttua saataneen tästä enemmän tietoa. Tällainen tieto on erityisen
olennaista pohdittaessa, kannattaako hyvinvointia todella lähteä rakentamaan
uudenlaisin keinoin.



 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/