[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Lipinlahti - kyläkirjojen aatelia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja.
Freelancer, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ikonen Anja & co (toim.): Lipinlahti. Kylä Pielisen rannalla. Lipinlahden
kyläyhdistys ry, 2016. 640 sivua.


Lipinlahti - kyläkirjojen aatelia
---------------------------------------------------------

Lipinlahti. Kylä Pielisen rannalla on jykevä yli 600-sivuinen kylähistoria.
Se kuuluu ilman muuta moninaisten kyläkirjojen aateliin ja osoittaa
kyläläisten aktiivisuutta omaa menneisyyttään kohtaan tänäkin päivänä.
Samalla se on eräänlainen selviytymistarina nyky-Suomessa, pienten
kylien autioituessa globaalin markkinatalouden muuttaessa
yhteiskuntarakenteita.

 

Lipinlahti on pieni virkeä 300 asukkaan kylä Nurmeksen kupeessa. Kyläläisten
innokas kansalaistoiminta todentuu lukemalla jykevää kylähistoriaa, jonka
alkusanat lausuttiin jo 1990-luvun alussa. Silloin Pentti Ikonen kutsui koolle
kyläaktivistit ja esitti ajatuksen kirjan kokoamisesta. Materiaalia kerättiin
ja haastattelujakin tehtiin, mutta aloite hiipui. Vuonna 2011 se nousi uudelleen
ajankohtaiseksi. 

Mukaan kirjahankkeen toimituskuntaan lupautuivat Anja Ikonen, Ensio Kulju, Eila
Lukkarinen, Harri Markkula, Kalevi Mustonen, Lahja Mustonen, Sinikka Mustonen,
Hannu Okkonen, Terho Okkonen, Lahja Sarkkinen, Kyllikki Tiensuu ja Kaisa
Tolonen. Monen muunkin panos on tärkeä ja jotkut teemat on kirjoitettu
yhteistyössä. Teoksen kuvitus on upeaa ja harvinaisen runsasta: valokuvat
havainnollistavat hienosti Lipinlahden historiallisia vaiheita, asutusta,
asukkaita ja unholaan vaipuneita työprosesseja. Myös kirjan ulkoasu ja
tekstien laadukas toimitustyö kannattaa mainita. En ihmettele, että
kyläkirjan julkaisemiseen on saatu todella runsaasti sponsoreita, vaikka
sitkeä vapaaehtoistyö on sen sisällön silti mahdollistanut.

Kyläkirja jakautuu 15 päälukuun. Sata ensimmäistä sivua käsittelee
Lipinlahden historiaa viiden talon kalastajayhteisöstä toisen maailmansodan
päättymiseen. Stolbovan rauhassahan 1617 Nurmeksen alue liitettiin Ruotsiin,
joten Lipinlahti on enemmänkin kuin100-vuotiaan Suomen elävän syrjäkylän
juhlakirja. Alkuluvuista mieleen jäävät niin vuosien 1917-18 tapahtumat
punaisten ja valkoisten näkökulmasta kuin kylää koskettavat evakkoretket ja
inkeriläisten majoituskin sodan tuoksinassa ja sen jälkeen.
Asekätkentäänkin nurmeslaiset ja Lipinlahden miehet ehtivät sotkeutua sodan
jälkimainingeissa. Eri paikkojen, talojen ja kartanoiden sekä asukkaiden ja
sukujen vaiheet on esitelty kiitettävällä tarkkuudella.

Kirjalliset lähteet sijaitsevat useimmiten lukujen lopussa. Muita
lähdemerkintöjä ei ole, mutta kirjan viimeisiltä lehdiltä löytyy kattava
luettelo Lipinlahden koulujen oppilaista ja opettajista vuodesta 1889 lähtien.
Siitä moni kyläläinen varmasti löytää läheisensä tai itsensä. Mukana
alkupuolen historia-teksteissä on paljon lainauksia ja yleisesti tunnettua
faktaa Suomen historiallisista vaiheista. Herkullisimpia tarinoita tarjoavat
itse kyläläiset, jotka astuvat jäljempänä esiin kukin vuorollaan.



Kuva: Kohtavaaran laiturivaihde, Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma, CC BY-NC-ND
4.0, Finna.



Kuva: Kohtavaaran asemalla. Kyläyhdistyksen sivut.


Rautatien tulo Joensuu-Nurmes-radan myötä 1911 oli suuri tapaus. Lipinlahti
sekoitettiin – ja sekoitetaan yhä – Lapinlahteen, joten seisakkeen nimeksi
tulikin Kohtavaara. Lipinlahti oli sodan jälkeen maatalouskylä, jossa
siirryttiin pikku hiljaa hevostaloudesta koneellisempaan viljelyyn. Toki
kalastusperinne jatkui ja kauppa sekä pienyrityksetkin kukoistivat. Asukasluku
nousi 1950-luvulla hetkeksi tuhanteen ja lapsiperheet pitivät koulutoimen
virkeänä. Kyläläisten muisteloja lukiessa hämmästelee1900-luvun vilkasta
kansalaistoimintaa aina 1960-luvulle saakka. Kyläyhdistyksen ohella
maamiesseuraan, nuorisoseuraan, työväenyhdistykseen, harrastajateatteriin,
marttoihin, kuorolauluun, pelimanneihin ja urheiluseuraan riitti jäseniä.
Metsästys oli monen harrastus kalastuksen ohella ja metsästyssseuran toiminta
näkyvää. Elettiin luonnossa, luonnosta, ehkä niukasti mutta
luonnonmukaisestikin. Olisikohan tässä sanomaa nykyajan ”kiireisille”
istumatyöläisille?



Kuva: Lipinlahden kansakoulukoulu 1928. Kyläyhdistyksen sivut.

Kansalais- ja koulutoimintaa käsittelevät luvut ovat kyläkirjan helmi –
kuten loppupuolen veikeät merkkihenkilöesittelytkin. Vuorineuvos Sulo A. Tervo
oli Lipinlahden oma poika, mutta myös maaherra Esa Timosen lipinlahtelaiset
näyttävät omineen. Olihan hänellä, innokkaalla metsästäjällä,
kesäasunto kylällä!

Erityismaininnan ansaitsee myös eräs Lipinlahden kantatila, jonka ympärille
kasvoi sitten vilkasta opistotoimintaa moniksi vuosikymmeniksi. Oma kosketukseni
Lipinlahteen liittyy nimenomaan Haikolan kartanoon, evankelisen opiston upeisiin
rantamaisemiin. Kartanohan sijaitsee aivan Lipinlahden keskeisellä paikalla, ja
on näytellyt melkoista roolia kylän riennoissa muutenkin. Haikolassa pidettiin
keväällä 2016 nurmeslaisen kirjailijan Matti Pulkkisen tuotantoon liittyvä
seminaari. Hänenkin nuoruutensa sivuaa Lipinlahtea.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/