[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Metsäpolulla ja sen vierestä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kunnas, Jan <jan.kunnas at eui.eu> vapaa tutkija, A-kassan
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Metsäpolun filosofia: Metsäpolun filosofia. niin & näin, 2017. 103 sivua.


Metsäpolulla ja sen vierestä
---------------------------------------------------------

Metsää käsittelevälle kirjalle ohuutta voidaan aina lukea positiiviseksi
seikaksi - eipä ainakaan ole tarvinnut kovin paljon metsää kaataa kirjan
painamiseksi. Ohuudesta huolimatta Metsäpolun filosofia onnistuu
herättämään monenlaisia ajatuksia suhteestamme metsiin ja puihin.

 

Minun täytyy myöntää, etten oikein tavoittanut kirjan tarkoitusta kirjan
poukkoillessa metsän kauneudesta tulisijan kautta lahopuuhun. Ehkä se on vain
kokoelma filosofisia ajatuksia metsäpolun varrelta, joten sallittakoon minun
sen sijaan poimia joitakin käpyjä sieltä täältä.

Metsän kauneus

Sivulta kuusitoista eteenpäin pohditaan tarvitsemmeko tieteellistä tietoa,
”jotta voimme tavoittaa luonnonprosessien kauneuden ja ymmärtää ja arvostaa
voimia, jotka muovaavat maata ja elämää.” Lukiessani kirjoittajan esille
tuomia perusteluja sekä tieteellisten tiedon että epätieteellisten
lähestymistapojen puolesta, mieleeni tuli kokemukseni metsänsuojelijan
uraltani kaukaisessa menneisyydessä. Minun metsäsuhteeni on syntynyt
retkeilemällä Kainuun metsissä ilman sen suurempaa tieteellistä perustaa
kuin kuusen ja männyn erottamisen toisistaan. Retkeilyjen syventyvässä opin
myös erottamaan mikä puulaji syttyy parhaiten missäkin olosuhteissa. Tästä
huolimatta tajusin metsäkiistojen syttyessä 90-luvun taitteessa, että jotkut
metsät ovat liian hienoja hakattavaksi. Niiden suojelemiseksi jouduin minä ja
moni muu opettelemaan tieteellisiä perustuja niiden suojelemiseksi. Siksi
esittäisinkin, että metsien kauneutta voidaan ymmärtää ja arvostaa ilman
tieteellistä tietoa, mutta niiden suojelemiseksi tarvitaan tieteellistä
tietoa. Ilman lajikartoitustakin olisin rajannut suojeltavaksi täsmälleen
samat järeäpuustoiset kuusikot ja männiköt sammaloituneiden maapuiden ja
harmaantuneiden kelojen kera sekä havisevat haavikot.



Kuva: Pilkkapuun ohi kulkee heikosti erottuva polku. Haukilampi, H.
Kelola-Mäkeläinen, 2014. Museovirasto. Kuvan käyttöoikeudet: CC BY-NC-ND
4.0.



Tulisijan äärellä

Kirjan seuraava osio, Tulisijan äärellä, sen sijaan osoittaa tahtomattaan,
että tieteellinen tieto on kuitenkin tarpeen johdonmukaisten arvostelmien
tekemiseen. Avotulen esteettisyys ja puun polton lumo lienee koodattu meidän
geeneihin siitä lähtien kun ihminen kahlitsi tulen satoja tuhansia vuosi
sitten antamaan lämpöä ja suojaa, se ei kuitenkaan tee puun pienpoltosta
ympäristöystävällistä. Puulämmittäjä voi toki vaikuttaa puun
pienpolttamisesta aiheutuviin päästöihin, mutta se ei muuta sitä
tosiseikkaa, että parhaiten ja puhtaimmin puu palaisi suurissa
voimalaitoksissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 2010 julkaiseman
terveysriskinarvion mukaan noin 250 suomalaista kuolee vuosittain
ennenaikaisesti sairauksiin, joita aiheuttavat pienhiukkaset, jotka syntyvät
puun poltosta vakituisten pientaloasuntojen lämmityksessä.

Kuva: Pyhätunturi, Pelkosenniemi, Lappi, 1955, Suomen Rautatiemuseo, Suomen
Rautatiemuseon kuvakokoelma, VR:n kuvakokoelma, Kuvan käyttöoikeudet: CC
BY-NC-ND 4.0

Kirjoittaja on toki oikeassa siinä, että ”Jos puuta ei polteta,
hiilidioksidi vapautuu puun lahotessa”. s. 39 Lahoaminen tapahtuu kuitenkin
vuosien kuluessa, jopa satojen, siksi puu ei ole hiilineutraali polttoaine. Toki
puu polttaminen on paljon parempaa kuin kivihiilen polttaminen, mutta niin ovat
melkein kaikki muutkin polttoaineet, paitsi turve.

Lahopuun lumo

Metsänsuojelijan taustastani johtuen, kohdistin eniten odotuksia
päättävään lukuun Lahopuun lumoon. Valitettavasti koin luvun jääneen
pahasti kesken sen päättyessä kalmistoon, lähtöön ja kuolemaan, kun
minulle lahoava puu on aina ollut uuden alku, uusien puiden kasvualusta ja
uhanalaisen metsälajiston koti. Tämä jakolinja kuoleman ja uuden elämän
alulla taitaa olla se, joka määrittää ihmisten suhtautumisen aarniometsiin.

Jälkisana

Taisin edellä kertoa enemmän omista ajatuksistani, kuin arvosteltavana
olevasta kirjasta. Toisaalta ajatusten herättäminen on selvästikin kirjan
merkittävin ansio.



Kuva: Uittotyöntekijöiden laavu ja nuotio Säynäjäjokivarressa Sakari
Pälsi, 1923 Museovirasto  CC BY 4.0




---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/