[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Faaraon aurinkolaivasta risteilyalukseen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi <leena.rossi at icloud.com> FT, KK, tietokirjailija, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Graham, Ian: 50 laivaa jotka muuttivat historian kulun (ifty Ships that Changed
the Course of History: A Nautical History of the World). Kääntänyt Jyrki K.
Talvitie. Minerva Kustannus Oy, 2016. 224 sivua.


Faaraon aurinkolaivasta risteilyalukseen
---------------------------------------------------------

Teoksellaan 50 laivaa jotka muuttivat historian kulun brittiläinen
tietokirjailija Ian Graham tarjoaa pikakatsauksen merenkulun, merellä/meressä
liikkuvien alusten ja maailman historiaan. Hän kertoo 50 merkittävän aluksen
lisäksi laatikkoteksteissä myös kymmenistä muista tärkeistä
”paateista” sekä näiden yhteyksistä kaupan, merenkulun ja
maailmanhistorian tapahtumiin. Merenkulun historiaa ennestään tuntevalle
Grahamin teoksen alukset ja tiedot ovat tuttuja, mutta kirja sopii hyvin sille,
joka vasta alkaa perehtyä laivahistoriaan ja laivojen osuuteen historian
käänteissä. Kirja voisi olla käyttökelpoinen myös kouluissa historian
oheislukemistona.

50 laivaa jotka muuttivat historian kulun ei ole Ian Grahamin ensimmäinen
julkaisu, sillä kolmen vuosikymmenen aikana mies on tehnyt kirjoja
päätoimenaan ja osallistunut yli 200 kirjahankkeeseen. Lontoon yliopistossa
suoritetut fysiikan ja journalistiikan tutkinnot sekä toimiminen eri lehdissä
toimittajana ja päätoimittajana ovat antaneet hänelle hyvät lähtökohdat
kirja-alalle. Suomeksi hänen tuotannostaan on käännetty erityisesti lasten ja
nuorten tietokirjoja, mm. Auto (1995), Avaruus (2000), Henkilöauto sekä
formulat ja ralliautot (2002), Kuorma-autot sekä paloautot (2002),
Moottoripyörät (2002), Nopeat kulkuneuvot (2002) ja Mahtavat masiinat (2010).

Antiikista nykypäivään

Muut valitsemansa laivat Graham esittelee kahdella aukeamalla eli neljällä
sivulla, mutta viidelle laivalle – Mary Rose, Victory, Beagle, Titanic ja
Birmarck – hän antaa kuusi sivua ehkä siksi, että alukset ovat olleet
Ison-Britannian kannalta tärkeitä. Aluskokoelma painottuu angloamerikkalaisiin
aluksiin, sillä valituista laivoista 35 eli suurin osa on kuulunut Ison
Britannian tai Yhdysvaltojen laivastoon tai kauppalaivastoon. 1800-luvulla
rakennettuja aluksia kirjassa on 15 ja 1900-luvulla tehtyjä 21. Vanhempia
laivoja on 13 ja 2000-luvulla rakennettuja yksi. Antiikin ajan alusten sekä
amerikkalaisten ja brittiläisten laivojen lisäksi kirjassa on muutama
ranskalainen, saksalainen, venäläinen/neuvostoliittolainen, norjalainen,
japanilainen ja kiinalainen laiva.  

Kustakin aluksesta Graham kertoo ensin tyypin, vesillelaskuajan, pituuden,
vetoisuuden, rakenteen ja käyttövoiman. Muutamien alusten tiedot ovat hyvin
niukat, toisten taas monipuoliset. Sitä paitsi kaikkia seikkoja ei ole
ilmoitettu samoin perustein, ja paikoin tiedot ovat ristiriidassa keskenään
tai muun tekstin kanssa. Esim. laivojen tyyppi on ilmoitettu aluksen
käyttötarkoituksen, takiloinnin, rungon rakenteen tai käyttövoiman mukaan.
Yksi purjein varustettu siipiratashöyry on tyypitelty höyrylaivaksi ja toinen
hybridiksi, purjelaivan ja sivusiipirataslaivan  yhdistelmäksi. Erään laivan
sanotaan olevan oregoninmäntyä, mutta kuvatekstissä kerrotaan ruostuvasta
laivasta.



Kuva: Vuonna 1869 valmistunut komposiittiklipperi Cutty Sark oli aikanaan yksi
maailman nopeimmista  purjealuksista, jotka kuljettivat teetä Kiinasta
Englantiin. 1880-luvulla se siirtyi rahtaamaan villaa Australiasta Britanniaan
ja teki matkan parhaimmillaan 73 päivässä. Sen kaikkien 32 purjeen nostaminen
vaati 18 kilometrin matkan.

Graham luonnehtii alusten ominaisuuksia, ulkoasua ja käyttöä sekä kertoo,
miten laivat, niiden matkat ja haverit vaikuttivat uusien alusten rakenteeseen,
käyttövoimaan, turvallisuusmääräyksiin ja aseistukseen tai luonnontieteiden
kehitykseen sekä ihmisten tietämykseen maapallon olosuhteista ja luonnosta.
Erityisen innostunut hän tuntuu olevan sota-aluksista, joista muutamien
voidaankin sanoa vaikuttaneen ratkaisevasti ainakin kilpavarusteluun ja
kansainvälisiin suhteisiin ja siten myös historian kulkuun. Laajasti
esittelemiensä laivojen rinnalla Graham kertoo tietolaatikoissa yli 30 muusta
aluksesta, alusten suunnittelijoista (mm. sukellusveneiden suunnittelija John
Philip Hollandista), teknisistä uutuuksista (mm. höyryturbiinista) sekä
merenkulkuun liittyvistä ongelmista (mm. pituuspiirien määrittämisestä ja
keripukista). Hän paneutuu laivojen ominaisuuksien ja ”työuran” ohella
varsinkin niiden uran dramaattisiin käänteisiin; moni alushan on saavuttanut
kuuluisuuden nimenomaan uppoamalla.

50 laivaa on värikäs ja varsin kaunis teos. Siinä on kuvia ja piirroksia yli
200 ja karttoja 17, joista yksi on vuodelta 1589. Muut kartat on Linsey Johns
piirtänyt kirjaa varten; ne ovat hyvin selkeitä, mutta niistä puuttuu
mittakaava. Harmi vaan, että osa kuvista on sameita ja laivapiirustukset niin
pieniä, ettei niiden yksityiskohtia näe tutkia. Sitä paitsi Mayflowerista,
Victoriasta ja Clermontista on samat kuvat painettu kahteen kertaan.

Aurinkolaivasta risteilyalukseen

Ensimmäiseksi Graham esittelee faarao Khufun aurinkolaivan noin vuodelta 2566
e.Kr. ja etenee sitten laivojen valmistusajan mukaan kronologisesti
2000-luvulle. Faaraon laiva oli kätketty peräti 1224 osana hänen pyramidinsa
lähelle peruskallioon louhittuun syvennykseen odottamaan faaraon
kuolemanjälkeistä elämää. Arkeologit kuitenkin löysivät yli 4500 vuotta
vanhan laivan 1954. Pitkän konservointityön jälkeen yli 40-metrinen ja
viidellä airoparilla varustettu laiva on esillä erikoismuseossaan.

Viimeinen kirjassa esitelty alus, Oasis-luokan risteilijä, rakennettiin Turussa
ja laskettiin vesille vuonna 2009. Tämä ”21:nnen vuosisadan alussa Suomessa
rakennettu uusi laiva rikkoi kaikki aikaisemmat ennätykset. Allure of the Seas
oli valmistuessaan suurin koskaan rakennettu matkustajalaiva.” Tämä pitää
paikkansa, mutta Grahamin antama tieto, että laiva olisi 362 metriä pitkä, ei
päde, vaan laiva on 360-metrinen. Se on myös muutamaa senttiä pitempi kuin
aikaisemmin valmistunut Oasis of the Seas. Tällä hetkellä maailman pisin
matkustajalaiva on vuonna 2016 Ranskassa tehty Harmony of the Seas, joka on
sisaralustaan kaksi metriä pitempi, kuten Graham mainitsee.



Kuva: Höyrykoneista kiinnostunut yhdysvaltalainen taiteilija Robert Fulton
(1746–1813) suunnitteli ja rakensi vuonna 1800 ensimmäisen toimivan
sukellusveneenNautiluksen Ranskan laivastolle, joka kuitenkin piti alusta liian
vaarallisena sen omalle miehistölle. Aluksen jäljennös on nähtävänä Cité
de la Merissä, Cherbourissa. Kuva vuoden 1806 suunnitelmasta. 

Kirjoittaja luettelee Alluren 5492 matkustajalle tarkoitettuja, 16 kannelle
sijoitettuja hienouksia, joihin kuului ravintoloita, uima- ja porealtaita,
surffauslaitteita, kauppoja, teattereita, kuntosaleja, urheilualueita sekä
köysirata ja keskuspuisto.  Mutta erityisesti häntä näyttää kiinnostavan
laivan pääsy Tanskan Ison-Beltin sillan alta sekä sen ruoripotkurit, jotka
vetävät laivaa eteenpäin – eivät työnnä kuten perinteiset potkurit.
Grahamin mielestä tulevaisuudessa ei enää valmistettane Oasis-luokan
risteilylaivoja suurempia aluksia, sillä nämä eivät pääsisi kaikkiin
satamiin, joissa tällaiset laivat normaalisti käyvät. Tuskin enää
nähdään myöskään suurempia sotalaivoja kuin ydinkäyttöiset
lentotukialukset.

Monenlaisia merenkyntäjiä

Edellä mainittujen laivojen väliin mahtuu monenlaisia merialuksia; järvi-,
joki- ja satama-aluksia kirjassa ei ole. Varustuksensa ja käyttönsä
perusteella osa laivoista on kauppalaivoja ja osa löytöretki- ja
tutkimusaluksia. Varsinaisia matkustajalaivoja kirjassa on useita, mutta siitä
löytyy myös aluksia, joissa rahdattiin siirtolaisia, orjia tai vankeja. Kirjan
suurin alusryhmä ovat sotalaivat: taistelu- ja panssarilaivat, sukellusveneet
sekä lentotukialukset. Maihinnousualuksia ja miinanlaskijoita ei kirjassa ole.
Miinanraivaajista Graham mainitsee vain amerikkalaisten J-826:n, josta tuli
vuonna 1951 Jacques-Yves Cousteaun tutkimusalus Calypso. Kirjassa on myös
muutama jäänmurtaja, öljytankkeri ja kilpapurjehdusvene sekä yksi lautta.
– Varsinkin ennen 1900-luvua rakennettujen laivojen tyyppiä on tarpeen mukaan
muutettu jopa useita kertoja, niin että harva alus on palvellut koko uraansa
samassa muodossa ja tehtävässä.



Kuva: Ruotsalainen sotalaivaWasa-laiva valmistui vuonna 1628 ja upposi
neitsytmatkallaan Tukholman edustalla. Vuonna 1961 se nostettiin ylös melkein
kokonaisena. Konservoitu alus on nähtävänä omassa museossaan Tukholmassa.
Kuvakaappaus videosta Del 3 – Bärgningen. Statens maritima museer (Vimeo).

Kirjan 50 laivasta osa on uponnut, osa upotettu, osa poltettu, osa romutettu tai
odottaa romuttamista. Eräistä on sukellettu osia talteen ja muutamista on
rakennettu useitakin kopioita. Peräti 15 alusta on jäljellä konservoituna,
kunnostettuna tai rekonstruoituna. Lähes kaikista laivoista lienee rakennettu
pienoismalleja. Uusimmat alukset toimivat alkuperäisessä tehtävässään.

On paljolti makuasia, minkä laivojen katsotaan muuttaneen ratkaisevasti
historian kulkua, jonkin maantieteellisen alueen kehitystä tai ainakin
laivanrakennusta, mutta mielestäni Grahamin valitsemien alusten lisäksi moni
muukin olisi ansainnut paikan kirjasta. Olisin halunnut lukea esittelyn mm.
keskiajalla Itämeren kauppaa hallinneiden hansojen koggeista ja 1878–79
koillisväylän läpi ensimmäisenä purjehtineen Adolf Erik Nordenskiöldin
Vegasta. Myös jokin kalastustroolari tai valaanpyyntialus olisi kuulunut
mukaan, sillä niin pahasti kumpikin alustyyppi on vaurioittanut merten
ekosysteemiä. Autolautat ovat puolestaan vaikuttaneet reittiensä liepeiden
eroosioon ja eliöstöön sekä ihmisten vapaa-ajanviettotapoihin yli puolen
vuosisadan ajan antamalla ”tavalliselle kansalle” edullisen mahdollisuuden
irtautua arjesta.

Odotin vielä, että kirjassa olisi ollut tietoisku kahdesta
ydinsukellusveneestä, yhdysvaltalaisesta Tresheristä tai venäläisestä
Kurskista, jotka vaipuivat miehistöineen syvyyksiin ja vaikuttivat
sukellusveneiden turvallisuuskysymysten entistä tarkempaan huomiointiin.
Edellinen, joka sentään mainitaan Titanicin etsintöjen yhteydessä, oli
ensimmäinen merellä uponnut ydinsukellusvene, ja Pete Seeger teki siitä
koskettavan laulun, kun se vuonna 1963 jäi syvyyksiin 129 hengen
miehistöineen. Jälkimmäinen oli venäläisten rakentama maailman suurin
hyökkäyssukellusvene, jonka upotessa vuonna 2000 syvyyksiin jäi myös 118
hengen miehistö. Pelastusyrityksestä Markus Copper teki 2003–2004
järkyttävän taideteoksen. Tulevaisuuden laivoista olisin halunnut ainakin
mainittavan tuuliruuvista energiansa saavan aluksen. Kaikkien mainitsemieni
laivojen esitteleminen olisi tietenkin vaatinut kirjan nimen muutoksen.



Kuva: Titanic upposi vuonna 1912.

Tekevälle sattuu

Joka kirjasta löytyy ristiriitaisuuksia, huolimattomuuksia tai kömmähdyksiä.
Otan tähän pahimmin silmilleni hypänneet esimerkit toivoen, että joku
ottaisi niistä opikseen. –Sisällysluettelossa James Cookin laiva on HMS
Endeavour mutta esittelyn otsikossa HMS Endeavoura (s. 50). Japanilainen
taistelulaiva on luettelossa Yamato mutta sivuilla 166–169 Jamato. Vaikka
sisällysluettelossa mainitaan kirjassa olevan ”Hakemiston”, siinä on
”Aakkosellinen hakemisto” (s. 220). Sivuilla 90–93 kerrotaan
America-huvipurresta, jonka esittelyn otsikkoon on pantu käsittämätön numero
”21”. Sivulla 138 sanotaan, että Titanic upposi 1991. Sivujen 210 ja 212
kuvatekstit ovat vaihtuneet. – Kustantamoissa saisi olla henkilöitä, jotka
huolehtisivat, ettei tällaisia erheitä jäisi kirjoihin!

Kääntäjä on kuitenkin vastuussa ”laiskoista” käännöksistä, joiden
tekosyyksi ei riitä kiirekään. Niitä on Grahamin kirjassa ärsyttävän
paljon. Tässä ”väännän” muutaman suomeksi: ”peräsinairo” (s. 17) =
perämela; ”skannata merenpohjaa” (s. 20) = tutkia tai kartoittaa
merenpohjaa; ”painoltaan kevyt” (s. 25) = kevyt; ”skannaus sonaarilla”
(s. 38) = luotaaminen; ”inertti” (s. 39) = reaktiokyvytön tai kemiallisesti
reagoimaton; ”jerkin” (s. 40) = hihaton jakku tai lyhyt liivi; ”first
officer” (s. 128) = ensimmäinen perämies; ”paperivene” (s.181) =
papyrusvene; detergentti” (s. 201) = puhdistusaine.

Laiskuutta tai välinpitämättömyyttä suomen kielen keskeisistä
säännöistä osoittaa myös, että useita relatiivilauseita on jätetty
käännökseen peräkkäin. Esim. sivulla 169 on samassa virkkeessä kaksi
joka-lausetta: ”– – taistelussa, joka oli yksi neljästä yhteenotosta,
joka muodostivat – – ” (yksikkö ja monikkokin menevät sekaisin). Sivulla
206 pronomineja on peräti kolme: ”– – pallossa, jota ympäröi
ulkokerros, joka pitää sisällään aluksen ilmasäiliöt, akut ja syntaktisen
vaahdon, joka on kellumismateriaalina”. (Mitähän tuo syntaktinen vaahtokin
lienee?) Suomen kieleen ei kuulu sekään, että yksikölliseen substantiiviin
viitataan monikollisella pronominilla; sen paremmin ”osa” kuin
”laivastokaan” ei suomessa ole ”he” vaan se. Heti ”Johdannossa” (s.
6) olevasta virkkeestä – ”Räjähtävien ammusten käyttöönotto johti
puisten runkojen valmistamiseen ensin raudasta ja sitten teräksestä.” – en
arvaa sanoa, onko kyse Grahamin vai kääntäjän virheestä.

***

Puutteistaan huolimatta Grahamin teos, 50 alusta jotka muuttivat historian
kulun, on tutustumisen arvoinen. Se osoittaa, että vesikulkuneuvot ovat olleet
ihmiskunnan historiassa tärkeitä keksintöjä. Niillä on käyty kauppaa,
löydetty uusia maailmoja ja taisteltu lukemattomia sotia. Laivoilla on käyty
kilpavarustelua ja niissä on kokeilu uutta teknologiaa. Yhä edelleen ne
huolehtivat suurimmasta osasta maailmankauppaa. Mahdollistaessaan uuden tiedon
hankkimisen maapallosta ja muihin kulttuureihin tutustumisen ne ovat avartaneet
maailmankuvaamme.  

Aion antaa kirjan arvostelukappaleen heti lahjaksi yläkoulua käyvälle,
optimistijollalla purjehtivalle sukulaistytölle, ja jos isäni vielä eläisi,
ostaisin kirjan hänellekin, sillä sisävesillä ikänsä liikkuneena hän oli
kiinnostunut myös merellä purjehtivista laivoista. Sitä paitsi Grahamin
kirjan innoittamana aion lukea ja katsella uudelleen Björn Landströmin teokset
Laiva: Katsaus laivan historiaan alkukantaisesta lautasta atomikäyttöiseen
sukellusveneeseen(1. p. 1961; 5. p. 1990) ja Purjelaiva: Papyrusveneestä
täystakiloituun alukseen (1969).

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/