[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Lasikaton säröjä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Laura-Mari Manninen <lmmannin at jyu.fi> FM, tohtorikoulutettava, Jyväskylän
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Mäkinen, Riitta ja Engman, Marja (toim.): Naisten aika. Valkoinen varis ja
muita oppineita naisia. Gaudeamus Oy, 2015. 334 sivua.


Lasikaton säröjä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa
---------------------------------------------------------

VTL, tietokirjailija Riitta Mäkisen ja FT, tutkija Marja Engmanin toimittama
teos Naisten aika. Valkoinen varis ja muita oppineita naisia kertoo
ensimmäisten korkeakoulutettujen suomalaisnaisten elämästä, valinnoista ja
mahdollisuuksista 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Kirjaan on valikoitunut
kaikkiaan viidentoista naisen tarina tai pikemminkin pienoiselämäkerta, ja
yhdistävänä tekijänä heillä kaikilla on uraauurtava toiminnallisuus
miesten hallitsemilla aloilla.

 

Naisten aika pääotsikkona luo heti kuvan siitä, että sisältö kertoo
ajankohdasta, jolloin on naisten vuoro vaikuttaa. Naisten aika
määritelläänkin heti kirjan johdannon alussa koskemaan aikaa 1900-luvun
taitteen molemmin puolin, jolloin ”naiset toimivat aktiivisesti omien
oikeuksiensa ja Suomen itsenäistymisen puolesta.” Näihin kahteen
pyrkimykseen yhdistyi lisäksi naisten opinhalu. Naisten aikaa käsitellään
melko kattavasti johdannossa, jossa esitellään lyhyesti myös kirjaan
valikoituneet naiset. Johdannossa todetaan, että ”tämän kirjan henkilöiden
eräänlainen ydinryhmä on joukko 1890-luvun taitteen opiskelijoita, joiden
tiet risteävät monta kertaa.” Kuitenkin kirjaan valikoituneiden naisten
valinnasta olisi kaivannut hieman konkreettisempaa tietoa. Miksi juuri he?
Kiintoisaa on tarkkailla, miten kirjaan valikoituneiden naisten elämänpolut
risteävät, mutta näitä linkityksiä olisi kenties voinut korostaa
enemmänkin. Etenkin, kun kirja pyrkii erottumaan aikaisemmista
naiselämäkerroista tarkastelemalla henkilöitä ”pikemminkin erilaisten
yhteisöjen ja verkostojen jäseninä kuin yksittäisinä sankarittarina.”



Kuva: "Den gamla kvinnliga"n ydinryhmä lukuvuonna 1887-1888. Seisomassa
vasemmalta: Ina Rosqvist, Alfhild Heidemann, Karolina Eskelin, istumassa vas.
Tekla Hultin, Aino Perenius (Malmberg), Antoinette Ingman ja Naima Jacobson.
Naiset eivät vielä päässeet osakuntiin mutta muodostivat oman kiinteän
opiskelijapiirinsä. Kuva ja kuvateksti Tiedenaisia sivusto.

Kirjan alaotsikkoa ”Valkoinen varis” ei johdannossa avata sen kummemmin.
Käsite vilahtaa sisällysluettelossa, josta lukija voi tulkita valkoisen
variksen viittaavan Tekla Hultiniin. Valkoinen varishan on ns. outolintu eli
henkilö, joka toimii totutusta poikkeavalla tavalla poikkeavassa
ympäristössä. Siten valkoisia variksia voisivat olla kaikki kirjaan
valikoituneet naiset, mutta Hultinin ”valinta” valkoiseksi varikseksi on
kyllä oikeutettua. Hän oli ensimmäinen suomenkielinen naisylioppilas ja
naispuolinen filosofian tohtori, ensimmäinen ammattimainen naistoimittaja,
Nuorsuomalaisen klubin ja Suomalaisen Naisliiton ensimmäinen puheenjohtaja ja
johtava naiskagaali eli Venäjän vastarintaliikkeenä toimineen salaseuran
jäsen. Kirjan kansikuvaan ei kuitenkaan ole valikoitunut Tekla Hultin, vaan
kannessa on Olga Gummerus-Ehrströmin Omakuva -niminen teos vuodelta 1908.
Gummerus-Ehrströmin pienoiselämäkertaa ei kirjasta tosin löydy, joten
kansikuvan valinta herättää hieman ihmetystä. Toisaalta myös
Gummerus-Ehrström oli saman aikakauden kasvatteja ja kouluttautunut laajasti,
mutta johdannosta olisi voinut löytyä linkitys kannen kuvaan.

Kirja on jaettu temaattisesti neljään suurempaan kokonaisuuteen, joiden alle
pienoiselämäkerrat on jaettu. Pienoiselämäkertojen lisäksi kirjasta löytyy
kaksi taustoittavaa artikkelia varhaisista naisylioppilaista ja akateemisten
naisten yhdistystoiminnasta sekä kuusi tietolaatikkoa, joihin on koottu
lisätietoa muun muassa naisasiajärjestöistä ja niiden toiminnasta.
Artikkelit ja tietolaatikot antavat laajempaa kuvaa aikakaudesta ja osaltaan
myös vahvistavat pienoiselämäkertojen linkityksiä toisiinsa, mutta ne
toimivat mainiosti myös yksittäisinä tiedonlähteinä.

Tienraivaajat

Ensimmäinen luku ”Edelläkävijöitä opintiellä” sisältää kemisti
Lydia Sesemannista, lääkäri Rosina Heikelistä ja maisteri Emma Irene
Åströmistä kertovat artikkelit. Nämä naiset olivat luvun otsikon mukaisesti
todellisia edelläkävijöitä, sillä Sesemann oli ensimmäinen suomalainen
naistohtori, Heikel ensimmäinen suomalainen naislääkäri ja Åström
ensimmäinen suomalainen naismaisteri. He edustavat 1850-luvulla syntynyttä
sukupolvea, jolloin naisen kouluttautuminen hiemankin pidemmälle oli
pikemminkin tienraivaamista kuin pelkkää edelläkäymistä. Naisten
kouluttautuminen herätti epäluuloa ja korkeakoulututkinnon tavoittelemista ei
pidetty järkevänä, koska tutkinnosta huolimatta monet akateemiset ja
virkaurat olivat naisilta suljettuja.

Toinen luku on otsikoitu ”Perheen piiristä kansakunnan kuohuihin”. Luvun
alle ovat valikoituneet puutarhaviljelyn tienraivaaja Nora Pöyhönen,
kirjailija ja poleemikko Adelaïde Ehrnrooth, vapaaherratar Aleksandra
Gripenberg, kansanedustaja Annie Furuhjelm, isänmaan palvelija ja yhteiskunnan
rakentaja Cely Mechelin sekä kirjailija, taiteilija, opettaja ja naisasianainen
Helena Westermarck. Heitä kaikkia yhdisti innostus kansakunnan kehittämiseen
ja myös varjelemiseen. Etenkin Nora Pöyhösen ottaminen mukaan teokseen
laajentaa kuvaa naisten ajasta myös ei-akateemisen maailman puolelle.
Pöyhönen onkin oiva esimerkki paikallisesti vaikuttaneista, sivistystä
saaneista naisista, joilla ei kuitenkaan ollut akateemista tutkintoa.

Kolmannessa luvussa ”Opiskelijatytöistä vaikuttajanaisia” käsitellään
tohtori Karolina Eskelinin, tohtori Tekla Hultinin, professori Alma
Söderhjelmin ja talousneuvos Hedvig Gebhardin elämäkertoja. Näitä naisia
yhdisti korkean koulutuksen lisäksi yhteiskunnallinen vaikuttavuus eli he
olivat poliittisesti aktiivisia naisten asioiden ajamisessa ja myös laajemmin
yhteiskunnan rakentamisessa. Naisasialiike ja siihen liittyvä yhdistystoiminta
avasivat naisille reittejä poliittiseen vaikuttamiseen ja opettivat tärkeitä
taitoja julkiseen toimintaan.

Neljäs ja samalla teoksen viimeinen luku on omistettu otsikkonsa mukaan
seuraaville sukupolville. Luku sisältää kaksi elämäkertaa: tohtori Liisi
Karttusen ja kunniatohtori Tyyni Tuulion. Hilma Granqvist, ensimmäinen
suomalainen nainen, joka väitteli tohtoriksi käytännöllisen filosofian
alalta, edustaa myös tätä seuraavaa sukupolvea, mutta hänen elämäkertansa
mahtuu ns. tietolaatikkoon, joka on sijoitettu kolmannen luvun alle. Muista
teokseen valikoiduista 1800-luvun puolivälissä syntyneistä naisista poiketen
nämä naiset olivat syntyneet 1800-luvun loppupuolella. Kahden naisen
valikoituminen tähän kategoriaan tuntuu aika pieneltä otokselta seuraavista
sukupolvista, joista olisi voinut nostaa esiin muutaman muunkin
vaikuttajanaisen. Toisaalta teoksen pääpaino on ensimmäisten
korkeakoulutettujen suomalaisnaisten elämässä, ja seuraavan sukupolven
esittely vaatisi kenties oman teoksen.

Teoksen pienoiselämäkerrat ovat hyvin eripituisia. Pisimmän artikkelin, yli
20 sivua, saa osakseen vapaaherratar Aleksandra Gripenberg, kuin taas kemisti
Lydia Sesemannin elämäkerta mahtuu viiteen ja puoleen sivuun. Myös
kirjoitustyyliltään artikkelit poikkeavat toisistaan. Tämä johtuu usean eri
kirjoittajan, yhteensä 13, panoksesta teoksessa. Ehkä teosta voisikin pitää
eräänlaisena hakuteoksena, josta voi etsiä juuri tietyn vaikuttajanaisen
pienoiselämäkerran ja perehtyä siihen. Tällöin vaihtelevat kirjoitustyylit
eivät vaikuta niin voimakkaasti lukukokemukseen. Jotta teos olisi ehyempi
kokonaisuus, vaatisi se lisää linkityksiä naisten välille artikkeleihin ja
myös artikkelien tekstien hienoista yhdenmukaistamista.

Lisää selventäviä verkostokaavioita

Jonkinlainen päätäntö, jossa teoksessa käsiteltyjen naisten verkostoja ja
merkitystä olisi pohdittu hieman syvällisemmin, olisi ollut mukava lisä ja
sitonut punaisen langan kiinni. Nyt viimeisenä artikkelina oleva akateemisten
naisten yhdistystoiminta on sinänsä kiinnostavaa luettavaa, mutta lukija jää
kuitenkin kaipaamaan lyhyttä yhteenvetoa teoksessa käsitellystä naisten
ajasta ja kirjaan valikoituneiden naisten verkostoista. Verkostojen määrää
ja linkityksiä naisten välillä olisi hyvin selkeyttänyt konkreettinen
verkostokaavio. Teoksen lopussa olevien liitteiden joukosta (liite 1, s. 320)
löytyykin Aleksandra Gripenbergin verkostot, jotka havainnollistavat hyvin
Gripenbergin suhdeverkoston laajuutta. Samanlainen kaavio, johon olisi
linkitetty myös muita vaikuttajanaisia, olisi punonut oivallisesti yhteen
teoksen kantavan teeman.

Kirjan tieteellistä arvoa laskee hieman se, ettei artikkeleissa ole ollenkaan
lähdeviitteitä. Myöskään varsinaista lähdeluetteloa ei ole, vaan kirjan
loppuosaan on koottu Kirjallisuutta -osio. Tämän otsikon alle on koottu
jokaisesta pienoiselämäkerran naisesta muutamia keskeisiä tietoja, kuten
syntymäaika ja -paikka, vanhempien nimet ja koulutustaustaa sekä mahdollisia
lähteitä, joista lukija voi halutessaan etsiä lisätietoa. Lähdeviitteet
olisivat kuitenkin antaneet lukijalle täsmällisen reitin, mistä hän olisi
halutessaan voinut tarkistaa tietojen alkuperän.



Kuva: Maisteri, lehtori Emma Irene Åströ. Kuvaaja Gustaf Adolf Welin
1910–1919. Museovirasto, CC BY 4.0.
http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.fi

Tästä pienestä kritiikistä huolimatta Naisten aika. Valkoinen varis ja muita
oppineita naisia on sopivan popularisoitu teos, joka onnistuu verraten hyvin
käsittelemään kirjaan valikoituneiden naisten verkostoja ja yhteisöjä sekä
heitä niiden jäseninä. Jokaisen pienoiselämäkerran yhteyteen liitetty kuva
antaa myös oman lisävärinsä, kun jokainen teoksessa esitelty nainen saa
kasvot. Kuvista huokuu oman aikansa tunnelma, mutta niissä korostuu myös
naisten oppineisuus hienovaraisella tavalla. Esimerkiksi Emma Irene Åström
lukee kirjaa taustallaan kirjahylly (s. 54) ja myös Helena Westermarck on
kuvattu lukemassa (s. 142). Teos kokoaa oivallisesti 1800-luvun lopun ja
1900-luvun alun vaikuttajanaisia samojen kansien väliin ja antaa lukijalle
hyvän yleiskatsauksen lasikattoja säröille saaneiden naisten elämästä tai
pikemminkin taistelusta naisten oikeuksien puolesta.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/