[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kirjoituksia elämästä Venäjällä ja Suomessa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> Kirjailija, tutkija-toimittaja,
freelancer, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Mustajoki, Arto: Myrsky vodkalasissa. Gaudeamus Oy, 2016. 264 sivua.


Kirjoituksia elämästä Venäjällä ja Suomessa
---------------------------------------------------------

Arto Mustajoen uusin kirja Myrsky vodkalasissa on kokoelma hänen
blogikirjoituksiaan vuosilta 2014-2016. Mukana on muutama vanhempikin teksti.
Kirjan alaotsikko tiivistää sisällön: ”Kirjoituksia Suomesta, Venäjästä
ja elämästä”.

Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden professori Arto
Mustajoki jäi eläkkeelle vuoden 2017 alussa. Yliopistourallaan hän ehti
toimia myös humanistisen tiedekunnan dekaanina. Mustajoki alkoi pitää blogia
vasta kolme vuotta sitten, mutta kirjoitukset ovat olleet luettuja ja
herättäneet paljon huomiota.

Myrsky vodkalasissa jakautuu seitsemään päälukuun, joista kolme
ensimmäistä käsittelee Venäjää ja vähän Suomeakin. Muissa luvuissa
pohditaan kriittisesti suomalaisen tiedepolitiikan ja yliopistomaailman
kiemuroita – ja kirjan loppupuolella myös urheiluaiheiset blogit saavat
sijansa. Mustajoki osoittautuu monipuoliseksi näkijäksi ja kokijaksi.

Venäjästä - vakavasti ja huumorilla

Blogissa ”Kaksi Venäjää, kaksi Putinia”, Mustajoki jakaa venäläiset sen
mukaan miten kansalaiset suhtautuvat presidenttiinsä. On virallinen
”Televisio-Venäjä” ja sitten paljolti toisinajattelijoiden
”Netti-Venäjä”. Venäjästä ja venäjän kielestä Mustajoella on
ammattinsakin puolesta painavaa sanottavaa. Ensimmäisen pääluvun otsikko
kuuluu lupaavasti: ”Venäjää voi ymmärtää”. Näin tietysti onkin, jos
viitsii tutustua venäläiseen kulttuuriin, kirjallisuuteen ja vaikka elokuvaan.
Vielä parempi, jos osaa kaiken lisäksi kieltäkin. Olen vahvasti sitä
mieltä, että itänaapuriimme aivan turhaan liitetään omituista idän
mystiikkaa ja venäläisiin ihmisiin perusteettomia sielunelämän ailahduksia.
Slaavilaisuudessa on omat luonteenpiirteensä, mutta ei niitä pidä liioitella.
Sitä paitsi, suuressa maassa on iso joukko hyvin erilaisia ihmisiä ja usein
minkä tahansa suurvallan kansalaiset ajattelevat asioista isossa mittakaavassa.
Näin tekevät tapaamani amerikkalaisetkin.

Moskova, Kreml, Putin, Ukraina ja Krim ovat blogeissa mukana, mutta sitäkin
useammin äänen saavat tavalliset yliopistokollegat, joita Mustajoki on
tavannut Venäjän työmatkoillaan. Mukana on kosolti omintakeisia ja
valtavirrasta poikkeavia johtopäätöksiä elämän eri ilmiöistä, mutta
välillä myös huumoria. Tapasin Arto Mustajoen reilut toistakymmentä vuotta
sitten kun olimme hänen kanssaan keskustelemassa venäläisestä huumorista
toimittaja Airi Leppäsen radio-ohjelmassa. Tunti kului joutuisasti, koska
molemmilla oli aikamoinen varasto nimenomaan vanhempia yhteiskunnallisia
vitsejä neuvostoajalta. Niitä sitten kilvan heittelimme eetteriin ilman sen
kummempaa käsikirjoitusta. Siinä sivussa panin merkille vakavailmeisen
professorin syvällisen huumorintajun.

Tieteen tila Suomessa

”Satavuotias Suomi” -pääluvussa Mustajoki suomii Suomea monelta kantilta.
Esimerkiksi Pisa-tutkimuksen viimeiset tulokset pistävät ajattelemaan näin:

”Mielestäni syynä menestyksen hiipumiseen ei ole se, mitä tapahtuu
kouluissa, vaan se, mitä tapahtuu koulun ulkopuolella”. Viisaasti sanottu.
Sekä määrärahojen leikkauksilla että koulun ulkopuolisen maailman
muuttumisella on taatusti merkitystä myös menestymisen suhteen! Mustajoen
mielestä hurjasti lisääntynyt kaupallinen viihde vie luovuudelta pohjaa ja
erottaa selkeästi, tekniikan ohella, lasten ja aikuisten maailman. Se ei ole
läheskään aina hyväksi. Itse ihmettelen vaikka sitä, että esimerkiksi
kännykän käyttöä koulupäivän aikana ei voi rajoittaa, muka perustuslain
perusteella, vaikka vanhemmat ja opettajat haluaisivatkin rajoituksia. Jos näin
on, muutettakoon äkkiä perustuslakia! Tai käytettäköön vähintäänkin
maalaisjärkeä.

Tiedettä ja tutkimusta käsittelevissä pääluvuissa Mustajoen blogit
liikkuvat yliopistojärjestelmän uudistuvissa rakenteissa,
leikkauspolitiikassa, byrokratian lisääntymisessä, tutkijan arjessa ja
julkaisuissa. Lainaan blogia ”Viisauden alkulähteillä”, jossa Mustajoki
siteeraa Tampereen yliopiston rehtoria, Kaija Hollia: ”Älykäs ihminen osaa
ratkaista esiin tulevat ongelmat, viisas ei joudu ongelmiin”. Erinomainen ja
hieman ironinen on blogi otsikolla ”Tutkija on yrittäjä”. Myös
huippututkimus, julkaisupolitiikka, promootiot ja tutkijan suhde mediaan tulevat
käsitellyiksi. Hauska yksittäinen blogi on nimeltään ”Vodkatesti
hautajaisissa”. Siinä ykkösvodkaksi rankataan Russki standart. Yhdyn
mieluusti tuohon arvioon, koska Pshenitsnaja -vehnävodkaa ei enää saa
mistään



Venäjä-tutkimus on tällä hetkellä tilanteessa, jossa paljolti uudet
sukupolvet astuvat esiin. Pääkaupunkiseudun tunnetuista Venäjä-tutkijoista
ovat Arto Mustajoen ohella eläköityneet viime vuosina esimerkiksi Timo
Vihavainen, Pekka Pesonen ja Ben Hellman. Joensuussa eläkepäiville ovat
päässeet Venäjä-konkarit Antti Laine, Kaija Heikkinen, Heikki Eskelinen ja
Jukka Oksa sekä sellaiset venäjän kielen opetuksen lähettiläät kuten Marja
Jänis ja Kaija Perho.

Saapa nähdä mitä uusia teemoja uudet tuoreet tutkijat tuovat tullessaan.
Toivottavasti ainakin presidentti Vladimir Putiniin keskittyvä
”kremnologia” väistyy ja muualtakin Venäjältä kuin vain Moskovasta tai
Pietarista löytyy tutkittavaa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/