[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Mitä puheemme kertoo meistä

Ti Helmi 14 16:12:04 EET 2017

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Andrei Kalinitchev <andkal at utu.fi> FT, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Toim. Stevanovic, Melisa & Lindholm, Camilla: Keskustelunanalyysi. Kuinka tutkia
sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutusta. Vastapaino, 2016. 447 sivua.

Mitä puheemme kertoo meistä
---------------------------------------------------------

Tiedemaailma etsii yhä uudempia keinoja tutkia sosiaalista toimintaa ja
ihmisten välistä vuorovaikutusta. Sosiologit ja sosiaalihistorian tutkijat
ovat keksineet hyvin laajan valikoiman teorioita ja menetelmiä, joiden avulla
on mahdollista tulkita tätä vuorovaikutusta, ja keskustelunanalyysi on yksi
niistä. Kuuluisa englantilainen sanonta "Speech is silver, but silence is
golden" opettaa harkitsemaan tarkoin jokaista lauselmaa ja jättämään
mieluummin sanomatta sen, mistä ei ole täysin varma. Kuitenkin vaitonainen
henkilö ei pääse helpolla keskustelunanalyytikon käsistä, koska asioiden
sanomatta jättämisestä voidaan myös tehdä selkeitä tulkintoja.

Keskustelunanalyysi on suhteellisen uusi metodi (siitä kirjassa käytetään
myös termejä "teoria" ja "tutkimussuuntaus"), joka syntyi 1960-luvun lopussa
Yhdysvalloissa ja rantautui Suomeen vasta 1980-luvulla. Ensin sen omaksuivat
suomalaiset kielentutkijat, jotka tarvitsivat keinoja kieliopin ja sosiaalisen
toiminnan kohtaamisen ymmärtämiseksi, mutta se laajeni myös sosiologiaan,
sosiaalipsykologiaan, kasvatustieteeseen ja puhetieteeseen. Kyseinen kokoomateos
jatkaa aiheen aiempaa kehittelyä. Liisa Tainion toimittama oppikirja
Keskustelunanalyysin perusteet (1997), Johanna Ruusuvuoren, Markku Haakanan ja
Liisa Raevaaran teos Instutionaalinen vuorovaikutus (2001) sekä Leealaura
Leskelän ja Camilla Lindholmin kokoomateos Haavoittuva keskustelu:
Keskustelunanalyyttisia tutkimuksia kielellisesti epäsymmetrisestä
vuorovaikutuksesta edelsivät käsillä olevaa kirjaa yliopistonopetuksen ja
tutkimuksen kentällä.

Kyseinen kokoomateos hyödyntää siis aiempaa kotimaista sekä runsasta
kansainvälistä, etupäässä amerikkalaista tutkimuskirjallisuutta.
Kirjallisuusluettelon tarkastelu osoittaa, että keskustelunanalyysin
tärkeimmät tutkimukset on kuitenkin tehty Suomen ulkopuolella.

Kuva: Richard Caton Woodville: Politics in an Oyster House, Walters Art Museum,
1848

Keskustelunanalyysin aiheina ovat poliittiset tv-haastattelut, yrityskokoukset,
puheterapia, raamatuntutkiskelu, tuote-esittelijöiden myyntipuheet sekä
asioinnit Kelan tiskillä, työpaikoissa, päiväkodeissa jne. eli kaikki ne
tilaisuudet, joissa kaksi tai useampi henkilö vaihtaa sanaa. Näin ollen
tutkimuskenttä muodostuu tavattoman laajaksi, jopa rajattomaksi, kun siihen
myös luetaan kaikki mikrotason arkipäiväiset keskustelut, myös
puhelinkeskustelut. Aineistot ovat usein lyhyitä, usein muutaman sekunnin
pituisia dialogeja, jotka tulevat teoksessa analysoitavaksi. Mainitsen
esimerkkinä aineistoista kahden tuttavan lyhyen ehkä 3-5 sekunnin mittaisen
puhelinkeskustelun. Tuttavien piti tavata ruokalassa, mutta ilmeisesti väen
paljoudesta he eivät heti löytäneet toisiaan, joten heidän piti soittaa
toisilleen. Näin parista kymmenestä sanasta ja äänestä tuli
tutkimusmateriaali.

Analyysista syntyy arvokkaampaa tietoa tapauksissa, joissa yhdellä osapuolella
on neurologisia, neurokognitiivisia tai psykiatrisia ongelmia, kuten afasia,
muistisairaus, autismi tai skitsofrenia. Tästä näkökulmasta analyysi
kehittää keinoja parantaa ja sujuvoittaa vaikeutunutta kielellistä
vuorovaikutusta.

Keskustelunanalyysi hyödyntää erilaisia resursseja: puhetta, prosodiaa
(puheen musikaaliset piirteet), kasvonilmeitä, eleitä ja kehonkieltä. Puhe ja
kielenkäyttö ovat hallittavissa toisin kuin katseet, eleet ja muut kehon
ilmaisut, jotka välittävät myös tiedostamatta sanattomia viestejä
ympärillä oleville ihmisille. Kirjassa pyritään ymmärtämään, miten
vuorovaikutukseen osallistuvat henkilöt koordinoivat yhteistä toimintaa.
Esimerkkinä arkipäiväisestä tilanteesta esitetään kaupan hyllyjen
välissä yksinään ilman vanhempia harhailevaa ja itkevää lasta, jota
jokainen aikuinen ymmärtää auttaa jaetun kulttuurisen ymmärryksen
perusteella.Katseen suuntaaminen yhteen kohteeseen taas antaa tilaisuuden jakaa
tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä ja tämän kautta edistää yhteisen
tehtävän suorittamista.

Kokoomateoksessa on kolmeen lukuun ja alalukuihin jakautunut selkeä rakenne.
Luvut ovat "Sosiaalisen vuorovaikutuksen resursseja", "Vuorovaikutuksen
erityisiä haasteita" ja "Keskustelunanalyysin metodisia lähtökohtia".
Kirjoittajia on yhteensä kuusitoista, ja he edustavat sosiologian ja
kielitieteen aloja.

Arkiset tilanteet keskipisteessä

Yleiset vuorovaikutusilmiöt ovat keskeisellä paikalla kirjan jäsennyksessä.
Vuorovaikutusta pohditaan erilaisissa arkisissa ja institutionaalisissa
konteksteissa. Toimittajien mukaan kirjan tavoitteena on rakentaa aiheesta
sellainen kuva, joka vastaa nykyistä tutkimustilannetta mahdollisimman
tarkasti. Tietyt ilmiöt, kuten emootiot, ovat kirjassa ylirajallisia, ja niihin
palataan uudestaan eri luvuissa.

Kirja perustuu pääsääntöisesti länsieurooppalaista kulttuuria edustavien
henkilöiden vuorovaikutukseen. Näin ollen esillä on vuorovaikutus, joka
syntyy yhteisistä kulttuurikoodeista ja käyttäytymismalleista. Lukijalle
jää pohdittavaksi se, miten kaukana toisistaan olevien kulttuurien edustajat
kommunikoisivat, mitä haasteita ja arvaamattomia tuloksia siitä seurasi.
Kirjan päätelmät eivät siis välttämättä ole päteviä, mikäli
tilanteisiin osallistuisivat henkilöt, joiden puheen ilmaisutavat, eleet ja
kehonkieli poikkeaisivat toisistaan merkittävästi ja näin ollen
ymmärtäisivät toinen toista aivan eri tavalla, kuin kirjassa esitetään.

Menetelmällä on kaksijakoinen suhteutuminen sosiaalisiin rakenteisiin.
Toisaalta sosiaaliset rakenteet ovat "abstrakteja", koska niihin ei liity
mitään puhetta tai eleitä, toisaalta ne ovat eräänlainen taustalla oleva
sosiaalinen todellisuus, jossa henkilöt elävät. Näin ollen kirjassa
esitetään, että kommunikoivat henkilöt tukeutuvat myös sosiaalisiin
rakenteisiin, kun he muotoilevat toimintaansa toinen toisilleen
tunnistettavaksi. Tästä voidaan päätellä, että analyysi ei ulotu
sosiaalisiin rakenteisiin eikä käsittele ihmisten vuorovaikutusta niiden
puitteissa vaan pyrkii analysoimaan ihmisten repliikkejä arkitasolla.

Teoksessa tullaan siihen johtopäätökseen, että vuorovaikutuksessaan
henkilöt joutuvat arvioimaan jatkuvasti itsensä ja toisten suhteellista
tiedollista asemaa, valta-asemaa ja emotionaalista asemaa. Kirja käsittelee
myös tilanteita, joissa puhumiseen, kuulemiseen ja ymmärtämiseen liittyy
ongelmia. Kysymys voi jäädä ilman vastausta, mikäli "vuorovaikutuskumppani
on huonokuuloinen. " Silloin todetaan, että "tällaisten
vuorovaikutustilanteiden keskustelunanalyyttinen tutkiminen on vaativa, mutta
kuitenkin erittäin tärkeä".

Kokoomateoksen kirjoittajat turvautuvat mikroanalyyttiseen ja deskriptiviseen
menetelmään. Tällainen lähestymistapa pohtii puhujien vuorovaikutusta, kuvaa
sitä termeillä, mutta ei pysty sanomaan, onnistuiko vuorovaikutus vai ei,
mikä puolestaan kyseenalaistaa menetelmän tarkkuutta ja
tarkoituksenmukaisuutta. Lukija saa kirjasta vaikutelman, että menetelmänä
keskustelunanalyysi on vasta muotoutumassa. Kuten kirjan toimittajat itse
toteavat: "Tulevaisuus näyttää, mihin kaikkeen keskustelunanalyysi vielä
taipuu."

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/