[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Eikä yksikään pelastunut

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Paavo Oinonen <paavo.oinonen at utu.fi> FT, yliopisto-opettaja, Turun yliopisto,
kulttuurihistoria
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Koivukangas, Olavi: Titanicin kolmas luokka. OK-kirja, 2015. 165 sivua.


Eikä yksikään pelastunut
---------------------------------------------------------

Valtamerilaiva Titanicin uppoaminen Atlantilla on yksi aikamme tunnetuimmista
merionnettomuuksista. Titanicista on muodostunut moderni myytti, jonka kautta
voi kertoa ihmishenkinä maksetusta kapitalistisesta voitontavoittelusta tai
teknologian haavoittuvuudesta luonnonvoimien edessä. Olavi Koivukankaan
kirjassa Titanicin kolmas luokka valtamerialus ilmentää kaikkea tätä, mutta
ennen muuta se on tarinaa motivoiva kehys. Teoksen keskiössä on
onnettomuudessa menehtynyt todellinen ylihärmäläinen Panulan perhe, joka
varhemmin matkustanutta isää lukuun ottamatta vajosi syvyyksiin. Titanicin
kolmas luokka on Koivukankaan toinen kaunokirjallinen teos, jonka on kustantanut
hänen oma siirtolaisaiheisiin erikoistunut kustantamonsa OK-kirja.

Olavi Koivukangas on siirtolaisuuden historian tutkija ja entinen
Siirtolaisinstituutin johtaja. Kirjailijalla on tiedollista osaamista kertoa
myös kaunokirjallisin keinoin suomalaisen siirtolaisperheen kohtalosta. Teosta
taustoittavassa johdannossa hän hahmottelee kirjoittamisen motiiveja, jotka
kumpuavat yhtäältä tutkimustyöstä ja toisaalta henkilökohtaisesta
järkytyksestä äidin ja viiden lapsen hukkumisesta Atlantin aaltoihin. Toki
myös tämä tarina tuli tietoon tutkimuksen kautta. Koivukangas muistuttaa
laajasta ja monialaisesta Titaniciin kohdistuneesta mielenkiinnosta. Tarinoita
on laadittu paljon, suomalaisista vähemmän, vaikka juuri Panulan perheestä
kirjailija tietää kirjoitetun aiemmin.



Kuva: Emma, Juho, Maria, Jaakko ja Ernesti Panula. Kansallisarkiston
verkkonäyttely Titanicin suomalaiset muistot. 

Onnettomana huhtikuun yönä vuonna 1912 Titanicin katastrofissa menehtyi 1 517
ihmistä, vain 706 pelastui. Laivalla oli 63 suomalaista, joista 20 selvisi
hengissä. Kaikkiaan kaksi kolmasosaa matkustajista menehtyi, ja kolmanteen
luokkaan sijoitetuilla selviytymismahdollisuudet olivat huonoimmat. Siinä
missä ensimmäisen luokan matkustajista eloon jäi 60 prosenttia, kolmannen
luokan lipun lunastaneista pelastui vain neljäsosa.



Kuva: Juho Panulan julkaisema kuolinilmoitusNew Yorkin uutiset, 4.5.1912.

Tämä on Olavi Koivukangasta koskettanut lähtöasetelma. Sivulle 150 on
painettu Yhdysvalloissa perhettään odottaneen isän, Juho Panulan, New Yorkin
Uutisiin jättämä kuolinilmoitus, jossa hän ilmoittaa menettäneensä
perheensä kapitalismin uhrina. Ilmaisu on voimakas. Se sisältää syytöksen
talouden vääjäämättömyydeksi ymmärrettyä mahtia kohtaan. Leski soimaa
voimia, jotka jakoivat hyvää epätasaisesti ja pistivät ihmisjoukot
etsimään parempaa toimeentuloa. Mutta Panuloiden rauhattomassa reissukuumeessa
saattoi oirehtia muutakin, jota kuolinilmoitus ei ilmaise.

Kirjan Panulat lähtevät Pohjanmaalta Amerikkaan leveämmän leivän perässä,
mutta samalla määrittelemätön levottomuus, sopeutumattomuus tai
seikkailunhalu perheenpäitä myös liikutti. Ensimmäisen kerran kului kymmenen
vuotta Michiganissa, josta viisihenkiseksi kasvanut perhe palasi vaimon
koti-ikävän myötä Lapualle ja hankki oman maatilan.

Pohjois-Amerikkaan muutti Suomesta 400 000 siirtolaista

Itse asiassa kohtalokkaana keväänä perhe oli lähdössä meriteitse länteen
jo kolmatta kertaa. Näille siirtymille kirjailija ei kuitenkaan halua rakentaa
vahvoja erillisiä motiiveja, vaan hän hahmottelee yksilöiden kautta
sosiaalidraamaa realismin keinoin. Siinä perheen laittoi matkaan havainto,
että suomalainen pieneläjä hankki vakaamman toimeentulon yhdysvaltalaisena
kaivostyöläisenä kuin Pohjanmaalla pientilan isäntänä. Naiselle arki oli
Panulan perheen äidin mukaan helpompaa valtameren takana. Hieman alleviivaten
Koivukangas esittelee lukijalle tavaraniukkuutta ja aikalaistapoja. Hitusen
perheen rauhattomuutta selittää sivuteemaksi nouseva äitiä kaihertava suru
esikoistyttären hukkumiskuoleman takia.

Koivukankaan mukaan vuosina 1865–1930 lähes 400 000 suomalaista meni
siirtolaisiksi Pohjois-Amerikkaan. Heistä puolet oli kotoisin Pohjanmaalta.
Toimeentulon niukkuus pisti liikkeelle, mutta samalla oli kyse modernisaation ja
teknologisen kehityksen mukanaan tuomasta dynamiikasta. Yleistyvä
sanomalehdistö välitti tietoa ja loi mielikuvia palkkatyöläisten auvoisista
Amerikan oloista. Kotimaassa kehittyvä raideliikenne saattoi siirtää ihmisiä
kohti satamaa, josta höyrylaivat pystyivät kuljettamaan massiivisesti
työvoimaa Yhdysvaltain talouden palvelukseen. Laivayhtiöiden keskinäisen
kilpailun myötä matkalippujen hinnat halpenivat.

Hanko oli alun pitäen Suomen ainoa talvisatama, josta oli vuodesta 1891
lähtien säännöllinen viikkoliikenne Kööpenhaminan kautta Englannin
itärannikolla sijaitsevaan Hulliin, Pohjois-Amerikkaan tähtäävien
siirtolaisten välietappiin. Hankoon saapui myös Panuloiden seitsenhenkinen
ryhmä, sillä mukana oli 20-vuotias lastenhoitajaksi lähtenyt Sanna
Riihivuori.



Kuva: Willy Stöwer: Der Untergang der Titanic, 1912.

Yksikään heistä ei pelastunut. Leskeksi jäänyt Juho Panula sai sadan punnan
suuruisen korvauksen, joka ei vastannut alkuunkaan pyyntöä. Hän palasi
toviksi Suomeen, avioitui uudelleen ja matkusti takaisin Yhdysvaltoihin.
Myöhemmin suomalainen vaimo tuli perässä.

Kirjan epilogissa Koivukangas kertoo, että jo onnettomuusvuonna laulettiin
Suomen suuriruhtinaskunnassa ensimmäiset arkkiviisut tapahtumasta:



Katastrofi alkoi muuttua populaarikulttuuriksi, Titanicin legendaksi.

Kaikkiaan Olavi Koivukangas onnistuu kertomaan Panulan perheen vaiheista
koskettavasti. Kirja antaa myös muutamille muille matkalle lähteneille kasvot
ja tekee kunniaa heidän muistolleen. Samalla se toimii tietokirjan tavoin ja
valaisee, millaisin toivein ja unelmin ihmisiä suuntasi Yhdysvaltoihin. Ihmiset
puhuvat kotiseutujensa puheenpartta. Se välittää uskottavasti tunnun siitä,
että matkaan lähdettiin Pohjanmaan lisäksi myös muualta.

Tekijä jakaa lopussa kiitoksia muun muassa tutkimustyössä ja tekstin
toimittamisessa auttaneille henkilöille ja tahoille. Pienestä sivumäärästä
huolimatta tulee tuntu laajaan tutkimustyöhön perustuvasta tulkinnasta.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/