Agricolan kirja-arvostelut: Muhkea elämäkerta aikansa mahtivaikuttajasta

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
To Joulu 7 17:19:56 EET 2017


Agricolaan on lhetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Helena Pilke <helena.pilke at helsinkinet.fi> tietokirjailija, FT, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lehtinen, Lasse: Tanner Itsenisen Suomen mies. Otava, 2017. 880 sivua.


Muhkea elmkerta aikansa mahtivaikuttajasta
---------------------------------------------------------

Vaikka Lasse Lehtisen Vin Tanner -elmkerta kantaa phenkilns
nime, se kertoo mys suomalaisesta sis- ja ulkopolitiikasta 1910-luvusta
1960-luvulle. Vuosikymmeniin mahtuu kolme sotaa, sotasyyllisyysoikeudenkynti
ja Kekkosen presidenttikauden alkupuoli. Vin Tanner oli monessa mukana, ja
hnen elmns on hyv esimerkki luokkaretkest eli siit, miten Suomessa
on noustu omilla ansioilla (ja ajan virtaukset oivaltaen) kyhst kodista
nkyviin johtoasemiin.



Aivan ensiksi on todettava, ett nyt ksill oleva Lasse Lehtisen kirjoittama
Vin Tannerin(1881-1966) elmkerta kuuluu syksyn jykevimpiin teoksiin.
Ainakin mit kokoon tulee: sivuja on miltei 900, ja ksiteltv ajanjakso
ylt yhdekslle vuosikymmenelle. Toiseksi lienee syyt yhty maan
kokeneimpiin poliittisiin toimittajiin kuuluvan Unto Hmlisen arvioon:
tmn kirjan jlkeen Suomen nykyinen sis- ja ulkopolitiikka tuntuu
harmittomalta hissuttelulta.

Kirjan kokoa ei kannata kavahtaa, sill Lehtisen tyyli on vauhdikasta ja
luistavaa. Ja kirjan ress alkaa nytt, ett ainakin Vin Tannerin
ja Otto Ville Kuusisen sek toisaalta Tannerin ja Urho Kekkosen suhteet olivat
sellaiset, ettei nykyisin moisesta vihanpidosta uskalleta edes uneksia.



Kuva: Vin Tannerin iti Maria ja is Gustaf kotonaan Helsingiss
luultavasti 1800-1900-lukujen taitteessa., 1895-1905?, Tyven Arkisto.

Punaisten ja valkoisten vliss

Vin Thomasson syntyi tylisperheeseen 1881. Is oli Helsinkiin
muutettuaan tehnyt rengin ja apumiehen tit ja mennyt sitten tihin
rautateille, iti oli palvellut tupakkatehtailijan siskkn. Vaikka perhe
ei ollut varakas, Vin sai yhteiskuntaluokkaansa nhden hyvn koulutuksen:
hnest tuli ylioppilas juuri vuosisadan vaihtuessa. Muutamaa vuotta
aikaisemmin hn oli ottanut sukunimekseen Tanner, mist muu perhe ei
erityisemmin ilahtunut.

Kauppaopiston priimus lhti tihin Saksaan, jossa tutustui osuuskauppa- ja
tyvenliikkeisiin. Kristillinen kotikasvatus ei estnyt syttymst
sosialismille: kirjan lopussa olevassa Vin Tannerin julkaistujen teosten
luettelossa on monta vuosina 1906–1917 tehtyä, yhteiskunnallista
vallankumousta ja vallanjakoa ksittelev kirjasuomennosta.



Kuva: Wiipuri-lehden toimitus. Oikealla Vin Tanner, joka tyskenteli
lehdessä vuosina 1905 – 1906, Työväen Arkisto.

Seuraavat vuodet nyttvt olleen oman uran etsint. Nuori mies ehti
toimia Turun Vhvkisten Osuusliikkeen hoitajana sek
sosiaalidemokraattisten sanomalehtien toimittajana Viipurissa ja Porissa, kunnes
polku politiikkaan aukeni: hnet valittiin eduskuntaan vuonna 1907. Tanneria
voisi hyvin nimitt aikansa poliittiseksi broileriksi: hn oli 26-vuotias,
silloisista kansanedustajista nuorin.

Oikeustieteelliset opinnot, jotka Vin-poika itins lukuisten kehotusten
jlkeen sai alkuun ja lopulta suoritetuksikin, eivt johtaneet asianajajan
uralle; Tanner valittiin vastaperustetun Osuusliike Elannon toimitusjohtajaksi
1915. Osuuskauppaliikkeen hajotessa kahtia syntyivt Kulutusosuuskuntien
Keskusliitto ja OTK. Molemmissa Tannerilla oli keskeinen asema.



Kuva: Vin Tanner tiskin takana turkulaisessa Vhvkisten
Osuusliikkeess, joka kaupanhoitajana hn toimi vuosina 1903 - 1905. Tyven
Arkisto.

Poliittisten vastakohtien krjistyess ja sisllissodan syttyess Vin
Tanner pyrki pysyttelemn puolueettomana ja pitmn mys Elannon
ristiriitojen ulkopuolella. Tasapainoilu onnistui varsin hyvin, vaikka Tanner
pidtettiinkin kevll 1918 kahdesti. Ensin hnet nappasivat
punakaartilaiset, jotka suivaantuivat kun Tanner arvosteli heidn tapaansa
kantaa asetta. Valkoisten mukaan taas Elanto oli muonittanut punaisia; johtaja
totesi ett liikkeest myytiin tavaraa puoluekantaan katsomatta, ja vltti
rangaistuksen. Osansa oli mys Helsingin vallanneilla ja siell vuoden 1918
lopulle valtaa pitneill saksalaisilla, jotka kirjan mukaan suorastaan
yllttyivt havaitessaan, ett Suomessa oli olemassa mys maltillisia
sosialisteja, heidn etunenssn tietenkin Tanner.

”Tannerin tasavallasta” sotasyyllisten penkille

Kun Tartossa kytiin rauhanneuvotteluja 1920, Vin Tanner oli Suomen
rauhanvaltuuskunnan jsen. Kansanedustajan ura jatkui aina vuoteen 1962 asti,
joskin hn oli vlill useita kertoja poissa eduskunnasta. Toisaalta
hnell oli jatkuvasti muita korkeita virkoja: senaattorina jo vuoden 1917
Tokoin senaatissa, pääministerinä 1926–1927 ja ministerinä useissa eri
hallituksissa 1937–1944. Tanner, joka oli Suomen ensimmäinen
sosiaalidemokraattinen pministeri, kantoi myhemmin milloin
valtiovarainministerin, milloin taas ulkoministerin, kansanhuolto- tai kauppa-
ja teollisuusministerin salkkua.

Paavo Haavikko on nimittänyt sotienvälistä Suomea ”Tannerin
tasavallaksi”, niin monessa mukana tämä tarmonpesä oli. 1930-luvulla hänen
vaikutusvaltansa Suomen sispolitiikassa oli suurimmillaan. Samalla hn toimi
Elannon toimitusjohtajana, olihan liike pitklti hnen oma luomuksensa, ja
osuustoiminta-aate erittin lhell sydnt. Tst tietenkin seurasi
myös runsaasti muita luottamustehtäviä sekä kotimaassa että ulkomailla –
Kansainvlisen osuustoimintaliiton puheenjohtaja Tanner toimi miltei 20 vuotta.
Eikä siinäkään vielä kaikki – 1930-luvun kiihkeinä vuosina muutamat
kuumapt kaavailivat Tanneria Suomen diktaattoriksi. Tanner ei tietenkn
lämmennyt ehdotukselle – hänet tunnettiin maltillisena keskitien kulkijana,
vaikka hn saattoi puheissaan ja kirjoituksissaan olla kiivassanainen.

Talvi- ja jatkosodan aikana Tanner kuului Suomen politiikan sispiiriin
presidentti Risto Rytin, ylipllikk Gustaf Mannerheimin ja J. K. Paasikiven
ohella. Lehtisen mukaan talvisodan rauhaa rakensivat nimenomaan Ryti, Tanner ja
Paasikivi, ”jotka toinen toistaan tukien ajoivat hankkeen maaliin
vastustajista huolimatta”. Saman tien Tannerista tuli persona non grata sekä
Saksan ett Neuvostoliiton silmiss. Mys osa omista joukoista eli SDP:n
jäsenistä vastusti häntä – ei vähiten siksi, että välirauhan aikana
puolueessa suoritettiin Tannerin haluamia tai hnen hyvksymin
”puhdistuksia”. Tällöin erotettiin muun muassa myöhemmin ”kuutosten”
nimell tunnettu kansanedustajaryhm.



Ministeri Tanner seuraa paraatia Ensossa 1942. Pauli Myllymki, Sa-kuva.

Urho Kekkonen ja Vin Tanner tekivt aikanaan jopa yhteistyt, mutta
sitten vlit jtyivt ja jisin ne pysyivt loppuun asti. Presidentti
ei tullut edes hautajaisiin, vaan lhetti adjutantin seppelett viemn. Muu
poliittinen johto oli kyll mukana niss valtiollisissa hautajaisissa.

Vlirikon pasiallisena aiheuttajina Lehtinen nkee Kekkosen jatkosodan
aikana tapahtuneen ”takinkäännön” ja Kekkosen roolin
sotasyyllisyysoikeudenkynniss. Tuolloin Tanner tuomittiin Risto Rytin, Edvin
Linkomiehen ja muutaman muun johtavan poliitikon tavoin vankeuteen. Lehtinen on
aiemminkin kirjoittanut nist tapahtumista; hnen ja Hannu Rautkallion kirja
Kansakunnan sijaiskrsijt ilmestyi 2005.

Sellistn Tanner seurasi aktiivisesti poliittisia tapahtumia ja kirjoitti
vaimolleen Lindalle pyyten milloin tarpeellisia vaatekappaleita, milloin taas
kirjoitustarvikkeita. Vankila-aikana syntyivt mm. Helsingin historiasta ja
muistelijan omasta nuoruudesta kertovat kirjat Nin Helsingin kasvavan ja
Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, jotka avaavat kaupunkihistoriaa ja
1900-luvun alun poliittisia virtauksia sisltpin kuvattuna.

Naisia menestyvn miehen takana

Lasse Lehtinen on hydyntnyt Tannerin omaan arkistoon sisltyvi perheen
kirjeit joita ei ole aiemmissa elmkerroissa ollut mahdollista edes
ksitell; kirjeet lytyivt jlkelisten hallusta vasta hiljattain. Ne
luovat ajankuvaa ja piirtvt mammuttimaisen teoksen phenkilst kuvaa
mys yksityishenkiln.

Kirjassa ksitelln herkullisella tavalla Tannerin perhett. Kirjan
alkupuolella iti Maria toppuuttelee nuorta Vin, joka tekee kiinte
yhteistyt johtavien suomalaisten sosialistien kuten Eetu Salinin kanssa.
Salinilla oli net paha alkoholiongelma, jonka itiparka epili tarttuvan.
(Huoli oli aiheeton, Tanner oli tysin raitis koko ikns.) Syvsti
uskovaista Mariaa kalvoi mys huoli siit, ett poika on Jumalan asemasta
pyhittnyt elmns sosialismille. iti kuoli samana vuonna, kun poika
pääsi eduskuntaan – menetys oli suuri ja yllättävä. Vaikkei Väinö
mikn mammanpoika ollutkaan, suhde oli lheinen. Siit huolimatta, ett
toinen oli harras kristitty ja toinen kiivas sosialisti, joka ei halunnut solmia
edes avioliittoa kristilliseen tapaan.

Aviopuoliso Linda ansaitsisi ehkä omankin elämäkerran – hän on niitä
naisia, joita on aina lytynyt menestyvien miesten takaa ja jotka paljolti
mahdollistavat puolison uran ja tukevat hnt kaikin tavoin. Linda Tanner
ehdotti Lehtisen mukaan Miina Sillanpt ministeriksi. Iltakvelyll
kyty keskustelu ottikin tulta: Sillanpst tuli Suomen ensimminen
naisministeri (toinen sosiaaliministeri) Vin Tannerin vuonna 1926
muodostamaan hallitukseen.



Kuva: Vin Tannerin hallitus 13.12.1926-17.12.1927. Museovirasto. Kuvan
kyttoikeudet: CC BY 4.0.

Linda Anttilan ja Vin Tannerin avioliitto ilman kirkollista vihkimist eli
”yhtiökumppanuus rajattomalla lisämaksuvelvollisuudella” solmittiin 1909.
Niin kiihkeit olivat vastakohtaisuudet 1900-luvun alun Suomessa, ett
hämäläisen talontyttären Lindan välit lapsuudenperheeseensä katkesivat –
hn ei koskaan en nhnyt isns eik liioin saanut kotoaan
perint.

Syy ei kylläkään ollut yksin Väinö Tannerin – Linda oli mennyt mukaan
yliopiston sosialistipiireihin, joista Vin hnet lysi. Eik neiti
Anttila suinkaan ollut ainoa talonpoikaisympristst lhtenyt sosialisti.
Ehk juuri Lindan ansiosta Tannerit hankkivat maatilan, kaksikin. Ensin
kevll 1917 pikkutilan Kauniaisista, josta siirtyivt pian Vihtiin
isommille tiluksille. Avioliitosta syntyi perti kahdeksan lasta, jotka kaikki
saivat akateemisen koulutuksen.

Tomera Linda saattoi olla Niskavuoren nuoren emnnn mallikin, sill Hella
Wuolijoki kuului Tannerien tuttavapiiriin.

Tyuran pidennys ja poliittinen perint

Lasse Lehtinen, joka itse oli SDP:n kansanedustajana kolme kautta
1970–1980-luvuilla, kertoo kirjassa Väinö Tannerin ohella muistakin puolueen
vaikuttajahahmoista ja siit, miten Tanneria yritettiin useaan otteeseen
kammeta pois puolueesta tai ainakin sen johtopaikoilta. Poliittisesta urasta
muodostui harvinaisen pitk ja monipolvinen; presidentiksikin hnt
ehdotettiin viel 1950-luvulla. Virallisesti hn oli ollut ehdokkaana jo
parikymment vuotta aiemmin.



Kuva: Vin Tanner (vas.), Vin Leskinen ja Ola Wikstrm Sosialistisen
Internationaalin Lontoon-kongressissa, joka pidettiin 12. - 16.7.1955. Tyven
Arkisto.

Elannossa Tanneriin suhtauduttiin ristiriitaisesti. Toimitusjohtaja saatiin
lhtemn elkkeelle 1947, mutta kahden vuoden kuluttua hn tuli takaisin.
Tanner on muutenkin mainio varhainen esimerkki tyuran pidennyksist:
eduskunnassa hn istui 81-vuotiaaksi, Elannon hallintoneuvoston puheenjohtajana
84-vuotiaaksi.

Jlkisanoissaan Lehtinen kuvailee Vin Tannerin kuoleman jlkeen
tapahtunutta poliittista kehityst. Jo aiemmin kirjassa on tullut esiin hnen
nkemyksens Tannerista suomettumisen jarrumiehen, mutta lopussa ky
selvsti ilmi, ett poliittisen perinnn ovat jlkipolvien poliitikot ja
etenkin demarit hukanneet. Vin Tannerin ajatuksissa ja toiminnassa yhtyivt
sosiaalinen huolenpito ja markkinatalous; nykyiselln niden yhdistminen
ei tahdo onnistua. Melko tyly on mys Lehtisen arvio, ett SDP on jnyt
aikaan ennen Neuvostoliiton hajoamista eik siis ole kyennyt seuraamaan
aikaansa.

Nootitus puuttuu

Kirjassa on pitk henkilhakemisto, josta lytyy ennen kaikkea suomalaisia
mutta mys neuvostoliittolaisia poliitikkoja eri ajoilta sek muutama
kuvaliite, joissa nkyy Tannerin lisksi hnen ty- ja yksityiselmn
lhipiirins. Lhdekirjallisuus ja kytetyt arkistolhteet on lueteltu
kirjan lopussa tavanomaiseen tapaan, sen sijaan nootitus puuttuu tysin.
Historiantutkimuksen kannalta tm on hieman ongelmallista, sill muiden
tutkijoiden johtoptksi ei erotella Lehtisen omista eik lukija saa,
yksityiskirjeit lukuun ottamatta, tietoa siit mist mikkin tieto on
perisin.

Mutta ilmeisesti elmkertaa ei ole kirjoitettukaan tutkijoille, vaan suurelle
yleislle. Yleisen tietokirjana teos on erittin mielenkiintoinen.
Pitkst aikajanastaan ja laajasta aihepiiristn huolimatta se on helposti
luettava. Lehtisen historiankirjoitus on kertovaa sanan varsinaisessa
merkityksess. Suurempia ja pienempi draaman kaaria riitt.





---------------------------------------------------------
Tm arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/


Listietoja postituslistasta H-verkko