[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Olipa kerran puutalokaupunki

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
Ma Joulu 4 17:53:05 EET 2017


Agricolaan on lhetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Silja Pitknen <spitkan at student.jyu.fi> Tohtorikoulutettava, Jyvskyln
yliopisto, Historian ja etnologian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Jppinen, Jussi: Kadonnutta kaupunkia etsimss. Tarinoita Jyvskyln
puretuista taloista. Atena Kustannus Oy, 2017. 272 sivua.


Olipa kerran puutalokaupunki
---------------------------------------------------------

Jussi Jppisen Kadonnutta kaupunkia etsimsson monella tavalla ajankohtainen
historiateos: kirja palkittiin Vuoden kotiseututeoksena, se ksittelee
kaupunkihistoriaa ja hydynt kuvaa historiantutkimuksen lhteen. Se
tydentkin komeasti Jppisen Jyvskyl-aiheisten teosten sarjaa.
Näyttävä kahvipöytäkirja toimii parhaiten juuri sellaisena –
selailukirjana tai hakuteoksena. Kannesta kanteen luettuna kirja voi kyd
paikoitellen raskaaksi.

Amerikkalainen kaupunkitutkija Bruce Katz julisti Helsingin Sanomien
haastattelussa meneilln olevan kaupunkien vuosisadan ja kaupunkien
vallankumouksen. Vuonna 1837 perustetulla pohjoisella Jyvskylllkin on oma
pieni alalukunsa kaupunkihistorioiden suuressa kertomuksessa, kuten Jussi
Jppinen Jyvskyln purettuja rakennuksia esittelevss teoksessa tuo
esiin.

Yksityiskohtien palapeli

Kadonnutta kaupunkia etsimss -teoksessa pienten yksityiskohtien kautta
hahmottuu laajempi kuva modernisaatiosta ja kaupungistumisesta Jyvskylss:
kaupungin ensimminen puhelu soitettiin vuonna 1878, ensimminen shkdynamo
asennettiin Kuokkalan sahalle 1882, Jyvskyln rakennettiin rautatie vuonna
1897, varhaisimmat elokuvat nhtiin 1899, ja ensimminen snnllinen
bussireitti Jyvskylst Uuraisten kautta Saarijrvelle aloitettiin
syksyll 1922.



Kuva: Vrillinen postikortti Kauppakadulta Vaasankadun kulmasta nhtyn 1899.
Antero Salojrven kokoelma. Keski-Suomen museon verkkonyttely Jyvskyln
Kauppakadun historiaa. http://www.kauppakadunlaudatur.fi

Yksi laajempia tapahtumakulkuja heijasteleva yksityiskohta on, ett
Vinnkadulla sijainneen Jyvskyln kauppakoulun lukukausi keskeytettiin,
kun ”suurin osa oppilaista lähti vapaussodan [sic] rintamalle valkoisten
puolelle” (2017, 190). Myös sisällissodan suuri kertomus rakentuu pienistä
palasista, kuten yksittisten opiskelijoiden toiminnasta.

Monet mikrohistorialliset yksityiskohdat ovat itsessnkin kiinnostavia. Ers
mielenkiintoinen detalji esimerkiksi on kauppias Alfred Girsnin kaupunkitalon
(1885–1897) vuoden 1897 tulipalon tutkinnassa esille noussut seikka:
rakennuksessa sijainneen hotellin keittjttren arveltiin olleen palon
sattuessa ”väkijuomain liikuttamana”. Lopulta kuitenkin selvisi, että palo
johtui rikkoutuneesta hormista. (2017, 128; 131.) Nykylukijalle tulee helposti
mieleen, ett naisen humalaisuus olisi ollut siin mrin paheksuttavaa,
ett tulipalon ajateltiin syttyneen hnen holtittoman toimintansa vuoksi, oli
totuus mik tahansa.



Kuva: Kauppakatua Jyvskylss 1920-30-luvuilla, Valokuvaamo Pijnne,
Keski-Suomen museo. 

Purkamisepidemia

Jppisen teos tarjoaa mys hivhdyksi Jyvskyln historiasta ajalta
ennen kaupungin perustamista, eritoten kirkollisen menneisyyden kuvaamisen
yhteydess. Rakennusten historian lisksi teoksessa esitelln mys
Jyvskyln mahtimiehi sek kaupungin tunnettujen teollisuuslaitosten
tarinoita. Suurmieshistoriasta tai yrityshistoriasta ei kuitenkaan ole kysymys:
Jppinen kertoo johdannossa, ett hnen esittelemiens kohteiden valintaan
vaikutti voimakkaasti se, miss mrin lhdeaineistoa oli saatavilla. On
ymmrrettv, ett esimerkiksi Gummerus-kustantamon ja Fredriksonin
lakkitehtaan vaiheisiin liittyneist rakennuksista lytyy enemmn tietoa kuin
vhemmn tunnettujen kaupunkilaisten arkisista asuinsijoista.

Vanhojen talojen purkamisen tai muunlaisen hvittmisen yhteydess on tapana
puhua taudista. Kuten Jppinen kuvaa, Jyvskylss sairaus on ollut niin
vakava, ett tunnettujen yritysten historiaan liittyneiden kohteiden ohella
jopa itsens Alvar Aallon suunnittelema rakennus, Jyvskyln
Rauhanyhdistyksen vuonna 1927 valmistunut rukoushuone, on armotta purettu. Tosin
Aallon ei tiedetty olleen rakennuksen suunnittelija. Mys pienempi Aallon
suunnittelemia rakennuksia on purettu vuosien varrella.

Kaikkia kirjassa ksiteltyj rakennuksia ei kuitenkaan ole varta vasten
hvitetty, vaan toisinaan tulipalo tai lahoaminen on koitunut vanhan
rakennuksen kohtaloksi. Silloinkin kun purkamiseen on pdytty, on taustalla
usein ollut ymmrrettvi syit, kuten ahtaus ja epkytnnllisyys.
Mutta siin miss moni liikelaitos ja instituutio ovat saaneet paremmat
toimitilat, ovat kaupungin yleisilme ja estetiikka jossain mrin krsineet.
Kadonneesta kauneudesta onneksi muistuttavat Keski-Suomen museon nyttelyt ja
Toivolan vanha piha – sekä Jussi Jäppisen teokset.



Kuva: Jyvskyl 1940-luvulla, Keski-Suomen museo.

Nostalginen teos

Jussi Jppinen on tehnyt laajan taustatyn teosta varten. Tt seikkaa
historioitsija Teemu Keskisarjakin syyst arvosti Vuoden kotiseututeosta
valitessaan. Kattava arkistotutkimus nkyy sitenkin, ett mukana on kuvia
hyvin monenlaisista asiakirjalähteistä – niin monenlaisista, että teosta
voisi hyvll syyll pit mys lhdejulkaisuna. Jppinen on muutoinkin
hyvin monipuolinen tietokirjailija: kirjoittamisen lisksi hn on valokuvannut
kortteleita, joissa puretut talot sijaitsivat, ja viel taittanutkin teoksen.
Sentn hn ei itse kustantanut teosta, vaan siit huolehti
jyvskyllinen Atena, jota jlleen kerran voi hyvll syyll kiitt
kulttuuriteosta.

Esitellessn menneiden aikojen idyllist puutalo-Jyvskyl Kadonnutta
kaupunkia etsimässä on myös hyvin nostalginen teos – ja tässä yhteydessä
nostalgia lhentelee vanhaa merkitystn koti-ikvn aina silloin kun
kirjassa esitelln kotitalo jota ei en ole. Moni teoksessa esitelty talo
on purettu jo vuosikymmeni sitten, mutta esimerkiksi Keljon hippikommuuninakin
tunnettu puukerrostalo katosi vasta vuonna 2016.

Kadonnutta kaupunkia etsimss etenee verkkaisesti ja on varsin laaja, aivan
kuten Marcel Proustin teossarja, johon kirjan nimi leikillisesti viittaa. Jos
teos onkin yksityiskohdista rikas ja toisinaan jopa hieman raskaslukuinen, on
Jppisen tyyli kuitenkin objektiivisuudessaan varsin ihailtavaa: hn ei arvota
tehtyj ratkaisuja eik haikaile menneit aikoja, vaan nostalgia on teoksen
konseptissa ikn kuin sisnrakennettuna. Jppinen ei myskn juuri
vrit tai elvit rakennusten historiaa tai niiden asukkaiden
elämäntarinoita, vaan kertoo toteavasti, ”miten asiat todella olivat”.
Tyyli toimii hyvin teoksessa, jonka ensisijainen tehtv on dokumentoida,
tallentaa ja vlitt eteenpin asioita, jotka eivt pitkn kaupungissa
asuneille tai edes paljasjalkaisille jyvskyllisille ole useinkaan tuttuja,
saati itsestn selvi. Kirja hertt mys yllttvi muistoja ja
muistikuvia pitkän linjan jyväskyläläisissä – kaupungin muutos on lähes
huomaamatonta, ja siksi sen dokumentoiminen onkin trke.

Jppisen asiallinen ja analyyttinen tyyli taitaa lipsua vain kerran: Bertel
Strmmerin suunnitteleman, tyyliltn funktionalistisen huoltoaseman
(1938–2002) kohtaloa käsittelevässä luvussa on havaittavissa pientä
ironiaa:

”Helmikuussa 2002 tontille ilmestyi kauhakuormaaja, ja reilun viikon kuluttua
Reimaria, entist huoltoasemaa ei en ollut. Tmn kirjan ilmestyess
helmikuussa 2017 paikalla oleva maksullinen pyskintikentt tytt 15
vuotta” (2017, 250).

Ironia tässä yhteydessä on perusteltua – kyseessä on suuri ja vuoksikausia
jatkunut farssi. Huoltoaseman viereisen tontin Valtiontalon kohtalo on
aiheuttanut vhintn yht paljon keskustelua kuin niin kutsuttu Reimarin
rakennus. Aallon suunnittelema Valtiontalo on viel toistaiseksi pystyss, ja
toivottavaa on, ett siit voi jatkossakin puhua preesensiss. Vaikka
Jppisen teos ei saarnaa tai osoittele eik sorru sentimentaaliseen
nostalgiaan, on se itsessn trke puheenvuoro rakennussuojelun puolesta
nostaessaan esiin kulttuurihistoriallisesti ja esteettisesti arvokkaita
kohteita.

Kappale kauneinta Neuvostoliittoa?

Jyväskylän puutaloja purettiin kahdessa aallossa: 1920–1930-luvuilla ja
1960–1970-luvuilla. Kuten Jäppinen kirjan esipuheessa toteaa, Jyväskylä on
toisen maailmansodan jlkeen nopeimmin kasvaneita suomalaisia kaupunkeja.
Kaupungin keskustan rakentamisen huippu osui vuosille 1959–1963, jolloin
rakennettiin perti 36 uutta asuinkerrostaloa. Jppinen kertoo, ett usein
”muutos puutalotontista kerrostalotontiksi tapahtui alle kahdessa vuodessa”,
ja ”pelkästään vuonna 1962 ruutukaava-alueella valmistui vanhojen
puutalojen tilalle 14 uutta kerrostaloa”. (2017, 7; 163.)

Jyvskyln yleisilmett siis hallitsee toisen maailmansodan jlkeinen
arkkitehtuuri, ja kaupungin voisi hyvll syyll vitt nyttvn
ikistn nuoremmalta. Tosin nin taitaa olla kaikkialla, miss on
rakennettu runsaasti toisen maailmansodan jlkeen. Edes Turku ei
ydinkeskustansa osalta nyttydy romanttisena keskiaikaisena kaupunkina.
Kaukaa saapuva matkailija voisikin arvella Suomen kaupunkikeskustojen
rakennuskannan krsineen pahempiakin tuhoja toisessa maailmansodassa, mutta
suuri osa vanhoista rakennuksista on tosiasiassa hvitetty vasta sodan
jlkeen.

Jyvskylnkn keskusta ei ole viime vuosikymmenin ollut erityisen
pittoreski – kaupungin profiilia leimaavat harmaahkot, selkeälinjaisuudessaan
varsin yksitoikkoiset kerrostalot, jotka pimenevss syysillassa nyttvt
korostuneen ankeilta. Siin miss Helsinki toisinaan esitt elokuvissa
Pietaria tai Moskovaa, voisi myös Jyväskylä – ainakin joiltain osin –
toimia kulissina varsinkin toisen maailmansodan jlkeiseen Neuvostoliittoon
sijoittuville elokuville. Mutta niin voisi moni muukin suomalainen kaupunki,
jonka rakennuskanta on pääosin 1960–1970-luvuilta.

Kohti kattavaa kaupunkihistoriaa

Nuorehkon rakennuskannan ohella koulut ja oppilaitokset mrittvt
nyky-Jyvskyl. Kouluilla onkin ollut suuri rooli Jyvskyln kasvussa
sek kaupungin henkisen ilmapiirin muotoutumisessa. Moni teoksessa
esitellyist puretuista rakennuksistakin on ollut kouluja, tai ainakin niit
on kytetty opetustiloina jossakin vaiheessa rakennuksen elinkaarta. Usein
koulujen kohdalla on kynyt siten, ett ne ovat tarvinneet suuremmat ja
modernimmat toimitilat. Nin oli esimerkiksi Vapaudenkadun varrella sijainneen
rakennuksen tapauksessa, jonka viimeinen kyttj oli Kuuromykkkoulu:
oppilaitoksen tiloja kuvailtiin aikalaiskirjoituksissa synkeiksi, lohduttomiksi
ja kylmiksi, ja vessassakin oppilaiden piti kyd lheisess hotellissa tai
sukulaisten luona (2017, 64).



Kuva: Jyvskyln kuuromykkinkoulu, Jyvskyl, Museovirasto, Historian
kuvakokoelma

Jäppinen (2017, 5) toteaa, että oppilaitokset ”toivat kaupunkiin
opettajiksi, mutta mys oppilaiksi suuren joukon henkilit, jotka
nkyvll tavalla vaikuttivat kaupunkilaisten elmn ja tekivt
Jyväskylää tunnetuksi muualla Suomessa”. Jäppisen mainitsemista
henkilist voisi esille nostaa vaikkapa Minna Canthin, P. J. Hannikaisen ja
Alvar Aallon. Lisksi esimerkiksi Weilin & Gs -kustantamon juuret ovat
Jyväskylässä, ja liikkeen perustajat olivat lehtoreita – oppilaitosten
yhteydet Jyvskyln taide- ja kulttuurielmn olivat kiintet.

Jyvskylll onkin keskeinen rooli Suomen koulutushistorian ohella mys
kulttuurin ja taiteen historiassa. Kaikki nm ainekset ovat lsn
teoksessa, mutta niit olisi ollut mahdollista kutoa mukaan kertomukseen hieman
laajemminkin. Lisksi Jyvskyln historiaa olisi voinut rinnastaa Suomen
muiden kaupunkien historiaan, vähintäänkin ”purkamistaudin” osalta.
Jyvskyln ilmit olisi voinut mys kontekstoida osaksi koko Itmeren
alueen kaupunkiarkkitehtuurin historiaa, vaikka vain muutamalla lauseella. Nin
lukijalle olisivat vlittyneet mys erilaisten ilmiiden ja tapahtumakulkujen
laajemmat kehykset sek ilmiiden kytkeytyminen toisiinsa. Kadonnutta
kaupunkia etsimss toki tytt tehtvns kurkistusaukkona
kadonneeseen Jyvskyln, ja utelias lukija voi etsi listietoa itsekin.

Enemmn kuin tuhat sanaa

Jppisen muutoin niin komeassa ja hyvin tehdyss kirjassa on yksi puute:
teoksen keskeisint lhdeaineistoa, historiallisia valokuvia sek
postikortteja, ei juuri taustoiteta tai pohdita lhtein. Olisi ollut
kiinnostavaa tietää esimerkiksi, miksi rakennuksia valokuvattiin –
otettiinko niist kuvia koko niiden olemassaolon ajan, onko niit valokuvattu
joihinkin tiettyihin tarkoituksiin, vai kuvattiinko rakennuksia juuri ennen
niiden purkamista, jotta silyisi edes jokin muisto? Ent voiko kuvissa
nhd tahattomia, mutta kiinnostavia yksityiskohtia? Kenen toimesta kuvat
otettiin? Mys postikorteista olisi ollut mukavaa tiet enemmn: mitk
Jyvskyln rakennukset valikoituivat postikorttikuviksi ja miksi? Kuinka
suuria painoksia postikorteista otettiin? Kuinka paljon Jyvskylss kvi
matkailijoita ja mit he kertoivat vierailustaan lhettmissn
postikorteissa?

Valokuvat toki ”puhuvat puolestaan” ilman laajempaa taustoitustakin ja
kertovat tapahtuneista muutoksista kuljettaen lukijaa pitkin kadonnutta
Jyvskyl. Kaupunkikuvan muutos on hyvin konkreettisesti lsn varsinkin
Jppisen teoksessa Hauskanlainen katuperspektiivi (2015), jossa kuvat uudesta
ja vanhasta Jyvskylst on aseteltu limittin. Mys monissa Kadonnutta
kaupunkia etsimss -teoksen luvuista vanhojen valokuvien rinnalle on asetettu
psntisesti kesll 2016 otetut valokuvat kortteleista, joissa
puretut rakennukset ovat sijainneet. Hieman yllttv kuitenkin on, ett
kaikkien rakennusten kohdalla ei ole kuvaa nykypivn tilanteesta. Teoksen
ulkoasuratkaisuissa silmiin pistvt mys pitkt kuvatekstit sek
rakennuksia ksittelevien lehtikirjoitusten ja muiden aikalaismateriaalien
painaminen kuvina kirjaan. Kirjoituksista olisi ainakin toisinaan voinut ottaa
lainauksia laiskanlaisten lukijoiden iloksi.



Kuva: Jyvskyln kaupunkiseurakunnan kuusikerroksinen asuin- ja liikerakennus
vuonna valmistui 1957, Jussi Jppisen kokoelma.

Ruma, ei paha

Jyvskylliset ovat syksyn 2017 aikana voineet seurata jlleen yhden
historiallisen rakennuksen purkamista. Yliopistonkatu 47:n kiinteistss
sijainnut perinteiks ravintola Ruthin vintti sai seuraajakseen vuosien
varrella monia muita anniskeluravintoloita. Rakennuksen ylkerran viimeiseksi
vuokralaiseksi ji ykerho Ruma. Ykerhon suuri logo on kuin alleviivannut
rakennuksen ankeaa ulkoasua.

Rakennusten purkamiset aiheuttavat usein paljon keskustelua ja nostattavat
monenlaisia tunteita. Keskusteluissa painottuvat rakennusten kuntoon ja
turvallisuuteen liittyvt ominaisuudet, esteettisyys, taloudelliset seikat
sek kysymykset rakennussuojelusta. Ruman kiinteist oli toki ruma, mutta
ehk talon olisi silti voinut kunnostaa ja silytt kertomassa oman aikansa
kaupunkirakentamisesta?

Ruman rakennuksen tilalle on tulossa kerrostalo, ja – kuten Ylen uutisjutussa
kerrotaan – Jyväskylään rakennetaan lähitulevaisuudessa jälleen runsaasti
uusia asuinkerrostaloja. Sellainen on tulossa mys funktionalistisen
huoltoaseman tontille: ”Reimarin tontti Kirkkopuiston ja Kaupunginteatterin
kulmalla on hyvin merkittävä ja vaativa kohde”, kaavoitusarkkitehti Paula
Julin kertoi Ylelle. Raha ratkaisee vuosikymmeni jatkuneet riidatkin. Ylen
mukaan Jyvskyln kaupunkisuunnittelussa on nkyviss mys uudenlainen
ilmi: toimistokytss tai tyhjilln olleita vanhoja puutaloja
remontoidaan asuinkyttn, ja kaupunkiin rakennetaan uusia puukerrostaloja.
Purkamistaudin pahimmat oireet alkavat helpottaa, ja kiitos siit kuuluu
rakennussuojelun sinnikkille puolestapuhujille, muiden muassa Jussi
Jppiselle.



---------------------------------------------------------
Tm arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/


Listietoja postituslistasta H-verkko