[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kesä 1944 venäläisin silmin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Otto Aura <otto.aura at gmail.com> VTM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Irincheev, Bair: Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin.
Kääntänyt Harjula, Mirko. Minerva Kustannus Oy, 2016. 297 sivua.


Kesä 1944 venäläisin silmin
---------------------------------------------------------

Bair Irincheevin teosavaa venäläistä näkökulmaa jatkosodan kesään 1944 ja
Karjalan kannaksen taisteluihin. Tämä tuo oman kiinnostavan isänsä
suomenkieliseen sotahistoriaan ja laajentaa näkökulmia.

 

Perinteisesti venäläisessä historian kirjoituksessa suuren isänmaallisen
sodan Karjalan kannaksen sotatoimet lasketaan päättyneiksi 20.6.1944, kun
Viipuri vallattiin. Teoksen kirjoittaja Bair Irincheev (s.1977 )huomauttaa,
että tämä oli kuitenkin  vasta ensimmäinen osa hyökkäyksestä. Mutta
koska toinen vaihe ei tuottanut toivottua tulosta, ei sitä ole otettu mukaan
historian kirjoihinkaan. Esimerkiksi Talin ja Ihantalan taistelut ovat näin
ollen poissa kirjoista. Tätä Irincheev lähtee kirjallaan purkamaan ja samalla
kirjaamaan ylös muistoja taisteluista, joita aikaisemmin ei ole kirjoihin
kirjattu.



Kuva: Venäläinen liikenteenohjaaja Viipurissa kaupungin valtauksen jälkeen
1944.

Itse tarina etenee kronologisesti. Alussa käsitellään hyvin lyhyesti Karjalan
kannaksen taistelujen historiaa. Kesä 1944 käsitellään vaihe tai taistelu
kerrallaan. Pääosin teksti kulkee ajallisesti kronologisesti, mutta joidenkin
taisteluiden vaiheet limittyvät jonkin verran. Välillä vauhti on
hengästyttävä. Vaikka kirjan nimessä sanotaankin, että taistelut kesällä
1944 nähdään venäläisin silmin, taistelukuvaukset on laadittu sekä
venäläisten että suomalaisten lähteiden pohjalta.

Suoria lainauksia teoksessa on paljon. Omalta osaltaan lainaukset
elävöittävät tekstiä ja tuovat aikalaisnäkymiä, venäläisin ja
suomalaisin silmin, lukijan eteen. Toiselta puolen jotkut lainauksista ovat
pitkiä, jopa sivujen mittaisia, jolloin lukukokemus alkaa väistämättä
takkuamaan. Jäin myös kaipaamaan lähdeviitteitä –  edes suoriin
lainauksiin.

Positiivista oli molempien osapuolien lähteiden käyttö. Erilaisia lukuja
vertaillaan eri puolien lähteistä käsin. On varsin mielenkiintoista lukea,
mitä toiset ilmoittivat voitoiksi ja toiset tappioiksi samoissa taisteluissa.
Kirjallisuusluettelosta puuttuu esimerkiksi Ohto Mannisen ja Kyösti Rainilan
teos Viipuri menetetty!. 



Kuva: Teoksen kirjoittaja Bair Irincheev esittelee sotahistoriallista museotaan
Viipurissa toukokuussa 2017. Kuva Tapio Onnela.

Sodassa on aina vähintään kaksi osapuolta. Historian lukeminen molempien
osapuolien näkökulmien läpi voi laajentaa ymmärrystä menneestä. Kirja ei
tyhjennä pottia eikä suinkaan ole viimeinen sana kesästä 1944, mutta on
lukemisen arvoinen ja osaltaan hyvä lisä suomenkieliseen kirjallisuuteen
jatkosodan historiasta. 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/