[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Naisia kansalaissodassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja.
Freelancer, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lintunen, Tiina: Punaisten naisten tiet. Otava, 2017. 336 sivua.
Hoppu, Tuomas: Sisällissodan naiskaartit – suomalaisnaiset aseissa 1918..
Gummerus, 217. 315 sivua.


Naisia kansalaissodassa
---------------------------------------------------------

Tutkijatohtorit Tiina Lintunen ja Tuomas Hoppu ovat saaneet miltei
samanaikaisesti valmiiksi kaksi toistaan hyvin täydentävää tutkimusta Suomen
kansalaissodasta. Lintusen Punaisten naisten tiet keskittyy niihin Porin ja
Ulvilan seudun naisiin, jotka palvelivat avustustehtävissä 1918, mutta eivät
osallistuneet taisteluihin. Hoppu liikkuu ”sotilaallisella” tasolla
kirjoittaessaan nimenomaan aseellisista naiskaarteista, joita oli
taistelutoimissa vain punaisten puolella.

 

Satavuotiaan Suomen historiassa on vielä monta unohdettua tai salattua
sivujuonta.  Naiset tuntuvat monesti jäävän historian tekijöinä ja
subjekteina marginaaliin. Siinä mielessä on tärkeää, että useat tutkijat
ovat viime vuosina päätyneet kartoittamaan arjen ilmiöitä ja naisten asemaa
eri vuosikymmeninä. Kansalaissodassa naisten rooli oli monella tavalla
korostetun traaginen.

Porin punaiset naiset

Tiina Lintusen tutkimus Punaisten naisten tiet pohjautuu hänen vuoden 2015
väitöskirjaansa ja se näkyy vaikkapa lähdeviitteiden runsaana määränä.
Silti tekijä on onnistunut popularisoimaan tiedettä niin, että kirjaa on
vaikea jättää kesken. Kymmenien naisten tarinat vievät mukanaan.

Punaisten naisten tiet kertoo niistä Porin seudun naisista, jotka osallistuivat
punakaartien toimintaan aseettomina – esimerkiksi sairaanhoidossa, ruoka- ja
vaatehuollossa, vartiotehtävissä, joskus viestinnässäkin. Silti he saivat
kansalaissodan jälkeen suhteellisen ankariakin valtiopetos-tuomioita riippuen
paljolti siitä, mitä tunnustivat ja missä joutuivat kiinni. Näitä
kohtaloita Lintunen on selvittänyt juurta jaksain jatkaen naisten tarinaa myös
pitkälle ”leirielämän” ja tuomioiden jälkeen. Se on teoksen suuri ansio!

Muutama aseetonkin teloitettiin kostoksi. Hurjimmat kiihkoilijat seurasivat
kirjailija Ilmari Kiannon ”ohjetta”:

”Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset ovat petoja,
monet heidän naisistaan susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole
hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat.”





Kuva: Naisvankeja Rauten tehtaalla Lahdessa. Suurin osa heistä teloitettiin
pian kuvan ottamisen jälkeen. Sotilaslääketieteen museo.

Lintunen onnistuu arkistoaineistoihin ja elämäkertatietoihin perustuen
todistamaan kuinka tavallisia nuoria naisia 267 Porin seudulla
valtiopetossyytteen saanutta todellisuudessa olivat. Sosiaalinen asema, aate tai
ympäristön paine ja seura saivat heidät mukaan avustustehtäviin. Ajan henki
ja 1920-luvun kahtiajako tekivät heistä sittemmin stereotypian:
”moraalittomia”, ”siveettömiä ryssän morsiamia” tai muuten vain
”suunsoittajia”, ”laiskoja” ja ”varkaita” . Tätä leimaa sai kantaa
pitkään, joskus koko loppuelämän.

Punaiset naiskaartit

Tuomas Hopun teos Sisällissodan naiskaartit täydentää kuvaa naisten roolista
kansalaissodassa. Tutkija selvittää kaartien historian, sotilaallisen
toiminnan, teloitukset ja muut jälkiselvittelyt.

Valkoisten puolella käytiin jonkin verran keskusteluja naisten
joukko-osallistumisesta taistelutoimiin kunnes Mannerheim puhalsi pelin poikki.
Hän toki toivotti naiset tervetulleiksi avustustehtäviin, vaan ei aseisiin,
mutta ”päiväkäskystä” huolimatta taistelutoimiin tuli mukaan
valkoisiakin naisia. Punaisten naiskaarteja syntyi Hopun laskelmien mukaan
kolmisenkymmentä. ”Komppanian” vahvuisia, joissa oli yli sata aseistettua
naista, olivat Helsingin, Tampereen, Turun, Viipurin, Kymen, Kotkan ja Lahden
kaartit. Näistä Helsingissä oli aseissa 400-500 ja Tampereella melkein 300
naista. Yhteensä valkoisten ja punaisten puolella taisteli kansalaissodassa
noin 2600 naista.



Kuva: Saksalaisten vangitsemia naispunakaartilaisia Syrjäntaassa huhtikuussa
1918. Museovirasto, Historian kuvakokoelma. CC BY 4.0

Huhti-toukokuun vaihteessa 1918 kiinnisaatuja ja antautuneita teloitettiin
summittaisesti ja ilman oikeudenkäyntiä. Suurimman yksittäisen naisten
joukkomurhan panivat toimeen saksalaiset Lahdessa. Muutaman kymmenen naisen
erissä teloitettiin 6-8. toukokuuta tutkimatta noin 150 kaartilaisnaista.

Miksi sitten naiset olivat niin aktiivisia punaisten puolella? Syitä voi
löytää Venäjän naisten ”kuolemanpataljoonien” ja bolshevikkien
esimerkistä, sosialistisesta ideologiasta, mutta suurelta osin myös
sukupuolten tasa-arvo-vaatimuksista Suomen työväenliikkeessä. Selvää
on sekin, että punaisten puolella taistelleet naiset olivat työväkeä ja
köyhälistöä, siis luokkansa edustajia ja siksi myös mukana taistelemassa
leivästä, oikeuksistaan ja paremman maailman puolesta.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/