[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Pragmaattisen porvarin myyttiset luomukset

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pasi Nevalainen <pasi.a.nevalainen at jyu.fi> FT tutkijatohtori, Jyväskylän
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kuisma, Markku: Valtion yhtiöt. Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2016. 334 sivua.


Pragmaattisen porvarin myyttiset luomukset
---------------------------------------------------------

Valtionyhtiöihin liitetään usein mielikuvia, jotka professori Markku Kuisman
mukaan sopivat lähinnä agitaation ja propagandan välineeksi, mutta joista ei
ole juuri hyötyä käytännön ongelmanratkaisulle. Valtionyhtiöitä
pidetään automaattisesti tehottomina. Historia antaa kuitenkin täysin toisen
kuvan. Kirjana Valtion yhtiöt jatkaa Kuisman edellisen, Suomen pahimmat
bisnesmokat (yhdessä Pekka Seppäsen kanssa), linjoilla. Se on suurelle
yleisölle tarkoitettu tietokirja, joka tarjoaa historiallista faktaa ja ottaa
reippaasti kantaa.

Teos ei edes yritä kattaa valtion liiketoiminnan koko skaalaa, vaan sijoittuu
kirjoittajan omille vahvuusalueille, Enso-Gutzeitin, Outokummun, Nesteen sekä
näiden yritysten pankkisuhteiden maailmaan. Rajaus on ymmärrettävä, sillä
kaiken kaikkiaan valtionyhtiöitä on kymmenittäin ja historia tuntee jos
jonkinnäköistä toimintamuotoa ja päämäärää. Lukijan kannalta voi siis
pitää helpotuksena, että kirjoittaja on puristanut sanomansa pokkarimaiseen,
helposti luettavaan, ajoittain hyvin lennokkaasti kirjoitettuun pakettiin.
Toisaalta näkökulma on väkisinkin hyvin valikoiva, esiin nousevat historian
yleiset linjat, viihdyttävät sattumukset ja näistä tehdyt johtopäätökset.
Vaikka kirja on suunnattu kotimaiselle yleisölle, sen puute on, ettei se juuri
huomioi viime vuosina verrattain runsain mitoin ilmestynyttä kansainvälistä
tutkimuskirjallisuutta.

Valtion liiketoiminnan historian Markku Kuisma kuvaa kaarena. Eli kehityskulkuna
johon kuuluvat toiminnan alku, vakaa vaihe ja alamäki. Käytännössä Kuisma
keskittyy tarkastelemiensa yhtiöiden kehityskaarten alkupäihin, koska:

”Niissä paljastuvat selkeimmin vahvimmat lataukset: unelmat, edut
kansainväliset suhteet, markkinoiden liikkeet ja poliittisen kamppailun
ydinkysymykset.” (s. 21.)

Kirja lähtee liikkeelle käytännön syistä, miksi valtio on alun perin
liiketoimintaan ryhtynyt. Tätä kautta tullaan todistaneeksi, ettei koko
asiassa ole kyse niinkään ideologiasta vaan ratkaisuista käytännön
ongelmiin.

Metsäyhtiö Gutzeitin ostamisen valtiolle (1918) Kuisma liittää Suomen
asemaan ja tasapainotteluun suurvaltapolitiikan välikappaleena. Yhtiön
omistamat valtavat metsä-alueet kiinnostivat niin brittejä kuin
saksalaisiakin. Kyse oli paitsi yhä harvemmaksi käyneistä metsävaroista,
myös siitä, kuka sai omistukseensa yhtiön laajat maa-alueet. Näissä
olosuhteissa metsät ostettiin valtiolle ”turvaan”. Toisaalta siksi,
etteivät britit vahvistaisi omaa jalansijaansa, toisaalta siksi, etteivät
saksalaisten omistukset ja asema Suomessa kasvaisi liian suuriksi.



Kuva: Kaukopään sellutehtaan rakennustyöt alkoivat kesällä 1934 Kaukopään
lahden maankaivu- ja täyttötöillä. Tehtaan maankaivu tapahtui suurelta osin
miesvoimin. Kaukopään tehtaat 80-vuotta, ELKA.

Outokummun kaivoksen tapauksessa Kuisma esittää, että ulkomaisten
liikemiesten omistuksessa Euroopan rikkaimpiin kuulunut kupariesiintymä olisi
jäänyt lähinnä kansainvälisten suuryritysten raaka-aineen lähteeksi. Malmi
olisi rahdattu jalostettavaksi ulkomaisiin laitoksiin. Kuisma muistuttaa, että
liiketoiminnan näkökulmasta tällainen pyrkimys oli täysin ymmärrettävä,
mutta jos asiaa katsotaan Suomen taloudellisen kehityksen kannalta, valtion
omistus mahdollisti kaivoksen kehittymisen itsenäiseksi suomalaiseksi
yhtiöksi. Nesteen perustamisen taustalta sen sijaan löytyy halu turvata maan
polttoainehuolto myös kriisioloissa. Liiketaloudellisin perustein jalostamoa
tuskin olisi syntynyt.

Kuisma korostaakin yhtiöiden poliittista ja yhteiskunnallista ulottuvuutta:
nämä yhtiöt olivat osa kansakunnan rakentamista sekä elinkeinoelämän
suomalaistamista. Poliittinen puoli on siis synnynnäinen osa niiden toimintaa.
Toisaalta poliittisesta puuttumisesta huolimatta ne olivat verrattain vapaita,
mistä kertoo se, että ennen toista maailmansotaa suuret teollisuuslaitokset
sijoitettiin sotilaiden vastustuksesta huolimatta liiketoiminnan ehdoin, usein
vaarallisen lähelle itärajaa.



Kuva: Outokummun vanhaa kaivos 1950-luvulla. Väinö Henttinen/Outokummun
kaivosmuseo. Maisemat.fi 


Ideologinen liberalismi vs. pragmatismi

Yleisesti ottaen kiinnostavin huomio lienee kuitenkin se, että valtionyhtiö ei
yleisestä luulosta huolimatta ole poliittisen vasemmiston, ”vasemmisto istui
pääosin katsomossa taputtamassa”, vaan pragmaattisen porvarin luomus.
Käytännössä taustalla hääri maan talouden suomenmielinen kerma. Tässä
suhteessa poikkeuksen muodostaa lähinnä surullisen kuuluisa kuvaputkitehdas
Valco 1970-luvulla. Kuitenkin pääsääntöisesti vastakkain ovat olleet
valtion roolin kategorisesti torjuva ideologinen liberalismi sekä pragmaattinen
näkökulma, joka on valmis käyttämään kaikkia mahdollisia työkaluja
saavuttaakseen toivotut tavoitteet.

Lopuksi kirja palaa tämän päivän julkiseen keskusteluun. Siinä missä
historioitsijat usein puhuvat myyttien murskaamisesta, Kuisma on löytänyt
EVA:n julkaisemasta Hannu Leinosen Laiskasta jättiläisestä punaisen vaatteen,
jonka viiden väitteen, syyn ”miksi valtion omistusten keventäminen
hyödyttäisi Suomea”, kimppuun hän hyökkää yksi kerrallaan. Menemättä
näihin kohtiin, tiivistän kirjoittajan näkökulman lainaamalla häntä
itseään:

”Me tarvitsemme uudistumiskykyä, innovaatioita, perusteollista osaamista ja
vakaata infrastruktuuria, josta uusi yritteliäisyys kumpuaa. Tässä
tehtävässä valtion yhtiöt ovat olleet parhaita” (s. 312).

Päätelmä muistuttaa Suomessakin melko tunnetun Mariana Mazzucaton (johon
Kuisma myös viittaa johdannossaan) argumenttia, jonka mukaan monet kaupalliset
innovaatiot ovat syntyneet valtion toiminnan tuloksena. Ajatuksenkulun mukaan
valtio on usein ollut se, joka on rahoittanut kalliin perustutkimuksen ja
kantanut pioneerivaiheen riskit. Menestyvä liiketoiminta on puolestaan syntynyt
silloin, kun teknologia on kypsä sovellettavaksi kaupalliseksi innovaatioksi.
 Mazzucato viittaa yleensä iPhoneen. Kuisma puhuu Outokummun tai Nesteen
kaltaisten hankkeiden synnyttämistä teollisuudenaloista.

Kaiken kaikkiaan, pidän kirjaa ehdottomasti lukemisen arvoisena. Tietokirjana
tämä on erittäin viihdyttävä ja sopii myös monille lukijoille joita
kiinnostaa enemmän yhteiskunnan kuin talouden historia. Kirja ottaa kantaa ja
tekee tulkintoja, jolloin se täydentää mukavasti myös aiempaa
historiantutkimusta. Vahva sidos tämän päivän julkiseen keskusteluun on sen
vahvuus; kirja kiinnostanee myös monia, jotka eivät normaalisti historiasta
innostu.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/