[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: KARITA SUURI

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi <leeros at utu.fi> FT, KK, tietokirjailija, Turun yliopisto,
kulttuurihistoria
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kinnunen, Raila: Karita Mattila: Korkealta ja kovaa. WSOY, 2016. 268 sivua.


KARITA SUURI
---------------------------------------------------------

Raila Kinnunen on rakentanut kymmenistä tarinoista, mielipiteistä ja pitkistä
sitaateista kiehtovan henkilökuvan tunnetuimmasta suomalaisesta
oopperalaulajasta, jonka loistava ääni ja ilmiömäinen eläytymiskyky on
lumonnut kuulijat. Tämä kohteensa näköinen teos, Karita Mattila: Korkealta
ja kovaa, on varustettu kuvaliittein ja viis veisaa kronologisesta ja muusta
järjestyksestä, mutta käy suoraan fanien sydämeen.

 

Karita Mattila: Korkealta ja kovaa -teoksen nimi voisi kuvauskohteensa mielestä
olla yhtä hyvin ”Minä eilen, tänään” tai ”33 ammattilaulajan
vuotta” tai ”Sukellusreissu menneisiin vuosiin ja kaikenkarvaisiin
tapahtumiin”. Mikä tahansa noista otsikoista sopisikin kirjalle nimeksi, jos
kyseessä olisi muistelmateos tai omaelämäkerta. Kirja ei kuitenkaan ole
kumpikaan, eikä se ole myöskään ulkopuolisen henkilön kirjoittama
johdonmukainen elämäkerta, vaan vivahteikas – suorastaan riemunkirjava –
henkilökuva suuresta taiteilijasta, fanikirja laulajan yleisölle Suomessa.

Kirjan tekijä Raila Kinnunen on ansioitunut Apu-lehden entinen toimittaja, joka
on saanut Valtion journalistipalkinnon vuonna 2008. Ennen Karita-kirjaa hän on
kirjoittanut neljä tunnettujen henkilöiden elämäkertaa: Kirka Babitzinista
Enimmäkseen Kirkasta (1999), Kyllikki Forsellin kanssa Suurella näyttämöllä
(2007), Esko Salmisen kanssa Toinen näytös (2010) sekä Paavo Lipponen (2012).

Kinnunen tutustui Karita Mattilaan vuonna 1984, kun tämä osallistui Belgiassa
järjestettyyn Euroopan yleisradioiden Knokke Cupiin Eija Ahvon ja Pave Maijasen
kanssa. Toimittaja itse työskenteli kilpailun juryn suomalaisjäsenenä.
Kilpailussa etsittiin parasta radioviihteen kokonaisuutta ja Euroopan parasta
poptähteä. Nuoren oopperalaulajan syrjähyppy kevyen musiikin maailmaan tuotti
Euroopan toiseksi parhaan poptähden tittelin, mutta kotimaan oopperapiirit
paheksuivat tempausta. Kinnusta tämä varmaan vain innosti, ja siitä pitäen
hän kirjoitti lehteensä lukuisia artikkeleita laulajasta tämän esiintyessä
eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Haastattelumatkoillaan hän myös
pääsi niin diivan kesäpaikkaan kuin hänen koteihinsa Floridaan ja Turkuun.

Aineisto, jonka Kinnunen oli vuosien mittaan koonnut Apu-lehden kirjoituksia
varten, muodosti hyvän lähtökohdan kirjan tekemiselle, josta päätös syntyi
keväällä 2014. Mutta tarvittiin vielä useita haastatteluja ja Karitan
lähettämiä vuolaita sähköposteja, jotta toimittaja saattoi koostaa
taiteilijan henkilökuvan tämän monipolvisen uran tapahtumien kautta. En usko,
että työ on ollut vain ”leipäheittojuttu” Kinnusen tapaiselle kokeneelle
kirjoittajallekaan, sillä Karita ei oikein tahdo pysyä aisoissa. Hänen
puheessaan on järjestelmällisen ennakkoharkinnan ohella versoja, rönsyjä,
harhailua ja musiikkijuttuja, ja välillä taiteilijan kerronta suorastaan
”karkaa kynsistä”. – Muistitietotutkijoilla on tapana sanoa, että
pitää päästää kertojan ääni kuuluville. Juuri tämän on Kinnunen
kirjassaan tehnyt.   

Kinnusen kirja on hämmentävä, melkein pyörryttävä 16 luvun kokonaisuus,
jossa aihepiirit vaihtelevat niin luvusta toiseen kuin lukujen sisälläkin.
Tekstissä, joka liukuu ja hyppelee yllättävien assosiaatioiden kautta
aihepiiristä toiseen, tulee vastaan maagisia maestroja, uskomattomia kollegoja,
hassuja sattumuksia, unohtumattomia rooleja ja munakasreseptejä.



Kuva: Karita Mattila. Livenation.

La Karita

Ehkä pitäisi sanoa THE Karita laulajan asuinmaan mukaan. – Hänestä on
moneksi. Häntä on luonnehdittu lukemattomin attribuutein, ja itsekin hän on
antanut itselleen liudan osuvia määreitä. Olen poiminut Karitalle annettuja
epiteettejä Kinnusen kirjasta ja löytänyt niitä melkoisen määrän:
ainutlaatuinen, ankara, avoin, ehdoton, eksoottinen, halpa, helppoheikki,
huumorintajuinen, iloinen, intohimoinen, itsensäpiiskaaja, karismaattinen,
kilpailuviettinen, komea, kunnianhimoinen, kummajainen, kurinalainen, maaninen,
mukavuudenhaluinen, mustavalkoinen, myötätuntoinen, nautinnonhaluinen,
oikeudentuntoinen, outolintu, patalaiska, pinko, raskaansarjan ammattilainen,
ravihevonen, rohkea, ruma ankanpoikanen, räväkkä, saatanan kova ämmä,
sovittelija, suosittu, sähäkkä, utelias, veistoksellinen, yksinkulkija,
ystävällinen. Kaikki eivät liene vielä tässä. Lukija voi lisätä
luetteloon vielä omiaan. Sinnikäs, suorasanainen, rohkea, kursailematon…
niitähän riittää.

Karita Mattila ei kumartele kuvia. Nuorena nousevana laulajana hän ei rohjennut
aivan ääneen huudella käsityksiään, mutta nykyisin, tunnustettuna
taiteilijana hän uskaltaa sanoa asiat suoraan, niin kuin ne itse näkee. Hän
ottaa kipakasti kantaa myös maailman asioihin ja antaa muidenkin kuulla
mielipiteensä niin suosikeistaan kuin mustalle listalle heittämistään
henkilöistä. Suosikkilistalla ovat mm. Claudio Abbado, Colin Davis, Jukka
Kajava, Ismo Kallio, Marja Korhonen, James Levine, Susanna Mälkki, Sakari
Oramo, Kaija Saariaho ja Jukka-Pekka Saraste. Inhokkeihin kuuluu
laulajakollegoja, ohjaajia, kapellimestareita, toimittajia ja vähän muitakin
– ilmeisen hyvistä syistä. Heidänkin nimensä löytyvät kirjasta.
Tuomionsa Karita perustaa henkilöiden käyttäytymiseen, puheisiin ja julkisiin
kannanottoihin. Erityisen vastenmielisenä hän näyttää kokevan
taiteilijoiden poliittiset kannanotot; esimerkiksi Valeri Gergijevin kanssa
Karita ei työskentele, koska kapellimestari on asettunut tukemaan ystävänsä
Vladimir Putinin toimia Ukrainassa ja Krimillä.  

Vaikka Karita on jo yli kolmekymmentä vuotta jatkuneen uransa aikana menestynyt
loistavasti, hän on nöyrä taiteensa edessä ja kiittää opettajiaan moneen
kertaan. Salon musiikkiopistossa Matti Pelo sai murrosikäisen kränäävän
tytön jatkamaan laulamista, vaikka tämä oli jo luopumaisillaan; Liisa
Linko-Malmio Sibelius-Akatemiassa neuvoi muun ohella, ettei lapsia pidä
hankkia, ennen kuin on vihreällä oksalla – häneltä oli Metropolitan
oopperassa esiintyminen mennyt sivu suun raskauden takia; unkarilaissyntyinen
Vera Rózsa (1917–2010) taas opetti asennetta, tekniikkaa ja tulkintaa sekä
jakoi elämänviisautta.

Vaikka Karita-kirjaa lukiessa tuntuu välillä, että se on pelkkää melskettä
ja räiskettä, löytyy siitä yllättäviä suvantoja. Tässä niistä yksi :

”Toisinaan tulee – – syvästi turhautunut olo, kun jokin asia on oikeasti
vaikea, ja sen oppiminen vie poikkeuksellisen paljon aikaa, vaikka miten raadat.
Miksen saa tätä ääntä kurkustani ulos tänään, vaikka se eilen onnistui?
Miksei tämä suju, vaikka minulla on ihan hyvä olla? Tajuat, että kun on
väsynyt, sävel täytyy tuottaa toisella tavalla. Me olemme ikuisia
opiskelijoita ja harjoittelijoita, koskaan ei ole valmis. Päättymätön
harjoittelu on kaiken pohja, aina voi treenata ja tulla paremmaksi. Ei
paremmaksi kuin tuo kollega, vaan paremmaksi kuin mitä itse oli eilen!”

Yksi mieleeni jääneistä kirjan kiinnostavista aiheista ovat tabut, joista
laulajat eivät puhu. Näitä ovat ainakin vaihdevuodet, äänihuulileikkaukset
ja seksuaalinen häirintä. Karita ei kuitenkaan vaikene, vaan nostaa
”kielletytkin” aiheet päivänvaloon, mitä harvat uskaltavat tehdä.
Valittaminen ohjaajan huutamisesta tai flunssaisen tenorin lääppimisestä ja
kurkkuun ulottuvista kielisuudelmista toisi varmasti potkut nuorelle nousevalle
tähdelle.

Karita Mattilan elämäkertakirjoja kootaan tulevaisuudessa varmasti monin
kappalein sekä Suomessa että maailmalla. Siksi soisin, että perinteisten
paperikirjojen lisäksi tehtäisiin toisenlaisiakin teoksia. Yksi vaihtoehto
voisi olla e-kirja, joissa olisi tekstiä ja valokuvia sekä näpäytyksen
päässä valikoituja haastattelupätkiä, lauluja sekä oopperaesiintymisiä,
ehkä kuntosalitreenejä ja kesämökkielämääkin. Varmaan joku innostuu
tekemään Karita Suuren elämäkerran myös filmin muotoon.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/