[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kuntaliitoksilla on monet kasvot

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kristiina Korjonen <kristiina.korjonen-kuusipuro at uta.fi> tutkijatohtori,
Tampereen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Riukulehto, Sulevi (toim.): Kunnat, rajat ja kulttuuri. Muutoskokemuksia.. SKS,
2016. 307 sivua.


Kuntaliitoksilla on monet kasvot
---------------------------------------------------------

Kuntaliitoksilla on monet kasvot. Arvostelemani teos pureutuu kuntaliitosten
arkisiin ja emotionaalisiin vaikutuksiin tarkastelemalla paikan ja aluemuutosten
moninaisia merkityksiä sekä kuntaliitosten vaikutusta kulttuurityön
toimijoille. Teoksen vahvuus piilee sen monipuolisuudessa. Kaikki kirjan
artikkelit tarjoavat uudenlaisen näkökulman kuntarakennemuutokseen.

”Kuntaliitoksilla on monet kasvot. Koska liitosten osapuolet ovat aina
ainutkertaisia, kahta samanlaista liitosta ei ole. Muutokset eivät kohdistu
tasaisesti kaikkiin toimialoihin, alueisiin ja ihmisryhmiin. Se, mikä koetaan
onnistumisena uuden kunnan yhdessä osassa, voi aiheuttaa ongelmia tai jopa
vahinkoa toisaalla. Samoin vaikutukset vaihtelevat eri hallintokunnissa ja
elämänalueilla.”

Näin kirjoittaa Kunnat, rajat ja kulttuuri: Muutoskokemuksia -teoksen
toimittaja Sulevi Riukulehto esipuheessaan Miltä aluemuutos tuntuu. Hänen
mukaansa suomalaista kuntaliitoskeskustelua hallitsee kustannustehokkuuden ja
kilpailukyvyn parantamisen paatos.  Siinä alueliitosten emotionaaliset,
kulttuuriset ja kokemukselliset vaikutukset eivät juurikaan nouse esille. Nyt
arvosteltavana olevan teoksen tehtävä onkin paikata tätä vajetta ja
tarkastella aluemuutoksia kulttuurisesta näkökulmasta.

En voisi olla Riukulehdon kanssa enempää samaa mieltä. Kuntarakenteen
uudistamisesta käytävät keskustelut ovat jokapäiväisiä, ja erilaisia
liitoksia tullaan näkemään yhä edelleen. Myös aluehallinto uudistuu ja
sekin aiheuttaa rajojen muutoksia. Neuvottelut uudistuksista ovat talousasioiden
kyllästämiä, ihmisten arkikokemusten jäädessä sanomalehtien
mielipidepalstojen ja tekstiviestiosastojen täytteeksi, mielipiteiksi. Niinpä
tällä teoksella onkin tärkeä tehtävä tehdä tutkimuksen kautta näkyväksi
kuntaliitosten ja rajojen muutosten aiheuttamia huolia ja muutosten kohteena
olevien ihmisten ajatuksia.



Kuva: Suomalaisten kuntien vaakunoita

Kirjan taustalla on Kuntamuutokset ja identiteetit -ajatuspajahanke, jonka
tieteellistä moninaisuutta kirjan kirjoittajat tuovat esille. Kirjassa on
kymmenen artikkelia, jotka jakautuvat kolmeen osioon. Ensimmäisessä osiossa
tarkastellaan paikkoja, alueita ja identiteettiä. Toinen osa esittelee
kulttuurityön toimijoita kuntamuutoksissa. Kolmannessa osiossa tutkitaan
aluemuutosten arkisia kokemuksia mielikuvien tasolla, syvennytään arjen
monipaikkaisuuteen sekä paikkasamastumisen ja kotiseudun muodostumisen
ilmiöihin. Artikkeleihin perustuvat empiiriseen tutkimukseen ja esimerkkialueet
on valittu eri puolilta Suomea. Teoksen kirjoittajat edustavat aluehistorian,
kansatieteen, maantieteen, aluetieteen, musiikin tutkimuksen ja hallintotieteen
aloja.

Teos on aiheeltaan ajankohtainen, mielenkiintoinen ja myös tarpeellinen. Kirjan
artikkelit ovat sujuvasti kirjoitettuja ja pääosin artikkeleissa käytetyt
käsitteet on määritelty selkeästi. Osa artikkeleista kuitenkin rönsyilee ja
muutaman kohdalla huomaan, että käyn tarkistamassa artikkelin otsikon
uudelleen - mistä olikaan kysymys. Huomaan lukemisen lomassa pohtivani myös
kirjan rakennetta ja eri osien keskinäistä suhdetta: ensimmäinen ja kolmas
osa ovat selkeästi kirjan tematiikan ytimessä, mutta kulttuurisektorin
muutoskokemukset ovat ehkä vähän irrallisia ja rikkovat muutoin ehjää
kokonaisuutta.  

Moninaiset tulkinnat rikkautena ja heikkoutena

Jokainen artikkeli on omalla tavallaan innoittava ja ajatuksia herättävä ja
kokonaisuutena teos tuo ansiokkaasti esille sitä moninaisuutta, jota
aluemuutosten teemaan liittyy. Tämä on samalla tämän teoksen rikkaus ja
heikkous. Esipuheessa kirjan toimittaja itsekin toteaa, että kirjaa
valmisteltaessa on hyväksytty, että kaikki kirjoittajat eivät jaa yhtenevää
käsitystä kulttuurin tutkimuksesta. En missään nimessä peräänkuuluta
sitä, että kirjoittajilla pitäisi olla yhteneväisiä käsityksiä, mutta
moninaisuus ja monenlaiset tulkinnat vaativat lukijalta paljon. Tästä syystä
olisinkin jälleen kerran toivonut, että teoksessa olisi ollut myös ajatuksia
yhteen kokoava johtopäätös-luku, sillä mielestäni yksittäisten artikkelien
hienot päätelmät hautautuvat monien tutkittujen tapausten ja monien
esiteltyjen esimerkkipaikkojen alle.

Itselleni tutkijana teos antaa paljon: siinä pohditaan oivallisesti ja
monipuolisesti paikan erilaisia merkityksiä, identiteettejä, kokemuksia
kotiseudusta ja sen synnystä. Etenkin Ilkka Luodon artikkeli paikan tekemisen
tavoista, Niina Koskihaaran kirjoitus kyläyhdistyksistä paikallisidentiteetin
ylläpitäjinä ja Sulevi Riukulehdon ja Timo Suutarin artikkeli kestävästä
kotiseudusta ovat sellaisia, joihin tulen myöhemminkin palaamaan. Tulkitsen,
että teos on kirjoitettu tutkijatason lukijoille. Tämä on oikeastaan
harmillista, sillä toivoisin, että tavallinen kuntalainen ja eritoten
kuntaliitoksia suunnittelevat ja toteuttavat tahot lukisivat tämän teoksen ja
ymmärtäisivät kuinka monitahoisesta ilmiöstä onkaan kyse ja kuinka
pitkäkestoisista vaikutuksista voi olla kyse.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/