[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Fokuksessa Essi Renvall

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Nikkari, Virpi; Kekäläinen, Tarja; Suominen, Tapio: Essi Renvall. Kääntänyt
Kudel, Silja. SKS, 2016. 176 sivua.


Fokuksessa Essi Renvall
---------------------------------------------------------

Oulun ja Tampereen taidemuseoiden yhteistyönä syntynyt näyttely
kuvanveistäjä Essi Renvallista (1911-79) tuo katseidemme kohteeksi kattavan
valikoiman osittain tuttua ja paljon kaunista taidetta. Kirja, joka toimii
samalla myös näyttelyluettelona, rakentuu perinteisellä kaavalla esitellen
Renvallin uraa ja teoksia kronologisesti. Hänen mittava tuotantonsa
käsitellään mielenkiintoisesti ja nimenomaan teoksiin keskittyen. Kirjan
artikkelit painottavat taiteellista työskentelyä ja henkilökuva taiteilijasta
jää taustalle. Kaunis ja runsas kuvitus rytmittää kirjaa ja tekee tekstistä
helposti ymmärrettävää luettavaa.

Essi Renvallia on luonnehdittu merkittäväksi ja tuotteliaaksi
muotokuvataiteilijaksi. Työssään hän oli nopea ja mallien luonnehdinta oli
osuvaa niin ulkoisen olemuksen, luonteen kuin yhteiskunnallisen asemankin
kohdalla. Viisi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana hän sai tehtäväkseen
useita julkisia tilaustöitä. Monissa kaupungeissa on hänen veistoksiaan;
Helsingissä, Tampereella, Kotkassa, Oulussa, Jyväskylässä jne. Hän oli
ensimmäinen suomalainen nainen, joka pystyi elättämään itsensä ja
perheensä taiteen tekemisellä.

Kirjassa on kolme artikkelia, joista Virpi Nikkari on kirjoittanut Essi
Renvallista muotokuvataiteilijana, Tarja Kekäläisen artikkelin painotus on
julkisissa teoksissa ja tilaustöissä sekä Tapio Suomisen Renvallin
mitalitaiteessa. Nikkari ja Suominen etenevät aiheissaan kronologisesti,
Kekäläisen  painotus on kronologian puitteissa kussakin tilaustyössä
kerrallaan. 1940-luvun alussa Essi Renvall sai WSOY:ltä tehtäväkseen laajan
kirjailijamuotokuvien sarjan, mikä työllisti häntä pitkään. Lisäksi hän
on veistänyt neljän presidentin muotokuvat, useita muistomerkkejä ja julkisia
veistoksia.



Kuva: Essi Renvall ja Helvi Hämäläinen 



Veistosten tyyli on vaihtelevaa koristeellisesta realistiseen. Renvall 
keskittyi kuvauksessaan paljolti suuhun ja silmiin. Hän itse on luonnehtinut
muotokuvien tekemistään sanoen: ”Tuskinpa mikään taidelaji vaatii
sellaista teräväkatseisuutta onnistuakseen kuin muotokuvat. Siinä on
yhdennäköisyyden takaa pakko löytää mallin sielu. Muuten ei muotokuva ole
elävä.” Hänen omin sanoin: ”kuva on kuollut, ellei siihen saa
ilmennetyksi myös sisäistä olemusta kuvattavasta. Pieni painallus, sivallus,
poisto tai lisäys saveen voi tuoda esiin kuvattavan ihmisen henkisen
olemuksen” kertoo paljon taiteilijan työskentelystä ja herkkyydestä aistia
kuvattava.

”Siitä lähtien olen piirtänyt, kun kynä on kädessä pysynyt”.
Piirtäjänä Renvall esittäytyi vasta vanhemmiten. Piirustuksissa on samaa
psykologista otetta kuin veistoksissakin. Useimmiten nekin ovat muotokuvia.
Piirustuksista ja kuvituksista olisin mielelläni lukenut lisääkin, samoin
kirjassa käytetty piirroskuvitus herätti mielenkiinnon aiheeseen.

Essi Renvall otettiin taiteilijana hyvin vastaan. Hän sai paljon tilaustöitä,
jotka turvasivat hänen perheensä talouden ja työskentelyn. Hänelle
myönnettiin myös apurahoja ja stipendejä. Samoin lehtiarvostelut olivat
pääosin suopeita, kuitenkin hänet kategorisoitiin hieman vähätellen
naistaiteilijaksi. Kuitenkin Renvall ahkeruudellaan ja tuotannollaan lunasti
paikkansa ja arvostuksen taidekentällä.



Kuva: Essi Renvall ja presidentit

Vaikka artikkeleissa vihjataan Renvallin olleen seurapiirikaunotar ja sanavalmis
persoona, aikansa julkkis, joka oli tunnettu räväköistä lausunnoistaan, ne
jätetään kertomatta. Henkilökuvaa ei avata enempää kuin vihjein ja työn
kautta. Myytti säilyy.

Essi Renvallin näyttely jatkaa suomalaisten naistaiteilijoiden näyttelyiden
sarjaa, joita on viime vuosien aikana nähty useissa taidemuseoissa. Vaikka
monien lahjakkaiden naisten elämäntyö saa sille kuuluvan paikkansa maamme
taidehistoriassa vuosikymmeniä liian myöhään, se paikka löytyy onneksi nyt,
ikään kuin revanssina. Essi Renvall sai jo eläessään tunnustusta, mutta
vasta nyt hän saa retrospektiivisen näyttelyn ja hänen taiteensa vakiinnuttaa
perspektiivin myötä asemansa suomalaisen kuvanveistotaiteen historiassa.
Poikkeuksetta nämä naistaiteilijoiden näyttelyt ovat löytäneet yleisönsä.
Näin saamme lisää tietoa maamme taiteen historiasta ja sen monipuolisista
ilmenemismuodoista. 

Itse kirja fyysisenä esineenä on kaunis, sitä on miellyttävä selailla.
Tekstin kaksikielisyys (suomi-englanti) kulkee rytmikkäästi vierekkäisillä
sivuilla, joten kirjan tutkiminen etenee joutuisasti. Kunkin artikkelin viitteet
ja lähteet on koottu kirjan loppuun, joten niitä joutuu vähän etsimään,
vaikka ne selkeästi ovatkin. Kirja toimii hyvin itsenäisenä tietolähteenä,
vaikka se muodostaakin informaatioparin näyttelyn kanssa.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/