[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kirjallisuus historiantutkimuksen lähteenä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Andrei Kalinitchev <andkal at utu.fi> FT, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Toim. Aino Mäkikalli ja Liisa Steinby: Johdatus kirjallisuusanalyysiin. SKS,
2016. 418 sivua.


Kirjallisuus historiantutkimuksen lähteenä
---------------------------------------------------------

Kaunokirjallisuus on historiantutkimuksen olennainen lähde. Se kytkeytyy
menneiden aikojen laajaan kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen
kertomalla vallankäytöstä ja sosiaalisesta hierarkiasta. Nykypäivänä
kirjallisuusanalyysiä sovelletaan esimerkiksi kirjallisuussosiologisessa
tutkimuksessa, sukupuolentutkimuksessa sekä etnisiä vähemmistöja koskevaa
vuorovaikutusta pohtivassa tutkimuksessa. Sen avulla luodaan valoa myös
postkolonialististen kulttuurien tilanteeseen. Siirtolaisuuden historia
puolestaan selkeytyy maahanmuuttajien tuottamien teosten analyysillä.

Käsillä oleva kokoomateos perehdyttää kirjallisuusanalyysiin, sen
menetelmiin ja käsitteisiin. Se perustuu laajaan tutkimuskirjallisuuteen.
Yliopiston oppikirjana se on verrattavissa sellaisiin suomalaisiin teoksiin,
kuten Marja-Leena Palmgrenin Johdatus kirjallisuustieteeseen (1986), Mervi
Kantokorven, Pirjo Lyytikäisen ja Auli Viikarin Runousopin perusteisiin (1990)
ja Outi Alangon ja Tiina Käkelä-Puumalan toimittamaan kirjaan
Kirjallisuudentutkimuksen perusteita (2001)

Kirjan johdantoluku tarkastelee kirjallisuutta ja kirjallisuudentutkimusta
koskevia yleisiä käsitteitä. Seuraavissa kolmessa pääluvussa käsitellään
kertomakirjallisuuden, lyriikan ja draaman analyysiä silmällä pitäen
historiallisia yhteyksiä.



Kuva: Timeless books, Wikimedia Commons.

Todellisuuden periaatteita noudattava sepite

Kaunokirjallisuus on sepitteellisten tekstien tuottamista, sillä on esteettinen
tehtävä, joka liittää kaunokirjallisuuden taiteeseen. Sen fiktiivisyys on
pakko ottaa huomioon, sillä teksteissä esiintyviä tapahtumia ja henkilöitä
ei välttämättä ole koskaan ollut olemassa. Kuitenkin joskus on ollut
todellisia henkilöitä, joista kirjailijat saattoivat ottaa henkilökuvia
teoksiinsa.

Fiktiivisyys erottaa kirjallisuuden tieteellisistä teksteistä,
historiankirjoituksesta ja sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleista. Tästä
huolimatta kirjallisuus noudattaa sepityksessään todellisuuden yleisiä
periaatteita ja faktoja. Leo Tolstoin Sota ja rauha kuvasi Napoleonin armeijan
valloittaneen Moskovan vuonna 1812. Honoré de Balzac pystyi yhdistämään
teoksessaan Les Chouans romanttisen sepityksen ja todellisten tapahtumien
tarkastelun. Kirjailijat käyttivät siis yleisesti tiedossa olevia kiistattomia
faktoja romaaniensa perustana ja kehyksenä, vaikka useat teosten sankarihahmot
olivatkin mielikuvituksellisia.

Fiktiivisen kerronnan merkitys korostuu tilanteissa, joista meillä on niukasti
muita historiallisia lähteitä. Muinaiskreikkalainen eeppinen runoelma Odysseia
luo valoa Homeroksen ajan kreikkalaisen yhteiskunnan rakenteesta,
eriarvoistumisen etenemisestä ja sosiaalisesta järjestäytymisestä. Se kertoo
kreikkalaisten maanomistuksen muodoista ja jakokuntien toiminnasta. Se on
tästä näkökulmasta katsoen olennainen historiallinen lähde.

Fiktiivisyys tekee kirjallisuusanalyysistä haasteellisen, koska tieteellinen
teksti ja sanomalehtikirjoitus pyrkivät kirjaimelliseen totuuteen siinä,
missä kirjailijan tehtävä on tehdä vaikutus lukijaan taiteellisin keinoin ja
tuottaa esteettistä mielihyvää. On puhuttu kirjallisuuden kompensaattorisesta
tavoitteesta: se tarjoaa tunne-elämyksiä, auttaa selviytymään
jokapäiväisistä rutiineista jännityksellä ja antaa lukijalle myönteisiä
kuvitelmia sekä elämisen malleja. Se liittyy myös yksilöllisten ja
kulttuuristen identiteettien etsimiseen ja kokeilemiseen, sekä kuviteltujen
asioiden kautta tapahtuvaan inhimillisten mahdollisuuksien pohdintaan.

Kirjallisuuden mielletään olevan tärkeä maailmasta ja ihmisen kokemuksesta
puhumisen muoto, joka tuo esille taideteosten välityksellä uusia tiedollisesti
ja moraalisesti merkittäviä asioita. Nykyiset kontekstilähtöiset
tarkastelutavat selvittävät pääsääntöisesti kirjallista tuotantoa osana
ihmisten yhteiskunnallista ja kulttuurista toimintaa. Kirjallisuuden tulkinta
kytkeytyy täten vahvasti teosten kontekstiin, joka on yhteiskunta, sen
rakenteet ja toimintatavat tietyssä historiallisessa tilanteessa.

Sukupuolen- ja kulttuurintutkimuksessa teokset yhdistetään yleisiin
diskurssimuotoihin, jotka liittyvät yhteiskunnallisten käytäntöjen ja
valtarakenteiden tarkasteluun. Näin ollen kirjallisuudentutkimus on
etupäässä kuvailevaa, sen kohteena ovat ainutkertaiset ilmiöt.
Tämäntapainen tutkimus historiallisena tutkimuksena pikemminkin pyrkii
ymmärtämään kulttuurisia ilmiöitä niiden historiallisessa erityisyydessä,
kuin etsii yleisiä lainmukaisuuksia.

Kirjallisuudentutkimus on historiallista tutkimusta

Kirjallisuutta analysoiva tutkija voi saada tietoa yleisistä kulttuurisista
käytännöistä, kuten sosiaaliryhmien esittämisen tavoista. Näiden
käytäntöjen tutkimus avaa keinoja teosten ymmärtämiselle, koska ne eivät
synny tyhjästä vaan seuraavat vakiintuneita traditioita. Tässä yhteydessä
esille nousee diskursiivisen ja sosiaalisen kontekstin merkitys. Sekä
kirjallisuuden suuntaus että myös yksittäinen teos pitää nähdä
historiallisen aikakautensa osana ja ymmärtää yhteydessä aikakauteensa. Teos
"sijaitsee" historiassa, mutta sen tutkijakin elää oman aikansa vaikutuksen
alaisena. Hän ymmärtää teoksen omalla tavallaan ja hänen aikansa vaikuttaa
hänen tapaansa tutkia menneisyyttä.

Historiantutkimuskin on kiinnostunut niistä menneisyyden asioista, jotka
näyttävät kulloinkin tärkeiltä ja ajankohtaisilta. Tästä voi seurata
päätelmä, että kaikki kirjallisuudentutkimus on historiallista, koska
ilmiön ymmärtämiseksi se on ensin sijoitettava tiettyyn historialliseen
aikaan, paikkaan ja kulttuuriseen taustaansa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/