[H-verkko] Turku, Väitös: Sananvapauden venäläinen ruletti: sananvapaus Suomessa vuosina 1906−1917

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Sananvapauden venäläinen ruletti: sananvapaus Suomessa vuosina
1906−1917

Turku, Itäinen Pitkäkatu 4
4.11.2016 klo 12:00
---------------------------------------------------------

OTL Leena Harrinkari esittää väitöskirjansa Sananvapauden venäläinen
ruletti: sananvapaus Suomessa vuosina 1906−1917 julkisesti tarkastettavaksi
Turun yliopistossa perjantaina 4.11.2016 klo 12.00 (Turun yliopisto, PharmaCity
Auditorio, Itäinen Pitkäkatu 4 B, 1. krs, Turku ). 

Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Lars Björne (Turun yliopisto) ja
kustoksena professori Mia Korpiola (Turun yliopisto).

***

Väitöstiedote:
Leena Harrinkarin Turun yliopistossa tarkastettava väitöskirja käsittelee
kirjailijoiden ja lehdistön sananvapautta Suomessa vuosina 1906–1917.
Tutkimuksen mukaan kysymys sananvapaudesta kytkeytyi läheisesti
yhteiskunnalliseen valtapeliin. Tarkastelujaksolla sananvapaus näytti ensin
laajentuvan, mutta myöhemmin se kiristyi aste asteelta
merkittävästi. Väitöskirja Sananvapauden venäläinen ruletti: sananvapaus
Suomessa 1906−1917 käsittelee Suomessa vallinnutta sananvapautta
itsenäistymisen kynnyksellä. Painoylihallitus oli keskeinen
sensuuriviranomainen, joka kävi kirjeenvaihtoa keisarillisen Suomen senaatin ja
hovioikeuksien, kenraalikuvernöörin kanslian, kuvernöörien, maistraattien,
kruunun- ja kaupunginvoutien sekä sotasensuurikomitean kanssa. Tästä syystä
tutkimuksen lähdeaineisto muodostuu painoylihallituksen kirjeistä vuosilta
1906−1917, senaatin oikeusosaston ratkaisuista vuosilta 1906−1917 ja niihin
liittyvistä sanomalehtiartikkeleista sekä Turun hovioikeuden ratkaisuista
vuosilta 1906−1912 ja niihin liittyvistä sanomalehtiartikkeleista.
Tutkimuksessa on hyödynnetty myös Ruotsissa sananvapaudesta vastaavalta ajalta
tehdyn tutkimuksen tietoja.

Väitöskirjassa selvitetään painovapausasetusten syntyä ja kehitystä
Venäjän keisarikunnassa ja sen reuna-alueilla, lähinnä Puolassa ja Virossa,
vuosina 1809−1917. Koska vastaavaa tutkimusta ei ollut Puolan ja Viron
tilanteesta saatavilla, tutkimuksen lähteenä on käytetty lähinnä Puolan ja
Viron poliittista historiaa.

– Sananvapauden sääntelyssä merkittävinä instrumentteina toimivat sekä
painovapausasetus että rikoslaki. Rikoslain uudistus oli Suomessa aloitettu
1864 ja saatu päätökseen 1889. Venäläisen ajattelutavan mukaan ei
kuitenkaan ollut tärkeää minkälainen lainsäädäntö oli, tärkeämpää
sen sijaan oli ketkä lakeja käyttivät. Tästä syystä oli tärkeää
selvittää kontrollikoneiston osuus sananvapauden sääntelyssä.
Kontrollikoneistoon kuuluivat edellä luetellut painoylihallituksen diaariosta
poimitut tahot, Turun yliopistossa väittelevä Leena Harrinkari kertoo.

Painoasiamiesten rekrytointi tehosti valvontaa

Painoylihallitus oli keskusvirasto ja toimi sensuuriviranomaisena
kenraalikuvernöörin alaisuudessa. Tutkimuskauden alussa ennakkosensuuri
poistui ja painoasiamiesten virat lakkautettiin. Vuonna 1910 painoasiamiehet
rekrytoitiin tehtäviinsä, jolloin valvonta tehostui. Painoylihallituksen piti
toimia kenraalikuvernöörin määräysten mukaan, joten sen harkintavalta oli
olematon. Sodan alettua vuonna 1914 painoylihallitus sai rinnalleen
sotasensuurikomitean, jolloin valvonta kiristyi entisestään. Sodan aikana
valvonta kohdistui erityisesti saksankieliseen kirjallisuuteen ja saksalaisiin
lehtiin. Muutoin painoylihallitusta ja muita viranomaisia työllistivät muun
muassa majesteettirikosjutut, jumalanpilkka ja jumalan pyhän sanan pilkkajutut
(nykyisin uskonrauhan rikkominen), epäsiveellinen kirjallisuus, salaisten
asiakirjojen julkaiseminen, laillisten sääntöjen ja viranomaisten
vastustaminen sekä Venäjän kansalaisia koskeneet kunnianloukkausjutut.

– Tutkimuskauden aikana kaikki viranomaiset, niin muodoin myös oikeuslaitos,
työskentelivät ankaran paineen alaisuudessa, Harrinkari kertoo.

Bobrikovin kauden aikana hovioikeuksien jäsenet oli erotettu tehtävistään.
Käänne tapahtui tutkimuskauden alussa, kun erotetut hovioikeuden jäsenet
palasivat tehtäviinsä. Vaasan ja Viipurin hovioikeuksien osalta erotettujen
hovioikeuksien jäsenten paluu sujui ongelmitta. Turussa hovioikeuden jäsenten
paluussa ilmeni ongelmia, kun hovioikeudesta erotettujen jäsenten tilalle
nimitetyt jäsenet eivät suostuneet luopumaan viroistaan. Toinen hovioikeuden
jäseniä koskeva selkkaus koski yksinomaan Viipurin hovioikeutta. Vuonna 1913
Viipurin hovioikeuden jäsenet tuomittiin Pietarissa vankeuteen. Vei aikansa
ennen kuin uudet hovioikeuden jäsenet oli rekrytoitu tehtäviin.

Myös senaatin oikeusosastossa esiintyi ongelmia. Senaatin oikeusosaston
perustuslailliset jäsenet erosivat tehtävistään vuonna 1909. Tämän
jälkeen oikeusosaston jäseniksi nimitettiin niin sanottuja
myöntyväisyyssuuntausta edustavia, toisin sanoen Venäjän keisarikuntaan
positiivisesti suhtautuneita juristeja. Osa näistä senaatin jäsenistä erosi
Viipurin hovioikeuden selkkauksesta johtuneesta painostuksesta.
Myöntyväisyyssuuntausta edustavat jäsenet olivat senaatin oikeusosastossa
aina Venäjän keisarin eroamiseen asti. Tämän jälkeen uudet senaatin
oikeusosaston jäsenet lukeutuivat porvaristoon.

Kenraalikuvernöörin vahva asema näkyi myös sananvapauskysymyksissä

Harrinkari on jakanut tutkimuskautensa kolmeen ajanjaksoon: vuodet 1906−1910,
vuodet 1910−1914 ja vuodet 1915−1917. Vuosina 1906−1910 sananvapausjuttuja
oli suhteellisen vähän. Tämä johtui osaltaan siitä, että esimerkiksi
sanomalehtiä oli lakkautettu Bobrikovin kaudella. Ratkaisuja oli tehty
hallinnollisin päätöksin, joista ei voinut valittaa. Myös hovioikeuden
jäsenten vaihtumisella oli oma merkityksensä, sillä hovioikeuksien sekä
senaatin oikeusosaston jäsenten vaihtumiset hidastivat päätöksentekoa ja
vaikuttivat sananvapauteen. Useimmat sananvapautta koskevat jutut
käsiteltiinkin vasta tutkimuskauden keskimmäisellä jaksolla. Kun vuonna 1911
prokuraattoriksi nimitettiin venäläismielinen Hosiainov, juttujen käsittely
senaatin oikeusosastossa tiukkeni. Hosiainovin jälkeen prokuraattoriksi
nimitettiin venäläinen Kasanski, ja tilanne kiristyi entisestään. Tilanteen
kärjistyminen näkyi erityisesti majesteettirikosjuttujen lisääntymisenä.

– Monessa tutkimuksen kohdassa kuitenkin ilmenee kenraalikuvernöörin vahva
asema sananvapausjuttujen käsittelyssä, joten näyttää siltä, että
oikeuslaitoksen jäsenten puoluepoliittisella kannalla ei ollut sanottavaa
vaikutusta juttujen lopputulokseen.

Vuonna 1917 keisari luopui vallasta. Sen jälkeen Venäjältä ilmoitettiin
sähkösanomalla, että painoylihallituksen johtaja on erotettu.
Painoasiamiesten virat lakkautettiin, alkoi painoylihallituksen alasajo. Seurasi
myös oikeuslaitoksen uudistaminen. Heinäkuun 22. päivänä 1918 annettu laki
loi itsenäisen, hallitusvallasta ja valtion päämiehestä riippumattoman
korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden. Painovapauslaki annettiin
tammikuun 4. päivänä 1919. Lain 1. §:n mukaan: Jokaisella Suomen
kansalaisella oli oikeus ilman ennakollista estettä julkaista
painokirjoituksia.


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/