[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kirjastojen toimintakenttä laajenee muuttuvassa yhteiskunnassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sofia Kotilainen <sofia.p.kotilainen at jyu.fi> FT, dosentti, Jyväskylän
yliopiston historian ja etnologian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hokkanen, Laura (toim.): Sosiaalinen kirjasto. Lukemattomien mahdollisuuksien
maailma.. Avain/BTJ Finland, 2015. 205 sivua.


Kirjastojen toimintakenttä laajenee muuttuvassa yhteiskunnassa
---------------------------------------------------------

Teos tarkastelee sitä, kuinka lukemisharrastusta voitaisiin edistää eri
väestöryhmien keskuudessa, kun sosiaalinen media muuttaa perinteisiä
lukemisen ja kirjoittamisen tapoja, ja kilpailee kirjallisuuden lukemiseen
käytössä olevasta ajasta toden teolla. Kirja osoittaa, kuinka kirjastot
voivat tuottaa lisää yhteisöllisyyttä paitsi somessa, myös luomalla
tilaisuuksia aktiivisten kansalaisten keskinäisille kohtaamisille niin
kirjaston tiloissa kuin kirjaston ulkopuolelle jalkautuvana ”pop up”
-kirjastona.

Kirjastot ovat suomalaisten kohtaamispaikkoja. Yhteisöllisyys on nykyisin
entistä suurempi osa niiden toimintaa. Viime vuosina on kannettu huolta
muuttuvista lukutavoista ja perinteisen lukemisen vähenemisestä, kun
sosiaalinen media on vallannut yhä enemmän alaa kilpailussa suomalaisten
vapaa-ajan käytöstä. 

Sosiaalinen kirjasto -kirjan tekijät pohtivat, miten kirjastoa voitaisiin
kehittää aiempaa yhteisöllisemmäksi tilaksi ja toiminnallisempien opetus- ja
ohjausmenetelmien toteuttajaksi. He katsovat sosiaalisen kirjaston idean olevan
myös paluuta juurille, eli kirjastojen perimmäisen tehtävän pohdiskelua ja
yhteisöllisyyden lisäämistä. Tällöin kirjasto ei tarjoa asiakkailleen
pelkästään kohtaamistilaa ja lainattavaa aineistoa, vaan toimii aktiivisesti
yhteisön kehittäjänä ja edistää sosiaalisia kohtaamisia.

Sosiaalinen kirjasto

Teoksessa sosiaalinen kirjasto määritellään kolmella eri tavalla.
Ensinnäkin sillä voidaan tarkoittaa sosiaalista mediaa sekä erilaisia
sovelluksia, laitteita ja sähköisiä aineistoja hyödyntävää kirjastoa.
Sosiaaliset kirjastonhoitajat haastavat itseään ja auttavat kirjaston
käyttäjiä selviytymään itsenäisesti verkkoympäristöjen kiemuroissa.
Tästä teknisestä ja arkea helpottamaan pyrkivästä tiedonhakutulkinnasta
poikkeaa toinen määritelmä, jossa kirjaston nähdään toimivan sosiaalityön
rajapinnoilla. Kirjastot pyrkivät torjumaan yksinäisyyttä sekä auttamaan
monia erityisryhmiä tiedonhaussa ja elinikäisessä oppimisessa. Sosiaalisessa
kirjastotyössä pyritään aktivoimaan kirjastonkäyttäjiksi myös ne
asiakasryhmät, joita kirjasto ei jostain syystä ole aiemmin tavoittanut.
Heidät otetaan mukaan keskustelemaan ja ideoimaan uutta kirjaston toiminnan
kehittämiseksi.



Kuva: Turun kaupunginkirjaston lukusalissa 1920-luvun alussa, Turun Sanomien
arkisto.

Kolmas ja tässä teoksessa keskiöön nouseva näkökulma ymmärtää
sosiaalisen kirjaston yhteisöllisyyttä, kohtaamista ja sosiaalisuutta
korostavana tilana sekä työmuotona. Kirjasto on tällöin avoin dialogille ja
yhdessäololle sekä kaikenlaisten ihmisten kohtaamiselle. Kirjaston toiminta ei
rajoitu vain sen omiin tiloihin, vaan kirjastopalveluita voidaan viedä
kirjaston ulkopuolelle. Lisäksi kirjasto voi järjestää osallistavaa
toimintaa kirjaston ulkopuolisissa tapahtumissa ja pyrkiä näin tavoittamaan
uudenlaisia käyttäjäryhmiä. Uudenlaisten kirjastopalvelujen tuottamisen
myötä kirjasto tekee yhteistyötä muiden alojen ammattilaisten, kuten
nuorisotyöntekijöiden, kulttuurituottajien, yhteisöpedagogien tai
sosiaalialan ammattilaisten kanssa.

Kirjan artikkelit haastavat pohtimaan, miten laajeneva palvelutuotanto kytkeytyy
kirjastojen perustehtävään ja kenen ehdoilla kirjastoja kehitetään.
Sosiaalisen kirjaston menetelmät ovat eräänlaista kirjastopedagogiikkaa,
jonka avulla eri-ikäiset kuntalaiset voidaan saada innostumaan ja viihtymään
kirjastossa, kiinnostumaan kirjallisuudesta ja sen opettamista uusista
taidoista, ja rakentamaan kirjaston avulla tiiviimpää paikallisyhteisöä.
Kirjastoammattilaisten tehtäväksi jää innostaa, opastaa ja ohjata asiakkaat
tiedon pariin. Samalla voidaan ehkäistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.

Suomalaiset yleiset kirjastot ovat jo pitkään olleet edellä kuvatun
kaltaisia, tekijöiden sanoin ”matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja”. He
näkevät kuitenkin, että sosiaalinen kirjasto voisi olla vielä paljon
enemmän ja vahvistaa erityisesti lasten ja nuorten lukuintoa, joka sosiaalisen
median aikakaudella tahtoo jäädä paitsioon. Heidän mukaansa sosiaalinen
kirjasto voi tukea entistä monipuolisemman luku- ja kirjoitustaidon hankintaa.
Kirjastopedagogiikka rinnastuu jo pitkään ja laajemmin hyödynnettyyn
museopedagogiikkaan. Sen avulla voidaan tietoisesti aktivoida asiakkaita
ymmärtämään ja soveltamaan omiin tarpeisiinsa kirjastoaineistoja, tuottaa
oppimiskokemuksia ja tarjota elämyksiä suomalaisille yhteisen
kulttuuriperinnön avulla.

Teoksen kirjoittajia yhdistäviä nimittäjiä ovat työskentely kirjastoalan
tehtävissä, kiinnostus yleisten kirjastojen tutkimiseen tai työskentely
Mikkelin ammattikorkeakoulun opetus- ja tutkimustehtävissä. Heidän
lähestymistapansa tarkasteltavaan teemaan edustavat ainakin
kulttuurintukimusta, kasvatustieteitä sekä kirjastotiedettä ja
informatiikkaa. Kirjan artikkelit käsittelevät kirjaston toimintaa muiden
muassa nuorisotyön, maahanmuuttajien kotouttamisen, vankilakirjastojen,
kirjaston muutoksen ja elämysyhteiskunnan näkökulmista.

Lukija jää vielä kaipaamaan kannanottoa siihen, miten kirjastot voisivat
palvella monipuolisemmin alati kasvavaa senioriasiakkaiden joukkoa. Myös
keski-ikäisten miesten innostamisesta kirjastopalveluiden käyttäjiksi
kaipaisi lisäavauksia. Käsittelemiensä näkökulmien puolesta kirja
painottuukin nimenomaan kasvukeskusten väestön kannalta ajankohtaisiin
kysymyksiin, mutta maaseudulla asukkaiden ja siten kirjaston asiakkaiden
ikärakenne ja kiinnostuksen kohteet saattavat olla hyvin erilaiset. Silti
eritoten pienissä kirjastoissa palvelujen uudistamistarve on usein suuri ja
joudutaan miettimään, miten vähenevien resurssien turvin voitaisiin taata
asiakkaille entistä monipuolisemmat palvelut.

Kirja on kokonaisuudessaan varsin erinomainen puheenvuoro tulevaisuuden
kirjaston mahdollisuuksista ja antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle
kirjastoissa työskentelevälle. Teos voi tarjota runsaasti uusia ideoita
päivittäisen työn kehittämiseen.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/