[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Terrorismin historiaa kattavasti

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Eleonoora Vuorela <evkvuo at utu.fi> fil. yo., Turun yliopisto, kulttuurihistoria
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Blin, Arnaud; Chaliand, Gérard (toim.): The History of Terrorism: from
antiquity to Al Qaeda. University of California Press, 2007. 488 sivua.


Terrorismin historiaa kattavasti
---------------------------------------------------------

Kronologisesti etenevä teos kuvaa terrorismia ja sisältää paljon
yksityiskohtaista tietoa. Se luo samalla kattavan kokonaiskuvan terrorismin
historiasta, ja tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman terrorismista
vaikuttamisen keinona. Kirja voi olla melko raskasta luettavaa, sillä lukijaa
ei säästetä ikäviltä detaljeilta.

 

Gérard Chaliandin ja Arnaud Blinin toimittama teos terrorismin historiasta
etenee pääosin kronologisesti, poikkeuksina muutama temaattinen artikkeli. Se
ei ole kevyttä luettavaa sisältönsä ja esitystapansa vuoksi, mutta toisaalta
neutraalin toteava tyyli myös miellyttää. Kirjassa ei vedota tunteisiin,
”raaka fakta” seuraa toinen toistaan, ja lukijalle jää moraalisen
pohdinnan liikkumavara. Vasta aivan kirjan lopussa aletaan pohtia
terroristi-iskujen ehkäisemisen tapoja.

Poliittisesti The History of Terrorism -kirjassa ollaan melko epäselvällä
alueella, kuten kuuluukin. Al-Qaidan iskujen syynä nähdään pyrkimys
tasapainoon tilanteessa, jossa USA on ylivoimainen. Sama kaava toistuu kautta
historian ja on olennainen osa terrorismia: ilman valtasuhteiden epätasapainoa
terrorismia ei olisi olemassa. Kirja ei todellakaan ota poliittisesti suoraan
kantaa terrorismiin, ja on siksi kohtuullisen kiinnostavaa luettavaa.
Terrorismia ei nähdä hyvänä asiana, mutta toisaalta tekijät eivät yritä
vakuutella omaa hyvyyttään tai poliittista kantaansa.

Kirja on jaettu kolmeen osaan: terrorismin esihistoriaan, terrorismiin vuosina
1789-1968 ja terrorismiin vuodesta 1968 eteenpäin. Jaottelu perustuu osittain
uskonnollisten motiivien vaihteluun ja modernin terrorismin syntyyn.

Terrorismin historiaa selooteista Al-Qaidaan

Varsinainen kirja alkaa seloottien ja assassiinien esittelemisellä, siis ajalta
läheltä ajanlaskumme alkua. Sitä ennen johdannossa esitellään terrorismin
käsittelemistä ”kapinallisuutena”. Selootit olivatkin kapinallisia, ja
assassiinien veitset saattoivat tavoittaa suuriakin johtajia. Sen jälkeen
edetään historiassa nopeasti aina Ranskan vallankumoukseen saakka. Asiat
nähdään laajoissa mittakaavoissa, eikä yksittäisten ryhmien osuutena
kansalliseen historiaan. Näkökulma on hyödyllinen pohdittaessa terrorismia
myöhemmin globaalissa mittakaavassa, jonka toimintaympäristönä on koko
maailma. Selootit ja assassiinit olivat uskonnollisuuteen liittyviä
järjestöjä. Ranskan vallankumouksen jälkeen terrorismille oli leimallista
uskonnollisten piirteiden puuttuminen, ja tätä jatkui pitkälle 1900-luvulle
asti.

Teoksessa käsitellään anarkismia ja venäläistä terrorismia laajalti, sekä
tuodaan terrorismin näkökulmasta esiin se miten Venäjän vuoden 1917
vallankumous tuli mahdolliseksi. Käsittelytapa edellisessä on ehkä hieman
liian painottunut yksittäisiin iskuihin ja ryhmiin, mutta toisaalta kuva
tietynlaisesta yksinäisestä askeettisesta vakaumuksesta, ja toisaalta jopa
paranoiasta kaksoisagenttien suhteen välittyy näin ihan hienosti. Itse en
ollut ennen kirjaa myöskään kovin tietoinen Yhdysvaltojen sisäisestä
terrorismista - vaikka se ei ole ollut laajaa, sitäkin on ollut. Siitä
kirjassa siirrytään valtioterrorismiin, josta voimakkaimpana esimerkkinä
kirjassa tuodaan esille Stalinin toimet. Tässä arvostelussa on vaikea
välittää kirjan esille tuomien terroristiryhmien ja tapahtuminen laajaa
kirjoa, esimerkiksi Ranskalla oli omat ongelmansa Algeriassa FLN:n kanssa, mutta
myös muualla tapahtui, kuten Israelin ja PLO:n välillä. Tätä kaikkea jatkui
vuosia, jopa vuosikymmeniä, eri maissa ja maanosissa. Ryhmät muuttivat
muotoaan ja vaihtuivat, mutta terrorismin syvin olemus saattoi pysyä samana.
Kirjassa tuodaan esille myös Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa, ja
Intiassa ollutta terrorismia, joten aiheen käsittely ei ole rajoittunut
länsimaiseen kulttuuripiirin.



Kuva: Espanjalainen anarkisti heitti marraskuussa 1893 kaksi pommia Barcelonan
Liceu-teatterin orkesterimonttuun ja tappoi parikymmentä ihmistä. (Le Petit
Journal 1893, Bibliotheque National  de France)

Punaisen armeijakunnan ja Punaisten prikaatien kautta kirjassa päästään
islamilaiseen radikalismiin ja nykyiseen terrorismiin. Myös
Baader-Meinhof-ryhmäksi kutsuttu Punainen armeijakunta jätetään
vähemmälle, ja tämä tuntuu ymmärrettävältä, sillä italialainen Punaiset
prikaatitkin oli aikoinaan hyvin raskas terroristijärjestö. Kirjassa myös
selvennetään Baader-Meinhof-ryhmän syntymistä edeltävän Persian Shaahin
vastaisen vierailun aikaisen opiskelijamielenosoituksen vaikutuksia vuodelta
1967. Islamilaista radikalismia käsitellään perinpohjaisesti läpi kirjan,
esille tuodaan esimerkiksi noin sata vuotta vanhan Muslimiveljeskunnan synty.
Erilaisten järjestöjen ja terroristijärjestöjen väliset suhteet käydään
tarkkaan läpi, koko islamilaisen radikalismin genealogia puretaan lukijan
silmien eteen.

Länsimaisesta terrorismista tuoduista esimerkeistä kaksi on hankalaa: ETA ja
IRA. Molemmat kun ovat osin päässeet tavoitteisiinsa, mikä taas luo esimerkin
muille järjestöille.

Lopulta teoksessa päädytään 2000-luvun puolelle WTC-iskuihin, eli New
Yorkissa 11.9.2001 tapahtuneisiin terroristi-iskuihin. Kirjassa pohditaan
iskujen vaikutuksia monin, osin kylminkin tavoin. Kirjassa todetaan, että pahin
vihollinen on pelko, mutta nyt viime aikojen kehitystä vasten nähtynä pahin
vihollinen on nimenomaan terrorismi. Viime aikojen kehitystä Pariisin iskuineen
ei tietysti kirjaa kirjoittaessa vuonna 2007 ole voitu nähdä.

On myös huomattava, että terroristijärjestöjen tukemisella tai vihan
ruokkimisella voi saada aikaan vaikutuksia, jotka taas myöhemmin voivat
terroristijärjestön muuttuessa tai kehittyessä suuntautua päinvastaiseen
suuntaan kuin oli ajateltu. Kylmän sodan osalta monella lienee tunne sen
vaikutuksen yliarvioinnista, mutta oman näkemykseni mukaan sitä on lähinnä
aliarvioitu. Kirja täyttää tämän tavoitteen kulkiessaan hitaasti ja
vaivalloisesti läpi kaikki ne polut, joista terrorismin historia koostuu.

Terrorismi vaikuttamisen keinona

Koin lukiessani artikkelit hieman sekaviksi, sillä suureen osaan olisin
tarvinnut paremmat pohjatiedot, mikä taas globaalilla tasolla terrorismin
historiaa käsittelevän kirjan yhteydessä olisi jo suunnattoman hankalaa.
Niinpä nimien, kuolonuhrien, järjestöjen ja vuosilukujen ristitulesta piti
vaan jotenkin selvitä. Mikään huono keino tämä ei ole tutustua monien
maiden ja maanosien historiaan kerralla - jos jostain pitää aloittaa, miksei
tästä? Pystyn hyvin mieltämään ongelmat lähestyä jonkin tietyn maan
historiaa ja kulttuurihistoriaa tuntematta koko maan tai maanosan läpäiseviä
jännitekenttiä ja ristiriitoja. Ongelmaksi voi silloin nousta
ymmärtämättömyys joidenkin aiheiden lähestymisen vaikeudesta tai voimakkaan
vastakkaisten kantojen selittämättömäksi jäävä olemassaolo.

Kirja tarjoaa mielenkiintoisen, melko neutraalin näkökulman kysymykseen
terrorismista vaikuttamisen keinona. Usein terroristien ongelmaksi tuntuvat
nousevan paikallisen väestön reaktiot terroristeja vastaan. Toivottu
myötätunto ja kannatus omalle ideologialle ja tavoitteille, eivät
välttämättä saakaan vastakaikua. Kiinnostava kysymys on miten vakaumus tai
usko omaan asiaan voidaan säilyttää, kun järjestön taktiikkana on tappaa
oman maan siviiliväestöä, ja kaikki kääntyvät heitä vastaan. Kirjassa
olisi ollut hyvä pohtia tätä asiaa laajemminkin. Tätä syvempää
näkökulmaa olisin kaivannut muistakin terrorismiin liittyvistä asioista.
Kirjalla on kuitenkin ansionsa, se toimii terrorismin historian kuvauksena,
eikä siltä ehkä pidä enempää vaatia.

Itsemurhaiskut ja valtioterrorismi

Terroristijärjestöjen sitkeys voi vaihdella, samoin vakaumus uhrata itseään.
Kirjan mielenkiintoisinta antia edustikin itsemurhaiskujen käsittely
terrorismin keinona. Ilmiö on nykyisessä muodossaan ja laajuudessaan melko
uusi.

Ainakin minulle yllättäen esimerkiksi toisen maailmansodan aikaiset Dresdenin
pommitukset ja ydinpommin räjäyttäminen Hiroshimassa rinnastetaan kirjassa
terrorismiin. Sana ” terrori” tarkoittaakin pelon ja kauhun synnyttämistä,
jolloin logiikan samankaltaisuuden voi ymmärtää.

Olin hyvin tyytyväinen kirjan loppupuolen islamilaista radikalismia
käsittelevään teemaan, nämä asiat olivat jääneet minulle
”tilkkutäkiksi, josta puuttui paloja”. Teos antaa hyvän kokonaiskuvan
terrorismista ja luo mahdollisuuksia ymmärtää olosuhteita, joissa terrorismia
syntyy, samoin lukija voi vakavissaan alkaa miettiä mahdollisuuksia terrorismin
vähentämiseen.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/