[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Väriä ja sävyjä keski-ikäisten naisten elämään

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kimmo Jylhämö (toim.): Filosofinen värityskirja. Vastapaino, 2016. 79 sivua.


Väriä ja sävyjä keski-ikäisten naisten elämään
---------------------------------------------------------

Ranskasta alkunsa saanut värityskirjavillitys on levinnyt myös Suomeen. Kimmo
Jylhämön toimittama värityskirja yhdistää filosofisia ajatelmia ja vanhaa
grafiikkaa pareiksi, joiden tehtävänä on herättää innostusta, uusia
ajatuksia sekä rentouttaa.

 

Aikuisten värityskirjoista on tullut tosi suosittuja. Pikaisen katsauksen
jälkeen ihmettelin, kuinka markettien lehtihyllyistä löytyi kymmenkunta
aikuisille suunnattua värityskirjaa, muttei ainuttakaan lapsille. Mitä
tällaisen buumin takana on?

Nykyajan kiireinen elämänrytmi vaatii vastapainokseen rentoutumista. Toiset
kirjoittavat, maalaavat, kuntoilevat, joogaavat tai laulavat. Toisille
perinteinen käsintekeminen on tärkeää. Down-siftaamisen myötä on tullut
uusia muotoja rentoutua, yhtenä niistä mindfullness, hyväksyvä tietoinen
läsnäolo, johon tämä väritysaktiviteetti vetoaa. Värittämällä
rauhoitetaan mieltä, ajatuksia ja tunteita. Keskittymällä täysin
värittämiseen sulkee pois mielestään muut ajatukset päivän kulusta tai
velvollisuuksista. Läsnäoleminen tuottaa rentoutumista ja tuloksena on oman
mielen mukaan tehtyä värileikkiä, jonka jakaminen sosiaalisessa mediassa on
kovin suosittua. Tämä harrastus muuten vaatii myös hyvät välineet;
teräväkärkiset ja laadukkaat värikynät tai laadukkaat tussit. Turha edes
yrittää lasten jämillä, sillä aikuisten tehtävissä väritettävät alueet
ovat pieniä ja kapeita.

Kimmo Jylhämön toimittama Filosofinen värityskirja esittelee filosofisia
ajatelmia yhdistettynä taidegrafiikkaan ja kutsuu lukijaa värittämään
kuvitusta. Takakannen esittelytekstissä kehotetaan jopa parantamaan taiteen
klassikoita oman maun mukaiseksi. Minun mielestäni grafiikan värittäminen ei
ole lainkaan kiinnostava idea. Ennemminkin se tuntuu taideteosten
turmelemiselta. Parempi idea olisi ollut koota ajatelmakirja erikseen ja
värityskirja erikseen.

Kuvitukseksi valitut työt ovat aika tummia taiteilijan valitseman valon ja
varjon vuorottelun myötä ja niissä on aika vähän värittämiseen sopivia
vaaleita, tarkkaan rajattuja alueita. Grafiikan ideana oleva viivojen tiheyden
ja vahvuuden avulla muodon esiintuominen vesittyy väritettäessä pahan kerran.
Myös muutama mukana oleva maalaus on haalennettu, mutta samalla niiden
terävyys on kärsinyt roimasti. Piirustukset sopivat väritystarkoitukseen
paremmin, sillä niissä muodon ja ääriviivojen rajat ovat selkeämmät ja
siten väritettävä alue on hahmotettavissa helposti.



Kuva: Kirjan kuvitusta.

Tekstit herättävät ajattelemaan toisin

Värityskirjaan valitut tekstit ovat rentouttavan sijaan ajatuksia
herättäviä, jopa hieman provosoiviakin. Lyhyet tekstit herättävät
ajattelemaan toisella lailla tai heittävät uuden näkökulman pohdittavaksi.
Vaikkapa tähän tapaan:

 ”Sisäinen maailma. Antiikin kreikassa sana idios ei tarkoita idioottia vaan
sitä, mikä on henkilökohtaista, omaa ja yksityistä. Latinaksi idiota
tarkoitti alunperin tavallista ihmistä, sittemmin kouluttamatonta ihmistä.”
s. 18.

Olkaamme siis kaikki iloisesti tolkun idiootteja. Osassa käsite ja kuva
muodostavat parin, joka täydentää toistaan tai herättää ajatuksia, mitä
käsitteen takana voisi olla. Tällaisia esimerkkejä ovat mm. käsite- ja
kuvaparit: Yksisarvinen ss. 32-33 tai Syvällisyys s.60 ja Pinnallisuus s. 61.
Toiset näistä ovat ihan onnistuneita, toiset eivät välttämättä aukea.

Värityskirjojen markkinointi stressinpoistajana on ilmeisesti alkanut
Ranskasta. Etelä-Euroopassa kirjat ovat saaneet suosiota erityisesti
keski-ikäisten naisten parissa – kuten meilläkin. Suosituimmat
värityskirjat ovat luonto-, kukka- tai geometria- ja mandala-aiheisia.
Värittämisen tenho stressin poistajana perustuu aivotutkija Minna Huotilaisen
mukaan päämäärättömyyteen, helppouteen ja hitauteen. Se on myös rytmistä
toimintaa käsitöiden tai kävelyn tapaan. Silloin aivot voivat levätä ja
aktivoitua uudella tavalla. Ehkä Jylhämö on ajatellut tätä näkökulmaa
yhdistäessään kuvia ja filosofisia mietelmiä.



Kuva: Kirjan kuvitusta

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/