[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Funkis-arkkitehtuuri Karjalassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja.
Freelancer, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Aarnio, Samu: Funkis Karjalassa. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys, 2016.
323 sivua.


Funkis-arkkitehtuuri Karjalassa
---------------------------------------------------------

Arkkitehtuurin suuri murros moderniin suuntaan alkoi 1920-luvun puolivälissä.
Erityisen tärkeitä tälle kehityssuunnalle olivat saksalainen Bauhaus-koulu ja
sveitsiläis-ranskalainen tunnettu arkkitehti Le Corbusier. Muitakin ryhmiä
syntyi nopeasti. Ne haastoivat menneen muotoilun perusteet. Pian
funktionalismiksi nimetty rakentamisen ”demokraattinen” ja kursailemattoman
käytännöllinen arkkitehtuuri rantautui Suomeenkin.

 

Kun funktionalismi alkoi näkyä Suomessa 1930-luvun alussa isommissa liike- ja
konttorirakennuksissa, se jakoi niin arkkitehdit kuin kansalaiset. Puutalojen
pikkukaupungit saivat katujensa varsille omituisia lättänöitä
betonilaatikoita ja kuutioita, joiden pelkistetty ulkomuoto ei kaikkien silmiä
hivellyt. Kontrasti menneen maailman tyyleihin oli niin valtava, että voi puhua
jopa vallankumouksellisesta suuntauksesta arkkitehtuurissa. Miksi juuri funkis

Samu Aarnio on tehnyt uraauurtavaa ja pätevää pioneerityötä kartoittamalla
funktionalistisia rakennuksia niin Pohjois-Karjalassa kuin Laatokan
Karjalassakin. Mukana on rakennusten syntyhistoriaa, upeita valokuvia,
piirustuksia ja lehtileikkeitä. Juuri sanomalehtiä läpikäymällä ja rajan
takana matkustelemalla monia unohdettuja funkis-rakennuksia on löytynytkin.
Sekatyyliäkin on mukana runsaasti.

Funkis Karjalassa -kirjan tekijä Aarnio on kirjoittamistyön ohella myös
taittanut näyttävän teoksen ja valokuvannut suurimman osan sen kuvituksesta.
Hän painottaa:

”Varsinaisesti kirjan motiivi oli yksinkertaisesti se, että en löytänyt
kirjallisuutta, joka olisi käsitellyt Pohjois-Karjalan alueen funkistaloja.
Niistä löytyi hajanaisia mainintoja sieltä täältä mutta ei kootusti
missään julkaisussa. Päätin tehdä sellaisen itse. Erityisesti ärsytti teos
Sortavalan arkkitehtuuria 1864-1939, jossa on mainittu kaksi funkistaloa
Sortavalasta vaikka siellä on lukuisia muita. Aloitin kartoittamalla ensin
Pohjois-Karjalan alueen funkistalot, mutta pian selvisi, että rajan takaa
niitä löytyy vielä paljon enemmän, joten tuntui luonnolliselta ottaa nekin
mukaan. Tosin alue tässä teoksessa rajoittuu ns. Laatokan Karjalaan. Ei aika
eikä tila olisi enää riittänyt, mikäli olisin matkustanut kohti
Viipuria.”

Funktionalismi oli Aarnion mukaan tasa-arvoistavaa rakennustaidetta:

”Pelkistämisen taito on se, jonka mukaan taideteos, oli se sitten
kuvataidetta tai arkkitehtuuria ja kaikkea siltä väliltä, ”onnistuu” tai
”epäonnistuu”. Tietenkin taiteella on muitakin määreitä ja
kriteereitä…. ja myös se on tärkeää, että funktionalismi oli
ensimmäinen arkkitehtuurin suuntaus, joka ei enää millään tavalla
vahvistanut hallitsevan luokan valtaa. Se oli puhdistettu kaikesta vallan
symboleista, ja oli siinä mielessä demokraattista ja tasa-arvoistavaa
rakennustaidetta”.

Lieksa ja Joensuu

Kirjaa lukiessa voi kokea ahaa-elämyksiä vaikka Lieksassa: Rakennus- ja
palomestari Samuli Kärkkäisen suunnittelema ”kuutiomainen” Lieksan
paloasema (1938) on melko puhdasta funkista, tosin muitakin elementtejä siitä
löytyy kuten pääovea kehystävät klassiset pylväät. Sitä vastapäätä
sijaitseva Yrjö Lindegrenin piirtämä Musiikkiopisto (alunperin
Kunnansairaala, 1932) heijastelee hyvin avaraa ja ”taivasta tavoittelevaa”
funktionalismin muotokieltä. Pauli Salomaan suunnittelema Työväenyhdistyksen
Kulmatalo (1939) on saanut ajan saatossa muitakin muotoja ja täysremonttia
nykyisin vaativa Kaarisiltakin (1930) myötäilee kaikessa yksinkertaisessa
eleettömyydessään funktionalismia. Tanskalainen insinööritoimisto
Christiani & Nielsen toteutti Suomessa 1920-luvun lopulla kaiken kaikkiaan viisi
vastaavantyyppistä kaarisiltaa.



Kuva: Lieksan Kaarisilta 1930-luvulla.

Funkis-teoksen keskeiset rakennukset sijaitsevat kuitenkin Joensuussa ja
Sortavalassa. Kansikuvassa komeilee tyylisuuntaa hyvin edustava
”rumankaunis” arkkitehti Erkki Huttusen piirtämä SOK:n konttorirakennus
(1937, Penttilänkatu 3). Massiivinen Pielishovi (1939, Siltakatu 14) löytyy
torinkulmasta. Sen ulottuvuudet tulevat hyvin näkyviin eri kulmista otetuissa
valokuvissa. Kulttuuritekona voi pitää sitä, että Aarnio on taustoittanut
nostalgisen Hotelli-ravintola Wanhan Jokelan (1939, Torikatu 26) valokuvin,
piirustuksin ja lehtileikkein. Kyseessähän on Joensuun tunnetuin
ravintolarakennus muuallakin Suomessa.



Kuva: Shellin huoltoasema 1930, Aarne Ervi, Siltakatu 16, Joensuu, purettu
1979-1980.

Sen sulkemista ja purkua vastustamaan nousi suuri kansanliike, mutta purku-uhka
on edelleen todellinen ja Jokelan paikalle noussee kerrostalo, joka tuottaa
enemmän voittoa omistajalleen – Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiölle
(tunnetaan kansan keskuudessa nimellä ”Kuristamissäätiö”). Ja toisaalta
pitää todeta, että onneksi kaikki massiiviset funktionalistiset
rakennussuunnitelmat eivät toteutuneet, sillä esimerkiksi Ilmari Launiksen
kulttuurikeskukseksi suunnittelema ”Tiedon linnoitus” (1939) jätettiin
pöydälle ja unohdettiin. Se olisi peittänyt koko Joensuun Ilosaaren
pinta-alan ja tuhonnut keskustan jokimaiseman kauneimman kohteen.

Valtimo, Kitee ja Laatokan Karjala

Parilta pikkupaikkakunnalta, Valtimolta ja Kiteeltä löytyvät mielestäni
kirjan puhtaimmat ja käytännöllisimmät myöhäisfunkis-rakennelmat –
nimittäin rakennusmestari Reino Alhaisen piirtämät Valtimon kioski (1953) ja
Kiteen linja-autoasema (1953), jonka laajennustöissä funkis-ratkaisut
säilyivät . Näissä pienissä kohteissa on huikeaa ja yhtenevää
”pannukakkutyyliä”!

Laatokan Karjala ja Sortavala kattavat kirjasta peräti 135 sivua. Aarnio on
löytänyt lukuisia, unohdettuja, mutta yhä vielä säilyneitä
funkis-rakennuksia Venäjän puolelta. Joukossa nykysuomalaisille tutuimmat:
Erkki Huttusen piirtämä Sortavalan Seurahuone (1939) ja Pauli Blomstedin
Laatokan rannan Apteekkari Jääskeläisen huvila (1937).



Kuva: Sortavalan Seurahuone 1939.

Vuoden 1939 Seurahuone syntyi puhtaasti tilan tarpeesta, koska entinen oli
käynyt turistivirtojen kasvaessa pieneksi. Uusi, varsin selväpiirteinen
funktionalistinen rakennus nousi pikaisesti ja se herätti jo kokonsa puolesta
ihastusta niin kaupunkilaisissa kuin siellä vierailleissa turisteissa.

Sortavalan rautatieaseman vesitorni (1942) taas edustaa sekatyyliä, jossa
funktionalistiseen perusrakenteeseen on upotettu klassismia. Samantyyppisiä
vesitorneja arkkitehti Jarl Unger toteutti sodan jälkeen muuallakin Suomessa.
Laatokan Karjalan pienempien pitäjien useat funkis-rakennukset, siis Sortavalaa
lukuun ottamatta, ovat kärsineet sodassa ja ajan saatossa melkoisesti, mutta
tunnistettavia muotoja on silti havaittavissa. Niiden mahdollinen entisöinti ei
taida paljon venäläisiä viranomaisia nykytilanteessa kiinnostaa?

Vaikka Samu Aarnio on löytänyt jo nyt uskomattoman määrän funkista rajan
takaa, niin esimerkiksi Viipuri jäänee vielä kokonaisuudessaan seuraavaan
teokseen. Näin ainakin oletan.

Funktionalismin muut ulottuvuudet

Funkis on toki ollut muutakin kuin pelkkää arkkitehtuuria. Aarnio muotoilee
asian häntä haastatellessani näin:

”Funktionalismi oli suunniteltu erityisesti kaupan markkinoinnin
tehostamiseksi. Se oli palvelumuotoilua, josta on tullut vasta viime vuosina
trenditermi muotoilun piirissä. Sarkastisesti sanottuna palvelumuotoilu on
sitä, että saadaan myytyä ihmisille entistä enemmän tuotteita ja palveluja
tekemällä kuluttaminen ja tuotteiden ostaminen entistä helpommaksi. Myynnin
tehostaminen heijastuu funkiksessa muun muassa siinä, että tehtiin suuret
näyteikkunat. Valkoiset suuret seinäpinnat puolestaan viestittivät
hygieenisyydestä, mutta ne olivat myös otollinen tausta suurille nimikylteille
ja mainoksille.”

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/