[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kansallista ja kansainvälistä kirjastohistoriaa Turusta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sofia Kotilainen <sofia.p.kotilainen at jyu.fi> FT, dosentti, Jyväskylän
yliopiston historian ja etnologian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hypén, Kaisa; Koivunen, Leila; Tunturi, Janne (toim.): Kirjoista kokoelmaksi.
Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa
1800–1900-luvuilla. Avain, 2015. 259 sivua.


Kansallista ja kansainvälistä kirjastohistoriaa Turusta
---------------------------------------------------------

Turun kaupunginkirjaston kirjakokoelmaa tarkasteleva artikkelikokoelma on
jännittävä sekoitus kansallista kulttuurihistoriaa ja toisaalta
kansainvälistymisen sekä suomalaisten sivistyspyrkimysten historiaa. Teos
esittelee monipuolisia näkökulmia kaupunginkirjaston kokoelman vaiheisiin ja
on arvokas lisä suomalaiseen kirja- ja kirjastohistorian tutkimukseen.

Turun kaupunginkirjaston historiasta on julkaistu aiemmin Eila Seppälän sadan
ensimmäisen toimintavuoden aikaa valaiseva teos. Kirjaston vaiheita on
tarkasteltu myös monissa muissa historiateoksissa, mutta Kirjoista kokoelmaksi
päivittää kaupunginkirjaston kokoelmaa koskevaa tutkimusta 2000-luvulle.

Teos on saanut alkunsa Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston
keväällä 2013 tukemasta hankkeesta, jossa kartoitettiin Turun
kaupunginkirjaston vanhan kokoelman aineistoja ja ryhdyttiin luetteloimaan
kokoelmaa. Hankkeen turvin vanhan kokoelman sisällöistä ja vaiheista voitiin
koota monipuolisesti tietoa Kirjoista kokoelmaksi -teokseen. Lisäksi Suomen
kirjastosäätiö tuki kirjan julkaisemista. Teos tallentaa omalta osaltaan
suomalaisen kirjastolaitoksen kulttuuriperintöä.

Turun kansankirjasto perustettiin vuonna 1863. Kymmenkunta vuotta myöhemmin
Turkuun perustettiin ”sivistyneistöä” varten kaupunginkirjasto, jonka oli
tieteellisluontoisena tarkoitus korvata Helsinkiin siirtynyt yliopiston
kirjasto. Nämä kaksi kirjastoa muodostivat sittemmin nykyisen Turun
kaupunginkirjaston. Vanhasta kansankirjaston kokoelmasta tuli 1900-luvun alussa
kirjaston varsinainen lainattava kokoelma, ja kaupunginkirjaston niin kutsuttu
vanha kokoelma muodosti vuoteen 1939 mennessä kirjaston varastokokoelman.
Viimeistään tuolloin sen kartuttaminen oli päättynyt. Kokoelman laajuus oli
noin 70 000 nidettä, ja se säilyi todennäköisesti pitkälti 1930-luvun
muodossaan aina 1990-luvulle saakka.



Kuva: Turun kaupunginkirjastossa 1877-1903. Kuva-Turun-museokeskus.

Alkuperäinen luettelointikortisto tutkijoiden lähteenä

Kokoelmaa karsittiin viimeksi kasvavan tilanahtauden ja kirjojen huonon kunnon
vuoksi vuosituhannen vaihteessa, jolloin jäljelle jäi noin puolet
alkuperäisestä. Karsinta haluttiin kuitenkin toteuttaa historiallisen
kokoelman erityispiirteitä ja merkitystä korostaen. Erityisen arvokas lähde
tutkijoille on ollut kaupunginkirjaston kokoelman alkuperäinen
luettelointikortisto, jonka avulla on mahdollista tutustua siihen, mitä kaikkea
kokoelma on sisältänyt ennen sen laajamittaista karsintaa. Lisäksi kortisto
kertoo kirjastoaineistojen kuvailun ja luokituksen historiallisista
käytännöistä.

Turun kaupunginkirjasto on Suomen historiassa kiistatta tärkeä instituutio,
jonka menneisyys kytkeytyy 1800- ja 1900-luvun yhteiskunnalliseen murrokseen,
nationalismiin, kansainvälistymiseen ja työväenluokan nousuun. Tärkeää on
myös huomioida se, että kaupunginkirjaston kaksijakoiset juuret ovat toisen
sen edeltäjän eli kansankirjaston kautta kansanvalistamiseen liittyvissä
pyrkimyksissä. Kieliä osanneelle porvaristolle suunnatun kaupunginkirjaston
toiminta-ajatus pohjasi täysin toisenlaiseen tausta-ajatukseen. Autonomisessa
Suomessa henkiset siteet Ruotsiin eivät katkenneet, vaan pikemminkin Turku
suuntautui muihin Pohjoismaihin aiempaa tiiviimmin, kun matka Tukholmaan
nopeutui höyrylaivayhteyksien myötä. Siten Turku eli kirjoittajien mukaan
”hieman eri aikaa kuin muu Suomi”.



Kuva: Turun kaupunginkirjasto 1900-1920. Kuvaaja Schoultz, Carl Johan, Åbo
Akademis bildsamlingar.

Pohjoismaista yhteyttä korosti myös suurliikemies Fredric von Rettig, joka
lahjoitti kaupunginkirjastolle vuonna 1903 avatun, Aurajoen varrella sijainneen
uuden kirjastorakennuksen. Turun kaupunginkirjasto oli ensimmäinen Helsingin
ulkopuolelle kirjastokäyttöön rakennettu rakennus, joka on turkulaisittain
saanut tiedon ja kirjallisuuden tyyssijana yhtä merkittävän aseman kuin
Helsingin yliopiston kirjasto suuriruhtinaskunnan uudessa pääkaupungissa.
Turun kaupungin pitkä historia Suomen sivistyksellisenä ja kulttuurisena
keskuksena ei voi olla näkymättä myös kaupungin kirjakokoelmien
sisällössä.

Kokoelma kuvastaa aikansa sivistyspyrkimyksiä

Suomalaisista kaupunginkirjastoista on kirjoitettu merkittävässä määrin
historioita ja niiden kokoelmien vaiheet tunnetaan paremmin kuin pienten
maaseutukirjastojen. Tämä on luonnollista siksikin, että yleensä kaupunkien
kansankirjastojen kokoelmat ovat olleet maaseudun kokoelmia merkittävämpiä
niin laajuutensa kuin sisältönsä puolesta, ja todennäköisesti niiden
sisältö on myös paremmin dokumentoitu lähteisiin. Suurimpien kaupunkien
kokoelmista voitiin julkaista luetteloita, kun taas maaseudulla saatettiin
useammin tyytyä käsin kirjoitettuihin luetteloihin, joista ei aina jäänyt
samalla tavalla pysyvää jälkeä siitä, mitä kirjaston kokoelmaan kunakin
aikana oli sisältynyt. Turun kaupunginkirjaston vanha kokoelma kuvastaa aikansa
kansallisia ja eurooppalaisia sivistyspyrkimyksiä. Tälle kokoelmalle on
tyypillistä, ettei se ollut luonteeltaan kansallinen, vaan sisälsi usealla eri
kielellä kirjoitettua, Euroopassa ja Yhdysvalloissa julkaistua kirjallisuutta.



Kuva: Kansilehtiä kirjakokoelman kirjoista.

Kirjan artikkelit tarjoavat mielenkiintoisia näkökulmia laajaan kokoelmaan,
josta ei suinkaan vielä tiedetä kaikkea, vaan jonka käytössä ja
käyttäjissä riittää vielä analysoitavaa ja aineksia tulevalle
tutkimukselle. Inkeri Näätsaaren artikkeli käsittelee kaupunginkirjaston
alkuvaiheita. Ilkka Mäkinen tarkastelee kaupunginkirjaston kokoelmaa
kirjastohistoriallisessa kontekstissa. Minna Ahokas tutkii artikkelissaan
1700-luvun ulkomaista kirjallisuutta ja sen lukijakuntaa vanhan kokoelman
valossa. Tuija Laine tarkastelee Turkua kirjakauppakaupunkina 1800-lukua
edeltävällä ajalla, Heli Rantala puolestaan turkulaista kirjakulttuuria
1800-luvun alun akatemialaisten keskuudessa. Kirsi Vainio-Korhosen artikkelin
teemana on 1700-luvun oikeuslääketieteen opas ja sen vaikutus ajan
kätilötyöhön. Lisäksi kirjan artikkelit käsittelevät muun muassa vanhaan
kokoelmaan sisältyvää topografista kirjallisuutta, Afrikkaa koskevaa
matkakirjallisuutta, saaga- ja riimututkimusta, kaunokirjallisuutta ja
käsikirjoituksia sekä kirjastolahjoittaja von Rettigin sekä
kulttuurivaikuttaja Gustaf Alexander Cygnaeuksen vaiheita ja Turun linnan
museokirjastoa.

Janne Tunturin mielenkiintoinen osuus analysoi kirjaston kirjojen luokittelua ja
sijoittelua 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Emilia Karppisen ja Laura
Yli-Seppälän artikkeli keskittyy Tarvasjoella ja Paattisilla saarnaajana
vaikuttaneen Adolf Lindmanin toimintaan kirjastojen perustajana ja
harvinaisuuksien kerääjänä. Tutkimuksensa lähteenä he ovat käyttäneet
kaupunginkirjaston vanhaan kokoelmaan sisältyviä Lindmanin almanakkoja, joihin
on kirjoitettu käsin runsaasti muistiinpanoja. Lindman vaikutti merkittävästi
muun muassa Tarvasjoen kirjaston perustamiseen 1859. Hän toimi
aloitteentekijänä myös Paattisten kirjaston sekä Turun vankilakirjaston
perustamisessa.



Kuva: Adolf Lindmanin almanakka. Turun kaupunginkirjaston kokoelmat.

Kirjan ihastuttava mustavalkokuvitus antaa lukijalle hyvän käsityksen ajan
kirjastotiloista sekä ulkoa että sisältä. Lisäksi se esittelee muutamina
otoksina kokoelman sisältöä. Teoksen kansikuvaksi on valittu erittäin kaunis
näkymä pylväskaiteisesta portaikosta, joka symboloinee myös ajatusta
kirjastosta ”tiedon portaina” tai väylänä kohti sivistystä. Kirjan
kuvitus on peräisin muun muassa Turun kaupunginkirjaston omasta
kuvakokoelmasta.

Teoksen kirjoittajina ovat suomalaiset eturivin kirjasto-, kirja- ja
kulttuurihistorian tutkijat eri yliopistoista sekä kirjastoalan ammattilaiset.
Tuloksena onkin asiantunteva teos, joka – niin artikkelikokoelma kuin onkin
– muodostaa varsin yhtenäisen kuvauksen Turun kaupunginkirjaston kokoelman
erityispiirteistä ja samalla valtakunnallisesti merkittävistä vaiheista. Teos
tuottaa tärkeän lisän suomalaiseen kirjastohistorian tutkimukseen.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/