[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kirjasto elää!

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sofia Kotilainen <sofia.p.kotilainen at jyu.fi> FT, dosentti, Jyväskylän
yliopiston historian ja etnologian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Relander, Jukka; Saarti, Jarmo (toim.): Kirjaston kuolema. Avain, 2015. 140
sivua.


Kirjasto elää!
---------------------------------------------------------

Kirjaston kuolema on tarpeellinen puheenvuoro kirjastojen elinvoiman puolesta.
Tekijät haluavat päivittää kirjastojen aseman, tehtävän ja arvon
yhteiskunnallisessa keskustelussa. Teos sisältää useita tärkeitä
keskustelunavauksia kirjastojen nykytilasta ja tulevaisuuden suunnasta.

 

Kirjaston kuolema tarkastelee kirjastojen kehittämisen haasteita sekä
kirjaston roolia ja tehtävää niin julkisena palveluna kuin yhteisöllisenä
tilana. Digitaalisten kirjastojen aikakaudella perinteisten kirjastojen
toiminnan on uskottu ennen pitkää hiipuvan. Tästä huolimatta ne jatkavat
edelleen sitkeästi olemassaoloaan. Kirjoittajat katsovat, että on tullut aika
päivittää kirjastojen asema, tehtävä ja arvo yhteiskunnallisessa
keskustelussa. He pohtivat, kuinka kirjastojen palveluja tulisi uudistaa
muutospaineiden keskellä.

Teos on ajankohtainen puheenvuoro kirjastojen tilasta. Teoksen ovat toimittaneet
Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander ja Suomen Tieteellisen
Kirjastoseuran puheenjohtaja Jarmo Saarti. Kirjoittajakuntaan kuuluvat useat
kotimaiset ja kansainväliset kirjasto- ja informaatioalan asiantuntijat.

Kirjaston päivitys

Kirja käsittelee kirjastotyön merkitystä digitalisoituvassa yhteiskunnassa.
Kirjastoa tarkastellaan ainakin tietoverkkojen, julkisjohtamisen, asiakkaiden,
organisaatiomuutosten ja kyberkommunismin näkökulmasta. Tekijät katsovat,
että kirjastoja on päivitettävä aktiivisiksi yhteiskunnallisiksi toimijoiksi
ja niiden palveluja uudistettava kirjaston tarpeista ja tavoitteista lähtien.
Teoksen keskeisintä antia onkin se ajatus, että kirjastot ja kirjastoalalla
työskentelevät voivat myös oman toimintansa kautta määritellä, millaisiksi
tulevaisuuden kirjastot kaikissa muutospaineissa muodostuvat. Kirjasto ei muutu
pelkästään ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta, vaan kirjastoammattilaisilla
on myös omalta osaltaan mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten kirjastot
vastaavat niihin teknisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin,
joita väistämättä kohdataan.



Kuva: Emil Junttila vuonna 1961 vanhan kunnansairaalan tiloissa sijainneessa
kirjastossa. Emil Junttila toimi kirjastonhoitajana 1924–1964. Kuva ja
kuvateksti Nivalan kirjasto. 


Kirjan artikkeleissa Jukka Relander ja Jarmo Saarti pohtivat muun muassa sitä,
mitä julkisten palvelujen tuottaminen kirjastojen kohdalla tarkoittaa. Kyse ei
ole pelkästään palvelujen tuottamisen kustannuksista, vaan myös siitä
tavasta, jolla ne on tuotettu. Vesa Suominen kirjoittaa kirjallis-bibliografisen
kirjaston ideasta. Sen hän tiivistää seuraaviin avainvirkkeisiin:
Kirjallisuus tunnistetaan kirjaston perustaksi, siten että kirjaston vastuut ja
tehtävät yhteiskunnassa ja kulttuurissa liittyvät siihen kirjallisuuteen,
jota historia, yhteiskunta ja kulttuuri ovat tuottaneet. Tässä mielessä
kirjaston vastuu ja tehtävä on bibliografinen, ja bibliografisella hän
tarkoittaa laajasti kirjallisuuden tuotteita koskevaa asiantuntemusta sekä sen
tuottamista, ei siis vain esimerkiksi hakujärjestelmäksi rakennettua
luetteloa. Hän kiteyttää artikkelissaan selkeän argumentaation avulla
kirjaston perustehtävän, vastuun ja yhteiskunnallisen merkityksen.

Asiantuntijalähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen?

Teoksessa on useita tarpeellisia keskustelunavauksia kirjastojen tulevaisuuden
suunnasta. Pirjo Tuomi ja Jarmo Saarti pohtivat artikkelissaan kirjastojen uutta
julkisjohtamista ja kyseenalaistavat sellaista asiakaslähtöisyyttä, joka on
nykyisin tullut kirjastoissa asiantuntijalähtöisyyden tilalle. Tällä
tarkoitetaan sitä, ettei pelkästään tyydytettäisi pikaruokalan tavoin
asiakkaan informaationälkää täyttämällä hyllyjä ”varmasti suosituilla
ja lainattavilla kirjoilla”, vaan kirjasto toimisi demokraattisena ja
moniarvoisena julkisena tilana, joka tarjoaa paikan keskustelulle ja toisi
esille vaihtoehtoisia näkökulmia yhteiskuntaan ja todellisuuteen. Tällöin
kirjaston ei heidän mukaansa tulisi unohtaa perustehtäväänsä. Myöskään
kirjastokokoelma ei voi säilyä riittävän laaja-alaisena, mikäli unohdetaan,
että yleisen kirjaston tehtävä on olla avoin ja tarjota tietoa kaikille
kansalaisille.

Käyttäjien toiveita ei siis ole missään nimessä tarkoitus unohtaa, mutta
varmasti asiakkaita on voitava myös haastaa tarjoamalla heille sellaista
tietoa, joka on mahdollisesti erisuuntaista tai täysin ristiriidassa heidän
aiempien käsitystensä tai kiinnostuksenkohteidensa kanssa, koska vasta se saa
todella ajattelemaan uudella tavalla tai tutustumaan yhteiseen
kulttuuriperintöön aiempaa laajemmin. Kirjoittajat tarkastelevat
kiinnostavalla tavalla esimerkiksi sitä, miten kirjastojen yksityistäminen
vaikuttaisi niiden palveluihin. Keitä ovat ne kirjastonkäyttäjät tai
ei-kirjastonkäyttäjät, joita varten kirjasto on olemassa? Jukka Relander
pohtiikin omassa artikkelissaan, onko kirjasto olemassa ensisijaisesti
asiakasta, kuluttajaa vai kansalaista varten.

Kirjaston paikka muuttuvassa maailmassa

Useat kirjan artikkeleista asettavat kriittiseen valoon uusliberalistisen,
markkinasuuntautuneen yhteiskuntakäsityksen, joka on määritelmältään hyvin
monitahoinen. Esimerkiksi Tim Huzar etsii artikkelissaan vasta-argumentteja
uusliberalismille ja sen demokratiavajeelle yleisten kirjastojen kautta. John
Buschman katsoo, että kirjastonhoitajuus on kriisissä. Koska kirjan mukaan
kirjastot ovat kaikille ajatussuuntauksille avoimia ja kunnioittavat
sananvapautta, lukija jää vielä kaipaamaan lisää havaintoja siitä,
voisivatko tulevaisuuden kirjastot saada teoksessa usein mainitusta
uusliberalismista mitään rakentavia vaikutteita toimintaansa.

Kirjastojen yhteiskunnallinen tehtävä määritellään kunakin ajankohtana
uudelleen. Kirjaston kuolema -teos seisoo eräänlaisella vedenjakajalla: on
selvää, ettemme voi enää palata sellaiseen kirjaston määritelmään, joka
oli menestyskonsepti ennen nykyteknologian syntyä. Kirjastojen tehtäväkenttä
muuttuu, laajenee ja toisaalta vanhoja tehtäviä väistyy. Teos herättää
lukijassa hyödyllisiä ajatuksia siitä, mihin suuntaan kirjastojen toimintaa
tulisi tästä hetkestä käsin kehittää. Siksi se on erinomainen puheenvuoro
kirjastojen elinvoiman puolesta.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/