[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Perusarvojen kunnioitusta Cawénin taiteilijapariskunnan elämässä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Konttinen, Riitta: Elämänvirrassa Alvar ja Ragni Cawén. Kustannusosakeyhtiö
Siltala, 2015. 312 sivua.


Perusarvojen kunnioitusta Cawénin taiteilijapariskunnan elämässä
---------------------------------------------------------

Elämänvirrassa on taiteilijapari Cawénin kaksoiselämäkerta, joka liittyy
Tampereen taidemuseossa esillä olevaan näyttelyyn. Riitta Konttinen on
toiminut näyttelyn kuraattorina. Kyseessä ei ole kuitenkaan perinteinen
näyttelykirja, sillä tässä teoksessa kuvamateriaalia hallitsevat valokuvat.
Taideteoskuvia on aika niukasti näyttelyssä oleviin teoksiin verrattuna.
Tarjolla on kuitenkin miellyttävä lukukokemus.

Alvar ja Ragni Cawénin kaksoiselämäkerran kirjoittaja, taidehistorian emerita
professori Riitta Konttinen on tutkinut suomalaista taide-elämää laajalti ja
useista näkökulmista.  Cawénin pariskunnan vaiheita hän on kartoittanut jo
tutkimuksissaan naistaiteilijoista, Modernistipareja-teoksessa sekä pariskunnan
Didrichsenin taidemuseon näyttelyluettelossa. Tässä teoksessa hän on
perehtynyt molempien sukujen taustoihin, pariskunnan niin keskinäiseen kuin
laajaan ystävien ja sukulaistenkin kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon,
elämäkertatietojen kartoitukseen kuin näyttelykritiikkiinkin.  Lukija saa
siis laajan kuvan vallinneista olosuhteista ja aikakauden kulttuurihistoriasta,
pariskunnan elämänvaihteista, juhlien vietosta ja taidemaailman
yhdistyselämän muotoutumisesta.

Elämänvirrassa on kauttaaltaan runsaasti kuvitettu valokuvin, mutta
varsinaisia teoskuvia siinä on aika niukasti. Tekstiä on elävöitetty myös
runsain kirje- ja arvostelusitaatein, jotka heijastavat aikaansa hyvin.
Kokonaisuutena Konttisen kirjoitustyyli yhdistettynä taustamateriaaliin antaa
mukavan ja elävän kuvan Cawénin pariskunnan elämästä.



Kuva: Alvar Caven, Taiteilijan vaimo 1925 ja Omakuva 1919.

Sopii myös parisuhdeoppaaksi

Alvar ja Ragni Cawénin yhteiselämä jäi aika lyhyeksi, vain 11 vuodeksi.
Konttisen kertomana teksti käy myös oivallisesti parisuhdeoppaasta, jossa
kypsällä iällä solmittu liitto perustui keskinäiseen kiintymykseen,
kunnioitukseen sekä läheisyyden kaipuuseen. Myös pariskunnan keskinäinen
kommunikointi tuntuu olleen kohdallaan, samoin kuin yhteisten kiinnostuksen
kohteiden ja kokemusten jakamisen tarve, mikä välittyy siteeratusta
kirjeenvaihdosta selkeästi. Koska pariskunta työskenteli samalla alalla, he
tunsivat työn vaativuuden ja haasteet ja pystyivät näin tukemaan toistensa
työtä, arvostamaan saavutuksia, kannustamaan toisiaan sekä antamaan tilaa
toisensa tarpeille.

Taiteilijaparista molemmat olivat ruotsinkielisistä ”paremmista” perheistä
kotoisin ja saaneet taiteilijan koulutuksen vanhempiensa tuella ja siunauksella.
He molemmat olivat opiskelleet ulkomailla ja nähneet vallitsevia
taidesuuntauksia sekä maailman taidetta paikan päällä. Lähtökohtaisesti
miestaiteilijan uralla oli paremmat mahdollisuudet onnistua ja edellytykset
menestyä. Näin kävi myös Cawénien kohdalla.



Kuva: Alvar Cawén maalaustyössään Korpilahdella vuosien 1920 - 1925
välillä. Museovirasto, Historian kuvakokoelma. Creative Commons, CC BY-NC-SA
2.0.

Avioliiton myötä Ragni-vaimo omistautui pitkälti perhe-elämälle; hänellä
oli puuhaa niin äitinä, tyttärenä vanhenevan äitinsä hoitajana kuin
miehensä mallina. Taiteilijoina molemmat valitsivat modernistisen maalaustavan
ilmaisulleen. Alvar osallistui myös Marraskuu-ryhmän näyttelyihin, joissa
hän sai teoksillaan positiivista huomiota ja hänen arvostuksensa taiteilijana
nousi. Sovittelevana persoonana hän toimi myös Suomen Taiteilijaseuran
puheenjohtajana loppuvuosinaan.

Alvarin varhaisen kuoleman jälkeen Ragni omistautui miehensä teosten
kartoittamiseen ja uran kokoamiseen. Hän teki molempien suvuista
sukuselvitystä ja aloitti perheen vuoksi pysähdyksissä olleen  oman
maalaamisensa uudelleen. Vanhemmalla iällä hän osallistui usein näyttelyihin
ja piti myös omia näyttelyitä uusista teoksistaan.

Keskinäinen kunnioitus

Elämänvirrassa-teoksen jälkeen tuntee olevansa pitkän aikaa jossain
menneessä maailmassa. Pariskunnan elämää kantavat arvot ovat niin kauniita
velvollisuuksineen ja silloisen elämän realiteeteista huolimatta. Nimenomaan
toisen kunnioittamisen arvo tuntui hyvälle. Velvollisuutena sen joutuivat
molemmat kokemaan hoitaessaan vanhenevia ja kuolevia omaisiaan, mikä erotti
pariskuntaa hetkeksi ja viivästytti yhteiselämän alkamista. Kuitenkin he
molemmat saivat kokea elämän ja muiden ihmisten kunnioittamisen myös ilona ja
elämän sulostuttajana toistensa, ystäviensä ja perheensä myötä. Ystävät
ja sukulaiset olivat myös tuki ja turva, verkosto, johon tukeutua epävarmoina
hetkinä. Ehkä molempien terveydelliset ongelmat olivat osaltaan edesauttamassa
tätä asennetta.

Kokonaisuutena kirjasta muodostui miellyttävä lukukokemus, vaikka jäinkin
kaipaamaan teoskuvia. Mutta tällä kertaa näyttely ja kirja elävät
itsenäistä elämää ja molemmat tulee kokea erillisinä elämyksinä. Teos
antoi paljon ajattelemisen aihetta ja muistutti hyvän elämän peruspilareista.
 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/