[H-verkko] Tampere, Väitös: Neuvostovallan taistelu huliganismia vastaan 1920-luvulla: käsitteet, politiikka ja käytännön toimet

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Neuvostovallan taistelu huliganismia vastaan 1920-luvulla: käsitteet,
politiikka ja käytännön toimet 

Tampere, Kanslerinrinne 1
11.3.2016 klo 12:00
---------------------------------------------------------

FM Ira Jänis-Isokankaan historian alaan kuuluva väitöskirja
 
Neuvostovallan taistelu huliganismia vastaan 1920-luvulla: käsitteet,
politiikka ja käytännön toimet (Soviet power and campaign against hooliganism
in the 1920s: concepts, politics, and practicies) tarkastetaan 11.3.2016 klo 12
Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1096, Kanslerinrinne 1,
Tampere.
 
Vastaväittäjänä on professori Kimmo Rentola (Helsingin yliopisto).
Kustoksena toimii professori Marjaana Niemi.
 
Neuvostovallan taistelu huliganismia vastaan 1920-luvulla
-käsitteet, politiikka ja käytännön toimet
 
”Huliganismia pidettiin uhkana valtiovallalle Venäjällä jo 1920-luvun
alussa”
 
Huliganismin käsitettä on pidetty yleisesti keinona muokata sallitun rajoja
Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Ira Jänis-Isokankaan väitöskirjatutkimus
1920-luvun neuvostovallan taistelusta huliganismia vastaan osoittaa kuitenkin,
että huliganismin käsitteen käytöllä oli useita päämääriä ja
tarkoittamattomia seurauksia.
Nuorten miesten humalaista häiriökäyttäytymistä kuvannut huliganismin
käsite saapui Venäjälle vallankumouksen kynnyksellä. Ira Jänis-Isokankaan
tutkimus tuo esille, kuinka huliganismin käsite liittyi vallan ja vastarinnan
sekä yhteiskunnallisen järjestyksen ja yleisen mielipiteen käsitteisiin
yhteiskunnallisten mullistusten vuosina Venäjän siirtyessä Lokakuun
vallankumouksen jälkeen uuteen neuvostoyhteiskuntaan uuden talouspolitiikan
(NEP) vuosina 1921–1927.
 
Huliganismin käsite kehittyi yhdessä neuvostovallan kanssa. Neuvostovalta piti
sitä yhteiskunnalle vaarallisena ilmiönä ja rinnasti sen aluksi
vastavallankumoukselliseen terroriin ja banditismiin. Sisällissodan jälkeen
valtiovallan suhtautuminen huliganismiin muuttui. Huliganismi kriminalisoitiin
ensimmäisessä vuoden 1922 rikoslaissa, mutta jo vuonna 1924 lievä huliganismi
dekriminalisoitiin ja siitä annettavat rangaistukset siirrettiin
paikallishallinnon päätettäviksi. Jänis-Isokankaan tutkimus osoittaa, miten
marxilainen oikeus, kansalaisten oikeustaju ja neuvostovallan iskukampanjat
muokkasivat huliganismista annettuja rangaistuksia. Se analysoi, kuinka
huliganismi siirtyi rikoslaissa aluksi vastavallankumouksellisesta teosta
yksilön henkeä ja terveyttä uhkaaviin rikoksiin ja sitten myöhemmin
rikoksiin yleistä järjestystä vastaan. Väitöskirjatutkimus osoittaa myös,
kuinka neuvostovalta määritteli yhteiskunnallisen vaaran ja minkälaisia
seurauksia sillä oli rangaistupolitiikkaan ja neuvostokansalaisiin.
 
Huliganismin käsite ei liittynyt ainoastaan rikoslakiin, vaan sitä käytettiin
yleisesti neuvostoarjessa. Tutkimus osoittaa, että huliganismia käytettiin
taktisena käsitteenä neuvostovallan, eri viranomaisten ja kansalaisten
välisessä vuorovaikutussuhteessa. Puhe huliganismista liittyi maaseudulla
tyytymättömyyteen neuvostovallan alatason toimijoita, kuten kommunistisen
puolueen ja sen nuorisojärjestön toimintaa kohtaan. Kaupungeissa puhe
huliganismista liittyi kamppailuun työväenkulttuurin uusien ja vanhojen
muotojen välillä ja kulminoitui keskusteluun työväenklubien toiminnasta.
Jänis-Isokankaan väitöskirja tuo esille sen, ettei neuvostovalta ollut vielä
vakiintunut maaseudulla ja että kaupungeissakin sen valta kyseenalaistettiin
monin tavoin.
 
Huliganismin käsite liittyi laajemmin talonpoikien, perinteisen kyläyhteisön
ja neuvostovallan väliseen valtakamppailuun sekä puolueen sisäiseen
valtataisteluun Leninin kuoleman jälkeen. NEP-kauden aikana korostunut
yhteiskunnallinen eriarvoisuus, jota massiivinen muuttoliike, työttömyys,
alkoholin suurkulutus ja köyhyys pahensivat, loivat huliganismiksi nimettyä
turvattomuutta, jota vastaan neuvostovalta pyrki taistelemaan tehostetulla
huliganismin vastaisella kampanjalla 1920-luvun puolessavälissä.
 
Toisin kuin aikaisemmat tutkimukset ovat painottaneet, Ira Jänis-Isokankaan
tutkimus tuo esille sen, että puolueella ei ollut huliganismin vastaisessa
taistelussa erityistä roolia. Tehostettu huliganismin vastainen taistelu oli
neuvostovallan hallintoviranomaisten kampanja. Se oli erityisesti Venäjän
sosialistisen neuvostotasavallan sisäasiainkansankomissariaatin NKVD:n ja
yleisliittolaisen poliittisen poliisin OGPU:n välinen taistelu resursseista ja
toimivallasta, jossa käytettiin hyväksi yleisen mielipiteen kautta
välittynyttä turvattomuuden tunnetta. Sen seurauksena huliganismin
yhteiskunnallinen vaara kasvoi ja sadattuhannet tavalliset neuvostokansalaiset
saivat huliganismipidätysten yhteydessä yhteiskunnalle vaarallisen aineksen
leiman, millä oli kohtalokkaat seuraukset seuraavalla vuosikymmenellä.
 
                                              
******
 
Ira Jänis-Isokangas on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut filosofian
maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa.
 
Jänis-Isokankaan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis
Tamperensis; 2144, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN
978-952-03-0051-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä
sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1643, Tampere University
Press 2016. ISBN 978-952-03-0052-4, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi/handle/10024/98587


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/