[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sotijat vierailla mailla

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Lassi Saressalo <lassi.saressalo at elisanet.fi> dosentti, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Jalonen, Jussi: Vapaaehtoiset. Viisi tarinaa vieraisiin sotiin osallistuneista
suomalaisista.. Amanita, 2015. 230 sivua.


Sotijat vierailla mailla
---------------------------------------------------------

Jussi Jalosen uusin teos tarjoaa näkymiä parin viime vuosisadan sotahistoriaan
näkökulmista, jotka poikkeavat tavallisesta historiankirjoituksesta. Hän
yhdistää tuoreella tavalla kronologisen historiankirjoituksen
henkilöhistoriaan ja ryydittää tekstiään tarjoamalla jokaisesta viidestä
kohteestaan myös kulttuurihistoriallisen ja sosiaalipsykologisen näkökulman.

 

Jos Jussi Jalonen on aikaisemmin ollut tavalliselle historianlukijalle
tuntematon hahmo, niin hänen vuonna 2015 ilmestynyt teoksensa Vapaaehtoiset tuo
hänet historiantutkimuksen uusiin avaajien joukkoon. Hänen aiemmat teoksensa
Haavoitettu ritari: jääkärieversti, Mannerheim-ristin ritari Berndt Eino
Edvard Polónin elämä (2008) ja On Behalf of the Emperor, On Behalf of the
Fatherland. Finnish Officers and Soldiers of the Russian Imperial Life-Guard on
the Battlefields of Poland, 1831 (2014) osoittivat tutkimusten suunnan. Jalonen
etsii sotahistoriasta teemoja, jotka eivät ole aivan tavallisia ja joita
historiankirjoitus ei ole vielä loppuun kuluttanut.

Nyt käsillä oleva teos Vapaaehtoiset pitää sisällään tiiviit
esseemuotoiset kertomukset viidestä eri sodasta ja niihin osallistuneista
suomalaisista. Sodat on valittu paitsi päähenkilöittensä mukaan myös
sellaisista maailmantapahtumista, joista ei ainakaan laajemmin ole kirjoitettu
– ehkä ensimmäistä Turkin sotaan liittyvää kertomusta lukuun ottamatta.

Jalonen luo saatesanoissaan katsauksen suomalaiseen vapaaehtoistoimintaan
maailman eri sotakentillä. Katsaus ei ala vielä Ruotsin valtion
suurvaltakauden sotureista ja upseereista, jotka saattoivat vaihtaa sen
aikaisten käytänteiden mukaisesti puolta hyvinkin herkästi. Jalonen keskittyy
sen sijaan 1800-luvulta nykypäivän muukalaislegioonalaisiin ja
rauhanturvaajiin. Jalonen luo teoksessa mielenkiintoisen katsauksen miehistä,
jotka ovat olleet valmiit eri syistä liittymään vieraisiin armeijoihin tai
joukkoihin, ja asettamaan henkensä alttiiksi joskus vieraaltakin tuntuvista
syistä.

Jalonen nostaa esiin joitakin yksilönimiä Lauri Törnistä
muukalaislegioonalaiseen Kyösti Pietiläiseen. Törnin olisin jättänyt
tästä pois – häntä on liikaakin mystifioitu, ja hänen ympärilleen luotu
kaukopartiomies-sotasankarikultti ei kestä kriittistä tarkastelua. Jalonen
mainitsee jääkärit, mutta hän kertoo vain sivulauseella suomalaisten
vapaaehtoisten osallistumisesta ensimmäiseen todella ”kansainväliseen
euroarmeijaan” Waffen-SS:n, jonka miesvahvuus nousi toiselle tuhannelle.

Kiehtovia ja tuoreita näkökulmia

Jalosen rakentama esitystapa on peräti kiehtova ja luettava. Hän nostaa esiin
joitain aluksi sattumanvaraisilta tuntuvia ihmiskohtaloita 1800-luvun ja
1900-luvun sotakentiltä, mutta tarkemmin luettuna kaikessa on oma perustelunsa
ja juonikehityksensä. Jalonen rakentaa esseensä – niiksi kaiketi näitä
kertomuksia voi nimittää – neljälle kertomustasolle. Ensin hän kuvaa
kunkin tarinan alussa suomalaista yhteiskuntaa, johon tapahtumat liittyvät:
Suomi vuonna 1829 -katsaus edeltää Turkin sotaa ja Suomi vuonna 1864
puolestaan taustoittaa Tanskan-Saksan sotaa Slesvig-Holsteinista vuonna 1864,
1900-luvun vaihde vie lukijan Afrikkaan buurisotaan ja kuvaa sinne suuntautuneen
siirtolaisuuden lähtömaata tuolta ajalta. Suomen itsenäistymisen alkuvuodet
vievät lukijan Venäjän sisällissotien kautta Puolan ja Neuvosto-Venäjän
väliseen sotaan 1919-1921 ja viides kokonaisuus ennakoi suurta maailmanpaloa,
sekä italialaisten brutaalia sodankäyntiä Etiopiassa, eli sen aikaisessa
Abessiniassa. Kaikkia näitä kertomuksia edeltää tiivis katsaus suomalaiseen
elämänmuotoon.



Kuva: Jørgen Valentin Sonne, Kampene ved Dybbøl, 1864. Detalji, 1871.

Toinen kerronnan taso Jalosella on kunkin sodan tai konfliktin kuvaaminen.
Tässä historiantutkijan osaaminen, laajat lähdeaineistot ja sujuva kynä
asettavat sotatapahtumat laajempiin yhteyksiinsä. Hän kuvaa maailman
muuttumista ja samalla sodankäynnin arjen ja teknologian kehittymistä
henkilökohtaisista uroteoista ja kohtaloista nykysodankäynnin esiasteisiin ja
joukkomittaisiin kohtaloihin. Jos Turkin sota vielä on lukijalle jossain
määrin tuttu, ei Tanskan-Saksan konflikti ja sen etnisyyteen perustuvat
sotatapahtumat ole niinkään olleet historiankirjoituksessa esillä.

Kaivostyöläisiä buurisodassa

Jokapäiväistä historiankirjoitusta eivät myöskään ole suomalaisten
kaivostyöläisten kohtalot vuosisadan vaihteen buurisodassa, vaikka ne
aikoinaan täyttivätkin sanomalehtien etusivut. Kun nykylukijalle vieraat
Puolan ja Neuvosto-Venäjän väliset sotatapahtumat tuntuivat olevan kaukana,
eikö sinnekin täysin vieraaseen joukkoon hakeutunut suomalainen onnensoturi.
Abessinian valloitukseen tähdännyt Italian suurimittainen hyökkäys on sekin
aika kaukana Eurooppa keskeisestä maailmansodan esivaiheesta –  kauempana
kuin Espanjan sisällissota ja melkein yhtä kaukana kuin Japanin valloitukset
1930-luvulla Kaukoidässä.

Kolmas taso Jalosen kerronnassa on yksilöiden historia, henkilökuvat ja
osallistuminen itse sotatapahtumiin. Ensimmäisessä esseessä tavataan Carl
Mauritz Martinau – Venäjän sotalaitoksessa kasvatettu ranskalais-suomalainen
soturi, lopulta aateloitu kenraaliluutnantti, jonka kautta myös syvennytään
koko Suomen suuriruhtinaskunnan kasvattamaan aatelis- ja porvarissotilaiden
kohtaloihin. Martinau osallistui Turkin sotaan, piti päiväkirjaa ja kertoi
paitsi sotatapahtumista myös elämästä Venäjällä, Ukrainassa ja
Balkanilla. Supisuomalainen Herman Liikanen puolestaan oli
vapaustaistelijaidealisti, joka lähti pelastamaan Tanskaa ja pohjoismaista
demokratiaa. Hän joutui sotaan, jossa vanha lineaaritaktiikka vielä oli
voimassa, jossa sotilasmassat etenivät suljetussa järjestyksessä
soittokuntien musiikin tahdittamina, mutta jossa sodassa Kruppin tykit jo
ampuivat massatulta ja konekiväärit pauhasivat kuolemaa.



Kuva: Herman Liikanen (1835-1926) osallistui 1860-luvulla Giuseppe Garibaldin
joukoissa Italian vapaustaisteluun sekä tanskalaisten puolella Tanskan-Saksan
sotaan. Liikasen rintakuva Villa Lanten edustalla Roomassa. Wikipedia, CC BY-SA
3.0.


Sattuman oikusta suomalaiset Etelä-Afrikkaan hakeutuneet siirtolaiset – usein
kaivoksilla työskennelleet – joutuivat keskelle buurisotaa,
eteläafrikkalaisten ja englantilaisten välistä taistelua eteläisen Afrikan
ja sen luonnonvarojen herruudesta. Suomalaiset rekrytoituivat pohjoismaiseen
vapaaehtoisjoukkoon, kärsivät tappiota, mutta voittivat mm. legendaarisen
Ylämaan rykmentin, brittien valiojoukon, joka kärsi tuhansien miesten
menetykset. Lopulta brittiläinen imperiumi tuon sodan voitti ja suomalaisetkin
muiden kanssa saivat kärsiä sotavankeudessa St. Helenan saarella.  

Eräänlainen sotakenttien kiertäjä oli myös Kaarlo Kurko, vapaussoturi,
Viron vapauttaja, Neuvosto-Venäjän sisällissodan kävijä ja lopulta Puolan
armeijan eriskummalliseen Atamaani Bulkon sotajoukkoon ajautunut seikkailija.
Hänen aikanaan Puola valloitti Ukrainaa, kunnes sotaonni kääntyi ja Kurkokin
löysi itsensä internoituna Romanian ja Neuvosto-Venäjän rajalta.
Tämäkään ei Kurkon kaipuuta sotakentille heikentänyt, hän osallistui
vielä mm. muukalaislegioonan riveissä Marokon sotaan. Kurko oli
nuorukaisvuosinaan viettänyt kaikkiaan kolmetoista vuotta eri univormuissa.



Kuva: Lääkintätarvikkeita rintamaa varten, Addis Abeba, Etiopia n. 1935 (Farm
Security Administration - Office of War Information Photograph Collection,
Library of Congress.)

Viides kertomus vapaaehtoisista sotakentillä vie lukijansa Abessiniaan,
Etiopiaan, josta Italian diktaattori Mussolini oli päättänyt aloittaa uuden
Rooman imperiumin rakentamisen. Tämä brutaali uuden sotateknologian hyökkäys
käytännössä aseettomaan keisarikuntaan johti verilöylyihin, mutta herätti
samalla kansainvälisen solidaarisuusaallon. Suomestakin varustettiin Haile
Selassien puolelle ambulanssiretkikunta, joka pääosin osallistui siviiliuhrien
auttamiseen. Retkikunnan johtajana oli suomalainen kirurgi Richard Faltin,
apunaan tohtorit Severin Tigerstedt ja Arvo A. Seppälä sekä
mekaanikko-autonkuljettajana seikkailija-lehtimies Arvid Mörne.

Maailmankatsomukset sotaseikkailujen taustalla

Neljäntenä tasona Jalonen tarkastelee kutakin sotaseikkailua ja seikkailijaa
aikakautensa henkistä, poliittista ja aatteellista taustaa vastaan. Venäjän
imperiumi oli upseerinuralle aikoville oiva tie yhteiskunnalliseen nousuun ja
turvattuun elämään. Tanskan sota tarjosi Liikaselle mahdollisuuden taistella
kansallisen itsenäisyyden puolesta ja osallistua samalla aatteelliseen
skandinaavisen yhteisön rakentamiseen. Kurko hakeutui sotakentille
seikkailijana, juurettomana nuorukaisena, taustanaan kuitenkin oikeistolainen
bolševisminvastainen maailmankatsomus ja samalla myös eurosentrinen
maailmankuva.

Ambulanssin lähettäminen Afrikkaan heijasteli länsimaisen maailman huolta
imperialismin leviämisestä. Siirtomaakysymys ei ollut vapaaehtoisille
suurikaan ongelma, sen sijaan fokuksessa oli solidaarisuus pienen taistelusta
suurta vastaan. Nämä aatteellis-poliittiset maailmankatsomukset ja aikakauden
ajatustrendit Jalonen sitoo paitsi historiankerrontaan myös kuvaamiensa
henkilöiden ajattelumaailmaan. Ilman tätä merkittävää kerronnan tasoa
kirjasta olisi ehkä tullut vain jännittävien sotakohtaloiden tarinasikermä.

Tekstissä on jonkin verran turhaa toistoa, jonka kustannustoimittaja olisi
voinut korjata. Muuten Jalosen kynä on sujuva, viitteet harkittuja, mutta
eivät liiallisia ja lähdeluettelot ovat todella vakuuttavat. Olisin kyllä
kaivannut sotatapahtumiin liittyviä karttoja, nyt lukija joutui googlailemaan
ja hakemaan Atlaksistaan paikat, joista tekstissä kerrotaan. Mutta oivallinen
teos, joka kertoo enemmän kuin otsikko lupaa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/